Miksi moni aikaisemmin niin kiltti ihminen muuttuu ilkeäksi?

Tämä maailma tarvitsee ehdottomasti lisää kiltteyttä, mutta ymmärrän sen ettei moni jaksa yrittää. Kai se on psykologista, että ihminen alkaa ajatella helposti, että "miksi mun täytyy, kun ei muutkaan..", jos on jatkuvasti antajan roolissa, mutta ei saa koskaan vastavuroisesti itse mitään takaisin. Siihen väsyy ennenpitkää.

Tässä maailmassa on todella vaikeaa olla kiltti, kun enemmistö on itsekkäitä k-päitä.

Kilttejä käytetään hyväksi. Kiltti alkaa sitten puolustamaan itseään, ilkeästikin, jos se sen vaatii.

Osa väsyy teeskentelemään ja näyttelemään olevansa kiltti, toiset taas huomaavat että olemalla ilkeä saa huomiota eikä jää niin helposti ghostatuksi ja ulkopuoliseksi.

Aikansa ottaa kuraa niskaan niin sitten vaan on parempi v!ttuilla ensin kuin tulla ilkeästi satutetuksi.

Kaikilla oli tuossa jo hyviä pointteja. Mulla olis yksi lisäys: Kun ihmisellä alkaa mennä huonommin, tulee ärtymystä ja epävarmuutta, ja tämä sitten tulee ilmi ilkeytenä. Jos on kaikki tai lähes kaikki hyvin ja on sinut itsensä kanssa, on helpompi olla mukava toisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Osa väsyy teeskentelemään ja näyttelemään olevansa kiltti, toiset taas huomaavat että olemalla ilkeä saa huomiota eikä jää niin helposti ghostatuksi ja ulkopuoliseksi.

Tämä. Voin, vaikka ihan miettiä omia peruskouluaikojani. Ne ilkeät lapset sai kaiken huomion, kun taas kiltit ja hiljaiset lapset olivat kaikille kuin ilmaa. Pysäytti, kun veljeni kertoi luokkakokouksestaan, että ei edes muistanut erästä luokkakaveriaan ja kesti hetki tajuta kuka tämä mies oli.(Kyseinen mies oli lapsena juurikin tällainen hiljainen ja kiltti, joka sulautui tapettiin, jota kukaan ei koskaan huomannut, näkymätön)

Koska näkee että ilkeät etenevät ja kilttinä jää jalkoihin. Hyvin yksinkertaista. Kuitenkaan kiltti ei muutu persoonana vaan se on vaan strategia joka opittiin, ettei satu lisää.

Minäkin tajusin olla ilkeä kun valtakunnannan isoimpia herroja suurinpiirtein vaan ilmoitti tulevansa mulle yöksi. Räjähdin täysin hänelle ettet TODELLAKAAAN IKINÄ tule vaikka tunnetaankin. Koin ehdotuksen niin röyhkeänä ettei mitään rajaa kyllä. Vieläkin suututtaa. Sen jälkeen olin varmaan puolen valtakunnan mielestä ilkeä nainen, mutta ei voi auttaa ei.

Joskus olen kuullut juttuja, että liian kiltti ihminen on aina tehnyt, mitä häneltä on pyydetty, vaikka asia ei kuuluisi hänelle, ja sukulaiset ja tuttavat ovat käyttäneet kiltteyttä hyväksi. Sitten kun kiltti ihminen onkin päättänyt pitää puoliaan, toiset ovat suuttuneet, kun se on nyt "ilkeä". Sitä en ole ollut näkemässä, miten se kiltti on käyttäytynyt. Onko se ihan asiallisesti kieltäytynyt palvelemasta sukulaisiaan, jotka ovat tietysti jatkaneet vaatimista, ja lopulta on pitänyt sanoa kovasti, että en suostu tuohon ja sitten onkin saanut ilkeän maineen.

Minä olen tälläinen liian kiltti ja olen vieläkin,en tykkää haastaa riitaa,mutta samalla jos huomaan epäkohtia esim töissä tai minulle ollaan ilkeitä niin uskallan sanoa takaisin, ennen,nuorempana en uskaltanut.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tajusin olla ilkeä kun valtakunnannan isoimpia herroja suurinpiirtein vaan ilmoitti tulevansa mulle yöksi. Räjähdin täysin hänelle ettet TODELLAKAAAN IKINÄ tule vaikka tunnetaankin. Koin ehdotuksen niin röyhkeänä ettei mitään rajaa kyllä. Vieläkin suututtaa. Sen jälkeen olin varmaan puolen valtakunnan mielestä ilkeä nainen, mutta ei voi auttaa ei.

Pitäs kirjoittaa kirja näistä kusipäistä kaikenlaisen vallan kahvoissa. On ne perkeleet kyllä isolla egolla liikenteessä. Muutti suhtautumiseni täysin suurinpiirtein kaikkeen yhteiskunnassa. Naisen oletetaan olevan vaan sitten hiljaa. Ehkä kirjoitan kirjan, todella.

Kun kiltti ihminen ei suostukaan enää kiusattavaksi ja hyväksikäytettäväksi ja pistää rajat niin onhan se kusipäille todella hirveä teko. 

Hieman eri mieltä muutamien kanssa. En koe että olemalla kiltti tai ystävällinen muille annan jotain, ei se ole monilta pois.

Uskon sellaiseen antaa hyvän kiertää soopaan. Toivon että se toinen on jollekin muulle kiltti ja ystävällinen tilanteen tullessa ja näin se menee eteen päin.

Tarkoittaakohan ap todella ilkeyttä vai onko joku kiltti ihminen vain pistänyt rajat? Se ei ole ilkeyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tajusin olla ilkeä kun valtakunnannan isoimpia herroja suurinpiirtein vaan ilmoitti tulevansa mulle yöksi. Räjähdin täysin hänelle ettet TODELLAKAAAN IKINÄ tule vaikka tunnetaankin. Koin ehdotuksen niin röyhkeänä ettei mitään rajaa kyllä. Vieläkin suututtaa. Sen jälkeen olin varmaan puolen valtakunnan mielestä ilkeä nainen, mutta ei voi auttaa ei.

Pitäs kirjoittaa kirja näistä kusipäistä kaikenlaisen vallan kahvoissa. On ne perkeleet kyllä isolla egolla liikenteessä. Muutti suhtautumiseni täysin suurinpiirtein kaikkeen yhteiskunnassa. Naisen oletetaan olevan vaan sitten hiljaa. Ehkä kirjoitan kirjan, todella.

Ja se huomio että kaikkein feministisimmät naiset olivat näitten miesten tukijoina vielä sai jo ihan ajattelemaan että naiseuden puolustajina esiintyvät ovatkin ihan pahimpia.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen kuullut juttuja, että liian kiltti ihminen on aina tehnyt, mitä häneltä on pyydetty, vaikka asia ei kuuluisi hänelle, ja sukulaiset ja tuttavat ovat käyttäneet kiltteyttä hyväksi. Sitten kun kiltti ihminen onkin päättänyt pitää puoliaan, toiset ovat suuttuneet, kun se on nyt "ilkeä". Sitä en ole ollut näkemässä, miten se kiltti on käyttäytynyt. Onko se ihan asiallisesti kieltäytynyt palvelemasta sukulaisiaan, jotka ovat tietysti jatkaneet vaatimista, ja lopulta on pitänyt sanoa kovasti, että en suostu tuohon ja sitten onkin saanut ilkeän maineen.

Kilttejä ihmisiä on niin totuttu käyttämään hyväksi että kun kiltti laittaa sille stopin, hyväksikäyttäjän mielestä kiltti on muka muuttunut ilkeäksi...

Kertooko hyvä ap mitä oikeasti ajaa takaa?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tajusin olla ilkeä kun valtakunnannan isoimpia herroja suurinpiirtein vaan ilmoitti tulevansa mulle yöksi. Räjähdin täysin hänelle ettet TODELLAKAAAN IKINÄ tule vaikka tunnetaankin. Koin ehdotuksen niin röyhkeänä ettei mitään rajaa kyllä. Vieläkin suututtaa. Sen jälkeen olin varmaan puolen valtakunnan mielestä ilkeä nainen, mutta ei voi auttaa ei.

Samanlainen kokemus mulla!:D Pikkukaupungin "isompi kiho" kerran vain ilmoitti, että tulee mun luokse viikonloppuna ja käski laittamaan saunan kuumaksi. Emme siis entuudestaan tunteneet, mutta olimme törmänneet paikallisessa baarissa ja tämän jälkeen kyseinen tyyppi kaivoi numeroni emmekä kauaa ehtineet jutella ennen tuota kyläily ilmoitusta. Kieltäydyin ja sain kuulla olevani hankala ihminen enkä tiedä mistä jäin paitsi, mutta "omapahan on menetykseni":D

Minä muutuin ilkeäksi vasta, kun alkoi olla niin paha olo itsellä. Kun on hyvä olo, niin minulla ei ole mitään ongelmaa olla kiltti. En ole kyllä ikinä suotunut tekemään mitään mitä en oikeasti halua tehdä, sana 'ei' on aina kuulunut sanavarastooni ja käytän sitä usein.

Kertoisitko ap tarkemmin mitä tarkoitat?