Kuinka moni muu odottaa että muu perhe herää ja sais aamupalan?

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan. Viisivuotias heräsi jo ennen kuutta. Koiran käytin jo lenkillä. Isommat lapset vielä nukkuvat.

Tämä on tosi rankka äitienpäivä, ensimmäinen äitienpäivä leskenä. En tiedä oikein mitä odottaa. Ei ainakaan kukkia tai muuta sellaista tule tänään. Lapset ehkä kahvin osaavat keittää.

Ei ole enää miestä vieressä peiton alla. Ei ketään pitämässä minua hyvänä. En meinaa millään jaksaa tätä ikävää ja yksinäisyyttä. Viime yönä itkin itseni uneen jälleen kerran. Nukahdin viimein puoli neljän aikaan vain nähdäkseni painajaisia ja herätäkseni monta kertaa uudelleen.

Te, joilla vielä on kumppani. Rakastakaa ja pitäkää huolta. Koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä ja vasta sitten kun sen menettää, ymmärtää mitä oli.

Surullista olla noin riippuvainen jostain. Oliko sinulla elämää puolisosi eläessäkään? Monta ihanaa lastakin sinulla ja vain itket ja valitat. Ehkä ihan hyvä että sinun pakko opetella itsenäinen elämä edes tässä vaiheessa. Muista hakea ammattiapua itsellesi matalalla kynnyksellä! Tämä kyllä todistaa taas sitä että ihmiset harvoin ovat suhteessa rakkauden takia, enemmänkin yksin olemisen pelon,

Mä olen nyt tunnin räplännyt puhelinta sängyssä. Mies kävi ilmeisesti hetki sitten kaupassa, kun oli pitemmän aikaa pois. Teinin askeleet kuulin juuri, nuoremmista ei vielä äänihavaintoja. Mikäs tässä muuten odotellessa, mutta kun kädet vähän jo puutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa odottaa. Vaikka teini varmaan mielellään tekisikin aamupalan, niin oletan hänen vielä nukkuvan. Tämä on ensimmäinen äitienpäivä, kun asutaan kahdestaan. Aiemmin ovat isänsä kanssa käyneet kaupassa ostamasa aamupalatarpeet, nyt ei ole mitään "erikoista" kaapissa.

Miksi et ole muistuttanut teiniä äitienpäivästä ja ostanut itse herkkuaamiaiskamppeita jääkaappiin? Teininhän äiti sinä olet, et (ex)miehesi äiti joten teini voisi hyvin muistaa sinua edes esim paistamalla Croissantit tai mitä vaan.

Varsinkin jos on poika kyseessä niin on varsinainen karhunpalvelus jos nuorelle opetetaan ettei äitiä tarvitse itse muistaa mitenkään äitienpäivänä. Ei se lapsi yhtäkkiä aikuisena opi muistamaan sitten omien lastensa äitiä. Ystäväpiirissä ne perheet joissa ei juhlita äitienpäivää (tai juhlinta on aina kovan työn takana ja aiheuttaa murhetta äidille) ovat sellaisia joissa miehen omassa lapsuudenperheessä ei ole juhlittu äitienpäivää yhtään tai mies ei ole itse lapsena ollut pätkääkään vastuussa juhlimisesta ja juhlat on järjestetty minimillä.

Tottakai jos lapsesi on tyttö niin ihan samall tavalla voi toivoa (ja tehdä jotain asian eteen) että teini muistaa äitiään aamiaisen teolla.

Kyllä se on meillä aina niin päin ollut kuitenkin, että lapsi on isänsä sinne kauppaan "pakottanut" ja asiat hoitanut. Ja teini on täysin tietoinen äitienpäivästä, kakkukin on jääkaapissa. En vain silti itse jaksa odottaa, että teini herää, kun olen itse nukkunut tänään normaalia myöhrmpään eli seitsemään. Kohtuutonta mielrdtäni olisi, että yrittäisin pakottaa teinin sunnuntaiaamuna kuuden-seitsemän maissa ylös ja aamupalan tekoon.

Ja tähän heitän vielä päivityksen, että sain kukkakimpun ja hierontalahjakortin teiniltä. Eli aamupalan suhteen kyse ei ole siitä, ettei hän minua muistaisi, vaan erilaisista vuorokausirytmeistä.

Herään monta tuntia ennen teiniä, aamupala syöty siis jo. Teini nukkuu vielä ehkä tunnin. Keittiön pöydällä oli kortti ja suklaarasia odottamassa. Lounaan jälkeen sitten kakkukahvit yhdessä. Aurinko paistaa, mukava päivä tulossa :)

Mies on tapaamassa omia lapsiaan edellisestä liitosta, joten olen yksin teinin kanssa tänä viikonloppuna. Hän nukkuu vielä varmaan puolille päivin. Olen ulkoiluttanut koiran ja käynyt kaupassa ja tehnyt äsken aamupalan. Kohta koiraa pitää lähteä viemään toista kertaa ulos, kun se on vielä pentu.

Miehelle täytyy kahvit keittää ja kakkua tarjota.  Näin meillä päivää

vietetään. 

Tein aamupalan koko perheelle, en muuta odottanutkaan. Herään aina ennen muita joten eivät ole vielä koskaan päässeet yllättämään.

Meillä tuosta perinteestä luovuttiin, kun lapset kasvoivat. Tilalle tuli päiväkahvit kaikkien herättyä. Säästää kaikkien hermoja. Ihan turhaa makoilla sängyssä monta tuntia ja esittää sitten nukkuvaa, kun aamu-uniset ja -äkäiset teinit on pakkoherätetty veisaamaan onnittelulaulua. Olipa hilpeä tunnelma. Nyt jokainen herää omaa tahtiinsa ja päivällä juodaan kahvit juhlakupeista.