Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias poika tönii koko ajan 1-vuotiasta siskoaan kumoon ja nauraa sitten kun sisko itkee.
08.05.2021 |
Mitkään rangaistukset eivät tehoa. Olemme miehen kanssa yrittäneet kaikkia mahdollisia rangaistuskeinoja turhaan. Mitkään puheet eivät poikaan vaikuta. Jos pojalle sanoo, että siskoon sattuu niin poika vain toteaa, että sitä hän juuri haluaakin. Kun pojalle sanoo, että siskoa ei saa töniä, niin poika vain nauraa ja sanoo, että kyllä saa. Siis mikään rangaistuskeino ei yksinkertaisesti auta. Jos poikaa yrittää laittaa jäähylle kolmeksi minuutiksi (minuutti per ikävuosi), niin poika ei suostu istumaan jäähypenkillä hetkeäkään vaan karkaa heti kun se on mahdollista. Sitä voi jatkua vaikka tuntikausia että poika karkaa penkiltä, me vanhemmat palautamme hänet siihen istumaan ja lähdemme pois mutta poika karkaa heti. Poika tietää hyvin, että hänen kuuluu istua siinä penkillä se kolme minuuttia häpeämässä mutta hän ei suostu. Kertaakaan se ei ole onnistunut että hän istuisi siinä sen määrätyn ajan koska hän jatkaa karkaamista kunnes rangaistuksesta on luovuttava koska on pakko siirtyä tekemään jotain muuta, esim. mennä syömään. Nyt on vielä ilmennyt sellaisia ongelmia, että poika selvästi suuttuu kun häntä viedään jäähypenkille. Hän on todella vihaisen näköinen, huutaa, haukkuu meitä vanhempia, sylkee meidän päällemme, yrittää lyödä meitä kasvoille ja tukistaa hiuksista.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljän äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää. Lapsi on vasta kolme, käytös ei kerro vielä siitä millainen aikuinen hänestä kasvaa. Valakaa itseenne uskoa siitä että lapsi on pohjimmiltaan hyväntahtoinen, se teidän uskonne tarttuu lapseen.
Lähtökohtasesti rangaistukset toimivat huonosti. Kun hän käyttäytyy huonosti, menkää hänen tasolleen, ottakaa kevyesti kiinni, katsokaa silmiin ja sanokaa napakasti "Ei. Siskoa ei saa töniä." Sitten ohjatkaa toiseen puuhaan, kauemmas siskosta. Lapsi ehkä nauraa, ehkä väittää vastaan, mutta antakaa tämän mennä ohi.
Huoletikaa että kolmevuotias saa riittävästi laatuaikaa vanhempien kanssa, myös ilman siskoa. Syliä, leikkiä, yhdessä tekemistä. Antakaa vastuutehtäviä mihin sisko vielä liian pieni. Pyyhkimään pölyjä, kattamaan pöytää, painamaan pesuneen virtanappia.
Olkaa myös tukena lasten yhteisleikeissä. Näyttäkää millaisia leikkejä siskon kanssa voi leikkiä. Miten siskolle sanotaan ei tai pyydetään apua jos häiritsee. Kehukaa kolmevuotiasta paljon ja eri asiosta, etenkin kun toimii siskon kanssa oikein.
Tsemppiä!
Juuri tällaisia lässynlässynneuvoja saa nykyään joka paikasta. Onko tämä oikeasti parasta, mitä nykypäivän kasvatusasiantuntijat pystyvät perheiden avuksi tuottamaan? Eikö kukaan todellakaan tiedä, että tällaisesta "katso silmiin, kehu heti, vietä aikaa yhdessä" ei ole mitään hyötyä lasten kanssa, joilla on haasteita itsesäätelyssä, jotka ovat syystä tai toisesta erittäin jääräpäisiä ja joille mikään huomio maailmassa ei riitä ihan vaan periaatteesta - koska sisarus.
Olkaa iloisia, jos olette saaneet lapsia, jotka toimivat kuin ihmisen mieli ja joita voidaan ohjailla tuollaisella kevyellä psykologisella kaitsennalla, mutta haastavampien lasten kanssa se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ärsyttää myös se itsensä positiivinen kasvatus -"asiantuntijaksi" nimennyt nainen, jolla on ymmärtääkseni vain yksi oma lapsi (nykyään ei löydy netistä tietoa siitäkään), ei kasvatustieteellistä koulutusta tai kokemusta (luokanopettaja, varhaiskasvattaja tms.) vaan teologisella ja psykologisella koulutuksella myy vanhemmille ideologiaa, jonka mukaan pitää vain panostaa positiiviseen vuorovaikutukseen. Haluaisinpa tämän "gurun" vaikka viikoksi harjoittamaan positiivista otettaan tänne meidän tavallisten, oikeiden, lihaa ja verta olevien keskenään hyvin erilaisten ja erilaisilla temperamenteilla ja tarpeilla varustettujen lastemme pariin. Voisi loppua liirumlaarumit lyhyeen.
Kerro sinä viisaampi sitten mikä on oikea vastaus tilanteeseen?
Se mitä aloittaja kokeillut? Ei tunnu toimineen.
Tukkapölly? Väkivaltaa opettamaan ettei saa käyttää väkivaltaa?
Yleensä ne ketkä sanoo ettei johdonmukainen positiivisuus ja ohjaaminen oikeaan toimintaan toimi, eivät ole kokeilleet sitä kuin kerran. Lapset tarvitsee toistoja itsesäätelyn opetteluun, aivan kuin kaikkien muidenkin taitojen..
Mitä jos tönimisen jälkeen annatkin huomiota vain tytölle? Nostat syliin ja menette makuuhuoneeseen leikkimään. Pojalle voi sanoa että emme voi leikkiä täällä koska täällä satutetaan. Poika päiväksi päiväkotiin ja liikunnallista tekemistä missä oppii rajoja ja auktoriteetteja. Jäähypenkillä pelleily ja töniminen on varmasti pojalle hyvää ajanvietettä jos ei mielekkäämpää tekemistä ole tarjolla.
Ja ennakointia kehiin. Itse en iki maailmassa antaisi oman lapseni kiusata ketään. Jopa koira on kokoajan valvonnassa tai omassa huoneessaan koska en halua että lapsi oppii Sitä kiusaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Neljän äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää. Lapsi on vasta kolme, käytös ei kerro vielä siitä millainen aikuinen hänestä kasvaa. Valakaa itseenne uskoa siitä että lapsi on pohjimmiltaan hyväntahtoinen, se teidän uskonne tarttuu lapseen.
Lähtökohtasesti rangaistukset toimivat huonosti. Kun hän käyttäytyy huonosti, menkää hänen tasolleen, ottakaa kevyesti kiinni, katsokaa silmiin ja sanokaa napakasti "Ei. Siskoa ei saa töniä." Sitten ohjatkaa toiseen puuhaan, kauemmas siskosta. Lapsi ehkä nauraa, ehkä väittää vastaan, mutta antakaa tämän mennä ohi.
Huoletikaa että kolmevuotias saa riittävästi laatuaikaa vanhempien kanssa, myös ilman siskoa. Syliä, leikkiä, yhdessä tekemistä. Antakaa vastuutehtäviä mihin sisko vielä liian pieni. Pyyhkimään pölyjä, kattamaan pöytää, painamaan pesuneen virtanappia.
Olkaa myös tukena lasten yhteisleikeissä. Näyttäkää millaisia leikkejä siskon kanssa voi leikkiä. Miten siskolle sanotaan ei tai pyydetään apua jos häiritsee. Kehukaa kolmevuotiasta paljon ja eri asiosta, etenkin kun toimii siskon kanssa oikein.
Tsemppiä!
Juuri tällaisia lässynlässynneuvoja saa nykyään joka paikasta. Onko tämä oikeasti parasta, mitä nykypäivän kasvatusasiantuntijat pystyvät perheiden avuksi tuottamaan? Eikö kukaan todellakaan tiedä, että tällaisesta "katso silmiin, kehu heti, vietä aikaa yhdessä" ei ole mitään hyötyä lasten kanssa, joilla on haasteita itsesäätelyssä, jotka ovat syystä tai toisesta erittäin jääräpäisiä ja joille mikään huomio maailmassa ei riitä ihan vaan periaatteesta - koska sisarus.
Olkaa iloisia, jos olette saaneet lapsia, jotka toimivat kuin ihmisen mieli ja joita voidaan ohjailla tuollaisella kevyellä psykologisella kaitsennalla, mutta haastavampien lasten kanssa se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ärsyttää myös se itsensä positiivinen kasvatus -"asiantuntijaksi" nimennyt nainen, jolla on ymmärtääkseni vain yksi oma lapsi (nykyään ei löydy netistä tietoa siitäkään), ei kasvatustieteellistä koulutusta tai kokemusta (luokanopettaja, varhaiskasvattaja tms.) vaan teologisella ja psykologisella koulutuksella myy vanhemmille ideologiaa, jonka mukaan pitää vain panostaa positiiviseen vuorovaikutukseen. Haluaisinpa tämän "gurun" vaikka viikoksi harjoittamaan positiivista otettaan tänne meidän tavallisten, oikeiden, lihaa ja verta olevien keskenään hyvin erilaisten ja erilaisilla temperamenteilla ja tarpeilla varustettujen lastemme pariin. Voisi loppua liirumlaarumit lyhyeen.
Kerro sinä viisaampi sitten mikä on oikea vastaus tilanteeseen?
Se mitä aloittaja kokeillut? Ei tunnu toimineen.
Tukkapölly? Väkivaltaa opettamaan ettei saa käyttää väkivaltaa?Yleensä ne ketkä sanoo ettei johdonmukainen positiivisuus ja ohjaaminen oikeaan toimintaan toimi, eivät ole kokeilleet sitä kuin kerran. Lapset tarvitsee toistoja itsesäätelyn opetteluun, aivan kuin kaikkien muidenkin taitojen..
Ja nyt nuo johdonmukaisesti positiiviset leikkivät puukkohippaa kaupungilla.
Siis todellako neuvotaan laittamaan pieni lapsi päiväksi päiväkotiin, kun ei löydetä ratkaisua vaikeaan tilanteeseen. Se ei ratkaise mitään, että vanhemmat kääntävät selkänsä. Ja rangaistuksena karkkipäivän poisto kuulostaa todella kummalliselta, koska tuon ikäisillä ei pitäisi olla tietoakaan sellaisista. Tai yleensäkin kolme vuotiaalle rangasitus, joka sitten toteutetaan myöhemmin, kun tilanne jo ohi...
Joka tapauksessa ihan tutulta kuulostaa, mutta pitäkää nyt sen lapsen kanssa pää ja väkisin syliin kaiken naurun, vähättelyn, itkun, raivoamisen ja potkimisen ajaksi. Ajan kanssa helpottaa ja positiivista huomiota aina kuin mahdollista. Yrittäkää kehua kolme vuotiasta asioista mitä osaa ja kuopus ei. Kun 1v tekee jotain väärin niin tehkää selväksi, että häntä kielletään myös napakasti ja kehu esikoista kuinka hän tietää miten toimia ja sisko ei vielä osaa. Helpottaa myös kummasti siinä vaiheessa kun pienempi alkaa pitämään puoliaan ja isompi saa samalla mitalla. Kyllä se ajatus sieltä vielä kirkastuu taaperon päähän. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki lapsia, jos et osaa kasvattaa niitä.
Tajuat kai, että tämä neuvo tuli liian myöhään?
Etkö ole kuullut jälkiabortista?
Olen, mutta mistä tiedät siinä vaiheessa, millainen riiviö lapsesta tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen huomio peliin. Heti kun 3-vuotias on edes hetken kivasti 1-vuotiaan lähellä niin kehutaan kovasti. Ja muistutetaan lapselle sitä, että kun alkaa mennä hermo niin huudetaan vanhempi paikalle. Yleensä tuollaisen käytöksen takana on jokin harmitus, jota vanhemmat ei huomaa. Ja se että huomiota saa helpoiten riehumalla. Kyllä se siitä, 3- vuotias harjoittelee vasta itsehillintää. Ja tarvitsee siihen teidän apua.
Ketjun ensimmäinen fiksu kommentti.
3- vuotiaalle nyt paljon omaa yhteistä aikaa vanhemman kanssa, todella runsaasti kehuja pienestäkin positiivisesta asiasta ja asiaton käytös jätetään huomiotta. Eli kun tönäisee siskon kumoon, huomio 100% pikkusiskolle siinä tilanteessa.
Lapset toimii sellaisella logiikalla että negatiivinenkin huomio on parempaa kuin ei mikään huomio. 3- vuotiaanne on oppinut, että siskoaan kiusaamalla hän saa vanhemman jakamattoman huomion. Siksi huomio pitää nyt siirtää positiivisiin hetkiin.
AP, googleta nyt vaikka aluksi sisaruskateus ja lue mll-n sivuilta kasvatusvinkkejä mieluummi kuin täältä älyvapaa-palstalta.
Entä jos lapsi jatkaa edelleen siskon kiusaamista, vaikka positiivista huomiota antaisikin? Eli testaa, kuinka pitkälle voi mennä?
Se 1-vuotias otetaan esim. syliin turvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki lapsia, jos et osaa kasvattaa niitä.
Tajuat kai, että tämä neuvo tuli liian myöhään?
Etkö ole kuullut jälkiabortista?
Olen, mutta mistä tiedät siinä vaiheessa, millainen riiviö lapsesta tulee?
Tuo jälkiabortin kyselijä ei selkeästikään ole se penaalin terävin kynä. 😂
Missä isä?