Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias poika tönii koko ajan 1-vuotiasta siskoaan kumoon ja nauraa sitten kun sisko itkee.
08.05.2021 |
Mitkään rangaistukset eivät tehoa. Olemme miehen kanssa yrittäneet kaikkia mahdollisia rangaistuskeinoja turhaan. Mitkään puheet eivät poikaan vaikuta. Jos pojalle sanoo, että siskoon sattuu niin poika vain toteaa, että sitä hän juuri haluaakin. Kun pojalle sanoo, että siskoa ei saa töniä, niin poika vain nauraa ja sanoo, että kyllä saa. Siis mikään rangaistuskeino ei yksinkertaisesti auta. Jos poikaa yrittää laittaa jäähylle kolmeksi minuutiksi (minuutti per ikävuosi), niin poika ei suostu istumaan jäähypenkillä hetkeäkään vaan karkaa heti kun se on mahdollista. Sitä voi jatkua vaikka tuntikausia että poika karkaa penkiltä, me vanhemmat palautamme hänet siihen istumaan ja lähdemme pois mutta poika karkaa heti. Poika tietää hyvin, että hänen kuuluu istua siinä penkillä se kolme minuuttia häpeämässä mutta hän ei suostu. Kertaakaan se ei ole onnistunut että hän istuisi siinä sen määrätyn ajan koska hän jatkaa karkaamista kunnes rangaistuksesta on luovuttava koska on pakko siirtyä tekemään jotain muuta, esim. mennä syömään. Nyt on vielä ilmennyt sellaisia ongelmia, että poika selvästi suuttuu kun häntä viedään jäähypenkille. Hän on todella vihaisen näköinen, huutaa, haukkuu meitä vanhempia, sylkee meidän päällemme, yrittää lyödä meitä kasvoille ja tukistaa hiuksista.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan tuo olisi ratkennut sillä, että pikkusisarusta kiusaava olisi saanut tukkapöllöä tai piiskaa tms., 3-vuotias tosin aika lievänä, mutta sen verran, että tietää itselle käyvän kipeää, jos aiheuttaa kipua muille. Nykyään tällainen kasvatus on laitonta, ja moni on sormi suussa, kun puhekaan ei tehoa. Voi lapselta kuitenkin viedä kivoja juttuja, jos käytös on tuollaista, eli ei ruutuaikaa, ei karkkipäivää, jne. mukavia juttuja pois, ja jäähyllä voi tosiaan pitää lapsesta kiinni tms. varmistaa, että jäähyaikana ei karata mihinkään. Missään tapauksessa en sallisi kiusaamisen jatkuvan, vaan oltaisiin sitten jäähyllä vaikka pitkäkin aika esim. karkkipäiväostosten sijasta, jne.
Mikään noista ei auta, väkivalta opettaa lapselle, että väkivalta on ratkaisu kun asiat ei mene kuten hän haluaa. Jäähyt, karkkipäivän pois ottaminen jne ei myöskään mitenkään anna lapselle mallia siitä, miten hän seuraavalla kerralla voi toimia paremmin. Lisäksi lapsi ei ymmärrä monimutkaisia rangaistuksia.
Pitääkö tämä ymmärtää niin, että lasta pitäisi palkita, jos tämä ei lyö siskoa?
Ei, vaan antaa huomiota silloin, kun käyttäytyy kuten kuuluu. Eli sillon kun leikkii kiltisti siskon kanssa, vanhempi voi yrittää muistaa sanoa, että hienosti autoit siskoa kasaamaan palikoita tms. Voi myös ohjata leikkiä tai kertoa etukäteen, mitä tehdä jos sisko ottaa päähän. Jos sisko alkaa hermostuttaa, on oikein tulla vaikka valittamaan äidille sen sijaan, että lyö tai tönii.
Isompi sisarus on usein kateellinen pienemmän saamasta huomiosta. Ongelma on, että siskon tönäisyn jälkeen huomio on varmaa. Vanhemmat lopettaa välittömästi muut puuhat ja säntää paikalle. Lyhyen siskon lohduttelun jälkeen äiti kääntyy tönijän puoleen ja aloittaa moittimisen.
Sitten mennään jäähypenkille, josta karkaaminen on hauska leikki, jolla parhaimmillaan saa äidin huomion koko illaksi, kuten ap:n tapauksessa. Tavoite on saavutettu. Äiti ei muistakaan koko pikkusiskoa, vaan hyörii pelkästään isomman ympärillä. Mikä voisi olla parempi palkinto tönäisystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen huomio peliin. Heti kun 3-vuotias on edes hetken kivasti 1-vuotiaan lähellä niin kehutaan kovasti. Ja muistutetaan lapselle sitä, että kun alkaa mennä hermo niin huudetaan vanhempi paikalle. Yleensä tuollaisen käytöksen takana on jokin harmitus, jota vanhemmat ei huomaa. Ja se että huomiota saa helpoiten riehumalla. Kyllä se siitä, 3- vuotias harjoittelee vasta itsehillintää. Ja tarvitsee siihen teidän apua.
Ketjun ensimmäinen fiksu kommentti.
3- vuotiaalle nyt paljon omaa yhteistä aikaa vanhemman kanssa, todella runsaasti kehuja pienestäkin positiivisesta asiasta ja asiaton käytös jätetään huomiotta. Eli kun tönäisee siskon kumoon, huomio 100% pikkusiskolle siinä tilanteessa.
Lapset toimii sellaisella logiikalla että negatiivinenkin huomio on parempaa kuin ei mikään huomio. 3- vuotiaanne on oppinut, että siskoaan kiusaamalla hän saa vanhemman jakamattoman huomion. Siksi huomio pitää nyt siirtää positiivisiin hetkiin.
AP, googleta nyt vaikka aluksi sisaruskateus ja lue mll-n sivuilta kasvatusvinkkejä mieluummi kuin täältä älyvapaa-palstalta.
Nimenomaan 3v hakee huomiota eli saa sitä liian vähän. Ennakointi on alkuun paras. Estät ja kiellät, jos silti yrittää niin siirrä toiseen huoneeseen ja leiki itse pienemmän kanssa. Kun käyttäytyy hyvin, kehut ja kerrot miten taitava lapsi on. Lue lapselle hänen kirjojaan ja anna ymmärtää, että pienempi ei näitä ymmärrä mutta sinä ja isompi ymmärrätte. Näin vahvistat hänestä kuvaa hyvänä ja taitavana lapsena.
Pienen ikäeron iloja.
En suosittele kenellekään alle 3v ikäeroa mm. tästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen huomio peliin. Heti kun 3-vuotias on edes hetken kivasti 1-vuotiaan lähellä niin kehutaan kovasti. Ja muistutetaan lapselle sitä, että kun alkaa mennä hermo niin huudetaan vanhempi paikalle. Yleensä tuollaisen käytöksen takana on jokin harmitus, jota vanhemmat ei huomaa. Ja se että huomiota saa helpoiten riehumalla. Kyllä se siitä, 3- vuotias harjoittelee vasta itsehillintää. Ja tarvitsee siihen teidän apua.
Ketjun ensimmäinen fiksu kommentti.
3- vuotiaalle nyt paljon omaa yhteistä aikaa vanhemman kanssa, todella runsaasti kehuja pienestäkin positiivisesta asiasta ja asiaton käytös jätetään huomiotta. Eli kun tönäisee siskon kumoon, huomio 100% pikkusiskolle siinä tilanteessa.
Lapset toimii sellaisella logiikalla että negatiivinenkin huomio on parempaa kuin ei mikään huomio. 3- vuotiaanne on oppinut, että siskoaan kiusaamalla hän saa vanhemman jakamattoman huomion. Siksi huomio pitää nyt siirtää positiivisiin hetkiin.
AP, googleta nyt vaikka aluksi sisaruskateus ja lue mll-n sivuilta kasvatusvinkkejä mieluummi kuin täältä älyvapaa-palstalta.
Entä jos lapsi jatkaa edelleen siskon kiusaamista, vaikka positiivista huomiota antaisikin? Eli testaa, kuinka pitkälle voi mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maailmassa on paljon 3-vuotiaita poikia joilla on 1v sisko. Et kertonut kenen lapsista on kyse
Oppii jo pienestä pikkusisko olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää. Lapsi on vasta kolme, käytös ei kerro vielä siitä millainen aikuinen hänestä kasvaa. Valakaa itseenne uskoa siitä että lapsi on pohjimmiltaan hyväntahtoinen, se teidän uskonne tarttuu lapseen.
Lähtökohtasesti rangaistukset toimivat huonosti. Kun hän käyttäytyy huonosti, menkää hänen tasolleen, ottakaa kevyesti kiinni, katsokaa silmiin ja sanokaa napakasti "Ei. Siskoa ei saa töniä." Sitten ohjatkaa toiseen puuhaan, kauemmas siskosta. Lapsi ehkä nauraa, ehkä väittää vastaan, mutta antakaa tämän mennä ohi.
Huoletikaa että kolmevuotias saa riittävästi laatuaikaa vanhempien kanssa, myös ilman siskoa. Syliä, leikkiä, yhdessä tekemistä. Antakaa vastuutehtäviä mihin sisko vielä liian pieni. Pyyhkimään pölyjä, kattamaan pöytää, painamaan pesuneen virtanappia.
Olkaa myös tukena lasten yhteisleikeissä. Näyttäkää millaisia leikkejä siskon kanssa voi leikkiä. Miten siskolle sanotaan ei tai pyydetään apua jos häiritsee. Kehukaa kolmevuotiasta paljon ja eri asiosta, etenkin kun toimii siskon kanssa oikein.
Tsemppiä!
Entäs jos jatkaa siskon satuttamista ohjeistasi huolimatta? Eli toiseen puuhaan ohjaaminen ei onnistu? Siskon pitää vaan kärsiä, kun sinä haluat olla pehmeä vanhempi kiusaajalapsellesi?
Ei tietenkään anneta jatkaa siskon satuttamista. Jos palaa siskon kimppuun niin sitten syliin rauhoittumaan ja voi kysyä mikä hiertää. Sitten miettimään mitä lähtisi tekemään. Lapsi on 3v, tarvitsee tukea ja ohjausta.
Jos pikkusisaruksen kaatamisen annetaan jatkua, niin kohta ollaan paljon isompien ongelmien kanssa tekemisissä. Pidä lasta sylissä sen "jäähypenkin" ajan ja opeta että jotain seuraa jos toista satuttaa. Raivotkoon siinä sylissä, se on turvallinen paikka. Rajat on luotava, se on selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opeta sisko tönimään takasin 😀 johan oppii että toisia ei kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää. Lapsi on vasta kolme, käytös ei kerro vielä siitä millainen aikuinen hänestä kasvaa. Valakaa itseenne uskoa siitä että lapsi on pohjimmiltaan hyväntahtoinen, se teidän uskonne tarttuu lapseen.
Lähtökohtasesti rangaistukset toimivat huonosti. Kun hän käyttäytyy huonosti, menkää hänen tasolleen, ottakaa kevyesti kiinni, katsokaa silmiin ja sanokaa napakasti "Ei. Siskoa ei saa töniä." Sitten ohjatkaa toiseen puuhaan, kauemmas siskosta. Lapsi ehkä nauraa, ehkä väittää vastaan, mutta antakaa tämän mennä ohi.
Huoletikaa että kolmevuotias saa riittävästi laatuaikaa vanhempien kanssa, myös ilman siskoa. Syliä, leikkiä, yhdessä tekemistä. Antakaa vastuutehtäviä mihin sisko vielä liian pieni. Pyyhkimään pölyjä, kattamaan pöytää, painamaan pesuneen virtanappia.
Olkaa myös tukena lasten yhteisleikeissä. Näyttäkää millaisia leikkejä siskon kanssa voi leikkiä. Miten siskolle sanotaan ei tai pyydetään apua jos häiritsee. Kehukaa kolmevuotiasta paljon ja eri asiosta, etenkin kun toimii siskon kanssa oikein.
Tsemppiä!
Entäs jos jatkaa siskon satuttamista ohjeistasi huolimatta? Eli toiseen puuhaan ohjaaminen ei onnistu? Siskon pitää vaan kärsiä, kun sinä haluat olla pehmeä vanhempi kiusaajalapsellesi?
Ei tietenkään anneta jatkaa siskon satuttamista. Jos palaa siskon kimppuun niin sitten syliin rauhoittumaan ja voi kysyä mikä hiertää. Sitten miettimään mitä lähtisi tekemään. Lapsi on 3v, tarvitsee tukea ja ohjausta.
Selkäsaunan tuo tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on aggressiivisimmillaan noin kolmivuotiaana. Siis kaikki lapset. Tämä aika vaatii vanhemmilta erityisen hyviä hermoja. Ei auta kuin systemaattisesti kieltää, estää satuttamasta, kertoa rauhallisesti että niin ei saa tehdä. Kun lapsi on vastaanottavainen, voitte keskustella tunteista, mihin niitä voisi kanavoida oikein jne. En kannata rangaisemista tunneilmaisua ja omia/toisten rajoja vasta opettelevan leikki-ikäisen kanssa. Lapselle voi osoittaa monella tavalla että jokin käytös ei ole ok ilman että tarvitsee rangaista, uhkailla, jne. Tsemppiä! T. toisen kolmevuotiaan mutsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki lapsia, jos et osaa kasvattaa niitä.
Tajuat kai, että tämä neuvo tuli liian myöhään?
Ja jos kaikki noudattas tuota neuvoa, niin suomalaiset olis kuollu jo sukupuuttoon.
Suomalaisten sukupuutto olisi positiivinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää. Lapsi on vasta kolme, käytös ei kerro vielä siitä millainen aikuinen hänestä kasvaa. Valakaa itseenne uskoa siitä että lapsi on pohjimmiltaan hyväntahtoinen, se teidän uskonne tarttuu lapseen.
Lähtökohtasesti rangaistukset toimivat huonosti. Kun hän käyttäytyy huonosti, menkää hänen tasolleen, ottakaa kevyesti kiinni, katsokaa silmiin ja sanokaa napakasti "Ei. Siskoa ei saa töniä." Sitten ohjatkaa toiseen puuhaan, kauemmas siskosta. Lapsi ehkä nauraa, ehkä väittää vastaan, mutta antakaa tämän mennä ohi.
Huoletikaa että kolmevuotias saa riittävästi laatuaikaa vanhempien kanssa, myös ilman siskoa. Syliä, leikkiä, yhdessä tekemistä. Antakaa vastuutehtäviä mihin sisko vielä liian pieni. Pyyhkimään pölyjä, kattamaan pöytää, painamaan pesuneen virtanappia.
Olkaa myös tukena lasten yhteisleikeissä. Näyttäkää millaisia leikkejä siskon kanssa voi leikkiä. Miten siskolle sanotaan ei tai pyydetään apua jos häiritsee. Kehukaa kolmevuotiasta paljon ja eri asiosta, etenkin kun toimii siskon kanssa oikein.
Tsemppiä!
Juuri tällaisia lässynlässynneuvoja saa nykyään joka paikasta. Onko tämä oikeasti parasta, mitä nykypäivän kasvatusasiantuntijat pystyvät perheiden avuksi tuottamaan? Eikö kukaan todellakaan tiedä, että tällaisesta "katso silmiin, kehu heti, vietä aikaa yhdessä" ei ole mitään hyötyä lasten kanssa, joilla on haasteita itsesäätelyssä, jotka ovat syystä tai toisesta erittäin jääräpäisiä ja joille mikään huomio maailmassa ei riitä ihan vaan periaatteesta - koska sisarus.
Olkaa iloisia, jos olette saaneet lapsia, jotka toimivat kuin ihmisen mieli ja joita voidaan ohjailla tuollaisella kevyellä psykologisella kaitsennalla, mutta haastavampien lasten kanssa se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ärsyttää myös se itsensä positiivinen kasvatus -"asiantuntijaksi" nimennyt nainen, jolla on ymmärtääkseni vain yksi oma lapsi (nykyään ei löydy netistä tietoa siitäkään), ei kasvatustieteellistä koulutusta tai kokemusta (luokanopettaja, varhaiskasvattaja tms.) vaan teologisella ja psykologisella koulutuksella myy vanhemmille ideologiaa, jonka mukaan pitää vain panostaa positiiviseen vuorovaikutukseen. Haluaisinpa tämän "gurun" vaikka viikoksi harjoittamaan positiivista otettaan tänne meidän tavallisten, oikeiden, lihaa ja verta olevien keskenään hyvin erilaisten ja erilaisilla temperamenteilla ja tarpeilla varustettujen lastemme pariin. Voisi loppua liirumlaarumit lyhyeen.
Vierailija kirjoitti:
Pienen ikäeron iloja.
En suosittele kenellekään alle 3v ikäeroa mm. tästä syystä.
Narsistinen häiriö voi alkaa kun lapsi on 3-4 vuotias sisaruksen syntyessä.
Tosin jotain voi olla mennyt pieleen jo aiemmin, jos lapsi ei ole oppinut luottamaan itseensä tai ole varma että hänestä pidetään. Joillakin se "oman paikan hakeminen" huomiohakuisuuden kautta jatkuu sitten aina, tehden muiden elämää helvetiksi koko loppuelämän ajan. Narsisti on ikuisesti kolmevuotiaan tasolla.
Antaisin pojan pois johonkin lastenkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki lapsia, jos et osaa kasvattaa niitä.
Tajuat kai, että tämä neuvo tuli liian myöhään?
Etkö ole kuullut jälkiabortista?
Anna huostaan. Ei tommosta tarvii jaksaa...
Kertoisin pojalle että jos satuttaa toisia niin hän joutuu vankilaan.
Tehtäisin kotiin vankila mihin joutuu vaikka joku komero tai tyhjä huone ja joutuu sinne vaikka 2 tunniksi ilman mitään viihdykkeitä ja ovi lukkoon.
Sit näyttäisin pojalle videoita millaisia ovat maailman kauheimmat vankilat ja sinne hänet viedään jos lyöminen jatkuu.
Entäs jos jatkaa siskon satuttamista ohjeistasi huolimatta? Eli toiseen puuhaan ohjaaminen ei onnistu? Siskon pitää vaan kärsiä, kun sinä haluat olla pehmeä vanhempi kiusaajalapsellesi?