Lue keskustelun säännöt.
Jäin lapsettomaksi koska en löytänyt miestä
09.05.2021 |
Muita joilla sama tilanne? Olen siis jo 35-v, eli aika huonot mahdollisuudet enää löytää ennestään lapsetonta miestä joka haluaisi kanssani lapsia. Haluan ettei miehellä ole esim päihdehistoriaa, vakavia mielenterveysongelmia tms mitkä voisivat haitata normaalia elämää. Toki moni tilanteessani hommaa yksin lapsen lapsettomuushoidoilla, mutta itse haluasin sen koko paketin...
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
No, ottaa vielä 5-10 vuotta vanhemman naisen, jolta juna meni jo. Ei tarvitse miettiä haluaako miehen vain perheen vuoksi vaan mies kelpaa täysin itsenään ilman välinearvoa.
Meinaatko että näissä naisissa on paljonkin sellaisia jotka ovat kiinnostavia kumppaneina ja ylipäätään halukkaita pariutumaan sen jälkeen kun lapset jäivät saamatta?
Voisin kyllä ottaakin jos kiinnostava tapaus tulisi vastaan. En itse halua perhettä. Harmi kyllä lapsikuume nostaa naisen pariutumishalut kymmenenteen potenssiin, kun taas ei-lapsikuumeiset ovat nirsoja vielä siinäkin iässä kun siihen ei ole enää varaa ("mieluummin yksin kuin...").
Itseäni ainakin kiinnostaisi edelleen löytää hyvä parisuhde, vaikka lasten osalta tilanne on menetetty. Ykkösprioriteetti ollut muutenkin hyvä parisuhde ja siihen lisäksi olisi tullut lapset, joita nyt sitten ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
No, ottaa vielä 5-10 vuotta vanhemman naisen, jolta juna meni jo. Ei tarvitse miettiä haluaako miehen vain perheen vuoksi vaan mies kelpaa täysin itsenään ilman välinearvoa.
Meinaatko että näissä naisissa on paljonkin sellaisia jotka ovat kiinnostavia kumppaneina ja ylipäätään halukkaita pariutumaan sen jälkeen kun lapset jäivät saamatta?
Voisin kyllä ottaakin jos kiinnostava tapaus tulisi vastaan. En itse halua perhettä. Harmi kyllä lapsikuume nostaa naisen pariutumishalut kymmenenteen potenssiin, kun taas ei-lapsikuumeiset ovat nirsoja vielä siinäkin iässä kun siihen ei ole enää varaa ("mieluummin yksin kuin...").
Itseäni ainakin kiinnostaisi edelleen löytää hyvä parisuhde, vaikka lasten osalta tilanne on menetetty. Ykkösprioriteetti ollut muutenkin hyvä parisuhde ja siihen lisäksi olisi tullut lapset, joita nyt sitten ei tule.
Ok, minä en ole kaltaisiasi tavannut.
Tuntemani tai tietämäni ilman lapsia jääneet ovat joko katkeria, lemmikkihulluja (en ole eläinvihaaja, minulla on kissa, mutta en palvo lemmikkieläimiä) tai ihan täysin luovuttaneet kaiken viehättävyyden ja miesten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene hedelmöityshoitoihin tai pane töpinäksi miehen etsimisessä. Etsi tarvittaessa ulkomailta (paljon helpompaa).
Mutta haluaisinko kokea sen kaiken yksin? Kun haluaisin nimen omaan perheen, eli miehen ja lapsen. En vain jompaa kumpaa.
Toki olen miettinyt myös ulkomaista miestä, vakavastikin. En vaan tiedä missä edes törmäisin. Etäsuhteisiin en usko.
Ap, ”paketin” voi saada myös toisella tavalla. Eli hankit lapsen yksin ja mies sitten tulee kuvioihin ajallaan.
Itsekin nuorempana olin ehdoton ydinperheen suhteen, mutta elämä kun ei mene käsikirjoituksen mukaan... Aikanaan erosin kun olin jo raskaana. Uusi kumppani löytyi myöhemmin rinnalle. Mutta lopputulos on tärkeämpää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
No, ottaa vielä 5-10 vuotta vanhemman naisen, jolta juna meni jo. Ei tarvitse miettiä haluaako miehen vain perheen vuoksi vaan mies kelpaa täysin itsenään ilman välinearvoa.
Meinaatko että näissä naisissa on paljonkin sellaisia jotka ovat kiinnostavia kumppaneina ja ylipäätään halukkaita pariutumaan sen jälkeen kun lapset jäivät saamatta?
Voisin kyllä ottaakin jos kiinnostava tapaus tulisi vastaan. En itse halua perhettä. Harmi kyllä lapsikuume nostaa naisen pariutumishalut kymmenenteen potenssiin, kun taas ei-lapsikuumeiset ovat nirsoja vielä siinäkin iässä kun siihen ei ole enää varaa ("mieluummin yksin kuin...").
Itseäni ainakin kiinnostaisi edelleen löytää hyvä parisuhde, vaikka lasten osalta tilanne on menetetty. Ykkösprioriteetti ollut muutenkin hyvä parisuhde ja siihen lisäksi olisi tullut lapset, joita nyt sitten ei tule.
Ok, minä en ole kaltaisiasi tavannut.
Tuntemani tai tietämäni ilman lapsia jääneet ovat joko katkeria, lemmikkihulluja (en ole eläinvihaaja, minulla on kissa, mutta en palvo lemmikkieläimiä) tai ihan täysin luovuttaneet kaiken viehättävyyden ja miesten suhteen.
Ehkä lasket sitten epäviehättävien kastiin. Pukeudun kyllä ihan hyviin vaatteisiin, käyn kampaajalla, olen asiallisessa duunissa, koti kiva jne, mutta varmaan kasvot ja keho ei riitä enää tässä iässä viehättämään. Sääli sinänsä, koska en usko olevani ainoa kaltaiseni ja en mielestäni edes täysin harhainen siinä, että kuvittelen olevani ihan hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
Mitä tarkoitat nuoruudella? Ainakin minun tuntemani ihmiset eivät mitään "sinkkuilleet", vaan se vaan sattuivat olemaan sinkkuja, koska ei heillä tullut ikinä mitään suhteenalkuja tai muuta kenenkään kanssa. Hakivat opiskelupaikkaa, opettelivat itsekseen asumista. Jos ei kohtaa ketään, kenen kanssa tulisi molemminpuolinen kiinnostus, niin mitä siinä oikeastaan voisi tehdä? Ei noita minun tuntemiani ihmisiä myöskään kukaan yrittänyt niihin aikoihin, joten eivät myöskään antaneet pakkeja kumppaniehdokkaille. Kaikki kyllä löysivät kumppanin sitten myöhemmin.
Ei se pariutuminen nuorillakaan mene niin, että tuosta noin vaan jaetaan päittäin luentosalin tytöt ja pojat toisilleen, ja sitten kaikki ovat tyytyväisiä ja alkavat kohta suunnitella perheen perustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat ihan hyvin ehtiä vielä hankkimaan luomulapsenkin, jos hormonitoimintasi on kunnossa. Jos sitä haluat, niin hopi hopi lääkärille selvittelemään asiaa. Ja jos kaikki on vielä kunnossa, niin sitten miestä, kumpoanuusvanhempaa etsimään...ilmoituksia sinne ja tänne. Sormia pyörittelemällä se ei onnistu. Mullakin oli toivo toisesta lapsesta jo mennyt, mut lopulta natsasi, löysin miehen ja sain lapsen päälle nelikymppisenä ja luomusti. Äitiys on ihanaa. Töitä on, mutta niin on rakkauttakin. Älä siis usko lapsivihamielisten mielipuolisia höpinöitä!
Kannattaa tosiaan miettiä, onko halu saada lapsi niin voimakas, että hankkisit sen vaikka omin päin. Vai oletko valmis elämään sen asian kanssa, että jäät odottamaan sopivaa miestä, ja aika ajaa ohi? Joku tuolla ehdottikin liittymään vertaistukiryhmään, jossa näitä asioita voi pohtia yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Ja voithan varata ajan lapsettomuusklinikalle, jossa sinulle kerrotaan, kuinka homma etenisi, jos haluat ryhtyä toimeen. Voit sitten päättää suuntaan tai toiseen.
Itse elin pitkään etäsuhteessa. Mies ei halunnut panostaa enempää suhteeseen, eikä varsinkaan ryhtyä isäksi. Niinpä lähdin suhteesta ja hankin lapsen yksin lapsettomuusklinikan avulla. Ei ollut enää aikaa jäädä etsimään isäksi haluavaa miestä. Onneksi vielä sain toivomani lapsen, kolme vuotta siihen meni. Nyt tuskin enää lasta saisin. Jos olisin jäänyt tuohon väljähtyneeseen suhteeseen, eikä minulla olisi lastani, voisin olla onneton nainen.
Toivon että sinäkin löydät oman tiesi onneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Latasin hiljattain tinderin uudestaan testimielessä
Joopa joo. Itsekään et ole ketään löytänyt. Siksi latasit.
väärin. Löysin vuosia sitten naisen jonka kello tikitti viimeisiään ja käytös sen mukaista. Ihana lapsi tuli, vaikka todennäköisyys sille oli alle 10%
Nyt on pakko kysyä että mitä tarkoitit kommentilla "käytös sen mukaista"? Hyvin ystävällinen? Ulospäinsuuntautunut? Puhui heti alkuun lapsitoiveista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista (mies/nais)trolleista välittämättä voin sanoa, että sopivan puolison etsiminen tossa iässä ei ole mahdoton tehtävä. Sikäli kuin tarkoitus on karsia mt-tapaukset ja alkoholistit ulkopuolelle, niin esim pk-seudulta löytyy tuhansia hyviä miehiä, jotka haluavat perustaa perheen tervehenkisen naisen kanssa. Joten ei ole mitään syytä luovuttaa.
Kaksi perusasiaa on pidettävä mielessä. Ensinnäkin pitää olla aktiivinen. Kun löytää potentiaalisen kumppanin, niin ota itse yhteyttä. Ja vaikka ensimmäiset 50 treffikumppania ei olisikaan se oikea, niin ei saa luovuttaa. Sinnikkyys
Itselläni ei ole mitään pituuskriteerejä, mutta toivon että elämäntavat olisi suht samanlaiset. Eli ei tupakointia, liiallista päihteilyä, liikunnallisia harrastuksia jne. En vaan pysty näkemään esimerkiksi tupakoivaa miestä millään tavalla seksuaalisesti puoleensavetävänä, se hajukin on vaan niin vastenmielinen. Onneksi suurin osa ihmisistä ei polta.
Mä kanssa ajattelin, että tupakoimattomuus on ehdoton vaatimus. Rööki on mun nenääni haissut aina pahalle. Haistan pienenkin määrän ja pinttyneestä hajusta mulle tulee huono olo. Tapasin miehen, jossa kaikki omaisuudet kohdallaan ja ehdittiin tapailla muutama viikko kun aloin ihmetellä, että olenko ihan sekaisin, kun haistan röökin. Selvisi, että polttaa satunnaisesti esim. stressiin ja väsymykseen. Käytiin pitkät keskustelut ja sovittiin, että ei polta jos seuraavana päivänä haluaa mun kanssa viettää aikaa hajuetäisyydellä. Homma toiminut, joten ei kannata olla liian ehdoton mihinkään suuntaan paitsi niissä aivan ehdottoman tärkeissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
Järkyttävän negatiivinen lähestymistapa sinulla, ja tietysti taas kaikki on naisten syytä. Tummensin pari tyhmintä kohtaa. 1) Ihan yhtä lailla, ellei enemmänkin, nuoret miehet eivät halua parisuhteeseen, koska vapauden menetys pelottaa. 2) Tuleeko elarit? Millainen on mies, joka ei halua omaa lastaan elättää? Ei mies ollenkaan. Tuleeko ero? Kirjoitat ihan kuin miehet eivät voisi mitenkään vaikuttaa asiaan, vaan naiset ihan huvikseen jättäisivät hyvän parisuhteen.
Ei tuollaisella asenteella yksikään mies pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
No, ottaa vielä 5-10 vuotta vanhemman naisen, jolta juna meni jo. Ei tarvitse miettiä haluaako miehen vain perheen vuoksi vaan mies kelpaa täysin itsenään ilman välinearvoa.
Meinaatko että näissä naisissa on paljonkin sellaisia jotka ovat kiinnostavia kumppaneina ja ylipäätään halukkaita pariutumaan sen jälkeen kun lapset jäivät saamatta?
Voisin kyllä ottaakin jos kiinnostava tapaus tulisi vastaan. En itse halua perhettä. Harmi kyllä lapsikuume nostaa naisen pariutumishalut kymmenenteen potenssiin, kun taas ei-lapsikuumeiset ovat nirsoja vielä siinäkin iässä kun siihen ei ole enää varaa ("mieluummin yksin kuin...").
Yksinäisyys ja tyhjään kämppään joka päivä palaaminen ei ilmeisesti vaikuta näihin naisiin samalla tavalla kuin miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista (mies/nais)trolleista välittämättä voin sanoa, että sopivan puolison etsiminen tossa iässä ei ole mahdoton tehtävä. Sikäli kuin tarkoitus on karsia mt-tapaukset ja alkoholistit ulkopuolelle, niin esim pk-seudulta löytyy tuhansia hyviä miehiä, jotka haluavat perustaa perheen tervehenkisen naisen kanssa. Joten ei ole mitään syytä luovuttaa.
Kaksi perusasiaa on pidettävä mielessä. Ensinnäkin pitää olla aktiivinen. Kun löytää potentiaalisen kumppanin, niin ota itse yhteyttä. Ja vaikka ensimmäiset 50 treffikumppania ei olisikaan se oikea, niin ei saa luovuttaa. Sinnikkyys
Itselläni ei ole mitään pituuskriteerejä, mutta toivon että elämäntavat olisi suht samanlaiset. Eli ei tupakointia, liiallista päihteilyä, liikunnallisia harrastuksia jne. En vaan pysty näkemään esimerkiksi tupakoivaa miestä millään tavalla seksuaalisesti puoleensavetävänä, se hajukin on vaan niin vastenmielinen. Onneksi suurin osa ihmisistä ei polta.
Mä kanssa ajattelin, että tupakoimattomuus on ehdoton vaatimus. Rööki on mun nenääni haissut aina pahalle. Haistan pienenkin määrän ja pinttyneestä hajusta mulle tulee huono olo. Tapasin miehen, jossa kaikki omaisuudet kohdallaan ja ehdittiin tapailla muutama viikko kun aloin ihmetellä, että olenko ihan sekaisin, kun haistan röökin. Selvisi, että polttaa satunnaisesti esim. stressiin ja väsymykseen. Käytiin pitkät keskustelut ja sovittiin, että ei polta jos seuraavana päivänä haluaa mun kanssa viettää aikaa hajuetäisyydellä. Homma toiminut, joten ei kannata olla liian ehdoton mihinkään suuntaan paitsi niissä aivan ehdottoman tärkeissä asioissa.
No mulle tupakointi ON aivan ehdottoman tärkeä asia. En voi arvostaa tupakoitsijaa samalla tavalla kuin tupakoimatonta ihmistä, enkä voi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jota en arvosta täysillä. t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista (mies/nais)trolleista välittämättä voin sanoa, että sopivan puolison etsiminen tossa iässä ei ole mahdoton tehtävä. Sikäli kuin tarkoitus on karsia mt-tapaukset ja alkoholistit ulkopuolelle, niin esim pk-seudulta löytyy tuhansia hyviä miehiä, jotka haluavat perustaa perheen tervehenkisen naisen kanssa. Joten ei ole mitään syytä luovuttaa.
Kaksi perusasiaa on pidettävä mielessä. Ensinnäkin pitää olla aktiivinen. Kun löytää potentiaalisen kumppanin, niin ota itse yhteyttä. Ja vaikka ensimmäiset 50 treffikumppania ei olisikaan se oikea, niin ei saa luovuttaa. Sinnikkyys
Itselläni ei ole mitään pituuskriteerejä, mutta toivon että elämäntavat olisi suht samanlaiset. Eli ei tupakointia, liiallista päihteilyä, liikunnallisia harrastuksia jne. En vaan pysty näkemään esimerkiksi tupakoivaa miestä millään tavalla seksuaalisesti puoleensavetävänä, se hajukin on vaan niin vastenmielinen. Onneksi suurin osa ihmisistä ei polta.
Mä kanssa ajattelin, että tupakoimattomuus on ehdoton vaatimus. Rööki on mun nenääni haissut aina pahalle. Haistan pienenkin määrän ja pinttyneestä hajusta mulle tulee huono olo. Tapasin miehen, jossa kaikki omaisuudet kohdallaan ja ehdittiin tapailla muutama viikko kun aloin ihmetellä, että olenko ihan sekaisin, kun haistan röökin. Selvisi, että polttaa satunnaisesti esim. stressiin ja väsymykseen. Käytiin pitkät keskustelut ja sovittiin, että ei polta jos seuraavana päivänä haluaa mun kanssa viettää aikaa hajuetäisyydellä. Homma toiminut, joten ei kannata olla liian ehdoton mihinkään suuntaan paitsi niissä aivan ehdottoman tärkeissä asioissa.
"Kaikki ominaisuudet kohdallaan" herättää kysymyksen onko tässä taas yksi speksilistaajanainen.
"Ominaisuuksista" (kuten spekseistäkin) puhutaan yleensä autokaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä aikaa. Toista se on tädilläni.. Kuulemma vuodet vain vieri eikä ketään sopivaa osunut kohdalle. Syynä saattoi olla syrjäinen asuinpaikka sekä mummin omaishoitajana toiminen. Mieletön persoona, mutta aika tuli vastaan. Kaikille ei vaan löydy tässä elämässä sitä oikeaa jonka kanssa voisi perustaa perheen.
Sanon samaa kuin muutkin, harkitse hoitoja tai laajenna hakua ulkomaille Suomi on kumminkin vähän turhan pieni maa.Kiitos tsempistä! Jep pitää harkita hakua myös suomen rajojen ulkopuolelle.
Mä muutin 30veenä ulkomaille, nyt olen 38 ja edelleen yksin. Kun on viallinen miesten mielestä, on sitä muuallakin kuin Suomessa... Valitettavasti.
Tsemppiä! Onneksi elämässä on muutakin. Olen itse alkanut myös kyseenalaistaa kaiken. Olisin varmasti ollut hyvä äiti, mutta olisinko ajanut itseni burn outiin sen kanssa. Olisinko osannut? Olisiko tämä kuitenkin kokonaisuutena minulle parempi polku?
On joo elämässä paljon muuta, ja elämäni onkin erittäin hyvää ja mielenkiintoista. Olen nähnyt ja tehnyt paljon sellaista mikä olisi jäänyt kokematta lasten kanssa.
Lapsettomuutta en oikeastaan sure ollenkaan enää, eihän siitä ole mitään takeita että kumppaninkaan kanssa olisi lapsia saanut. Tai lapset olisivat voineet sairastua, itse jäädä leskeksi ynnä muuta suurta vastoinkäymistä.
Mutta puolisottomuutta suren. Sen kun pitäisi olla itsestä kiinni. Mutta niin vain lähes nelikymppisenä, hoikkana, perusnättinä, älykkäänä naisena olen jäänyt ilman tätä elämänkokemusta. Jaksoin olla ihan viime vuosiin asti aktiivinen, mutta nyt voin sanoa rehellisesti että olen luovuttanut. En jaksa enää jatkuvia pakkeja kun ei edes treffeille pääse. Kavereita kyllä miehistä saan joten sen täytyy riittää.
Harmi ettet myöskään ole löytänyt puolisoa. Ehkä onni vielä kääntyy, sekä sinun että minun kohdalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miehettömäksi koska en ole koskaan halunnut omia lapsia saati sitten hyystätä muiden tuotoksia.
Hei, ainakin itselleni on tullut paljonkin vastaan sellaisia miehiä jotka eivät halua lapsia lainkaan. Sanoisin että olet paremmassa asemassa kuin ne jotka haluavat lapsia, sinkkumiehissä tuntuu vapaaehtoisesti lapsettomia olevan hyvinkin suuri osa.
Toivottavasti löydät vielä!
Miehet pyörtää päänsä 99% tapauksista tavatessaan sen oikean. T. Kokemusta on.
En silti luottaisi tähän. Etsin mielummin miestä joka itsekin ilmoittaa haluavansa lapsia. Menee helposti monia vuosia hukkaan jos odottaa että muuttuuko miehen mielipide vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Utelias. kirjoitti:
Mistä sinä sitä parisuhdetta olet viimeiset 15 vuotta etsinyt vai onko asia vasta nyt ajankohtainen?
Esim Suomi24, Tinder, Okcupid jne. Ei vaan ole tärpännyt, aina jompi kumpi ei kiinnostu tai kumpikaan. Myös työt ja harrastukset olleet sellaiset että valtaosa ollut naisia. Enkä ole koskaan etsinyt seuraa baareista/yökerhoista. Pisimmässä parisuhteessani oli paljon hyvää, mutta mies petti. En päässyt siitä yli, yritettiin kyllä.
Me löydettiin miehen kanssa toisemme bussipysäkiltä, systeri löysi omansa kirjaston lukusalista.
Nämä on aina niin käsittämättömiä tarinoita... Oletteko siskosi kanssa poikkeuksellisen hyvännäköisiä (jolloin miehet lähestyvät oma-aloitteisesti) vai mitä tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Ikä on vain numeroita
No mitä lasten hakkimiseen tulee, niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Sopiva mies voi löytyä vaikka harrastuspiiristä. Ja harrastuksia löytyy jos jonkinlaista. Vinkiksi, esim useilla paikkakunnilla on retkeilijöillä oma yhdistys ja olettaisi, että aika tervepäistä porukkaa ovat.
Jep, uusia harrastuksia kohti mentävä.
Retkeilijäporukoissa itseäni tosin häiritsee se että todella monet miehet metsästävät ja se on itselleni aikamoinen turn off.
Voisiko asia olla niin että mietit liikaa. Jos suhde tuntuu hyvältä niin ehkäisyt pois. Vauva tulee jos tullakseen. Ei kannatte olla suhteessa ja miettiä jotain oikeaa hetkeä tai tilannetta. Ei sellaista tulekkaan. Asiat saa oman järjestyksen kun testi on positiivinen.
Tuore suhde voi kestää siinä missä pitkäaikainenki. Eroja tulee oli lapsia tai ei. Eli rohkeasti vaan toteuttaan unelmaa
Meinaatko että näissä naisissa on paljonkin sellaisia jotka ovat kiinnostavia kumppaneina ja ylipäätään halukkaita pariutumaan sen jälkeen kun lapset jäivät saamatta?
Voisin kyllä ottaakin jos kiinnostava tapaus tulisi vastaan. En itse halua perhettä. Harmi kyllä lapsikuume nostaa naisen pariutumishalut kymmenenteen potenssiin, kun taas ei-lapsikuumeiset ovat nirsoja vielä siinäkin iässä kun siihen ei ole enää varaa ("mieluummin yksin kuin...").