Miehen vartalo inhottaa

Jos vaan jaksan pysyä miljonäärinä.

Näyttää tämä kelpaavan. Aina on kelvannut. Useimpien naisten haaveena tuntuisi olevan tuo +180 cm kireessä lihassa oleva adonis. Onneksi niitä löytyy lähinnä tv:stä. Totuus on että isoilla miehillä on yleensä viimeistään 30v tienoilla jenkkakahvat, kaljamaha, rimpula jalat ja lattaperse. Silloin alkaa tällänen 169 cm, kireän lihaksikas tumppikin kiinostamaan. Onneksi on tuo itsetunto kunnossa, tuntuu olevan enemmän isoilla miehillä näyttämisen tarvista.

Heikko en myönnä olevani, tai riippuu keneen vertaa. Harjoittelun painopiste on kuitenkin nykyään kestävyydessä (mara, MTB maraton).



Ja sladdi ei ole edelleenkään häävi. Tollanen säälittävä 28 cm patukka vaan. Levossa, avantouinnin jälkeen.

Toki jalat voivat näyttää rimpuloilta jos on hoikka mutta ei ole kääpiö.

Onpa itsetunto huipussaan, kun oikein täällä vauvapalstalla pitää hehkuttaa omaa erinomaisuuttaan. Jollakin ihmisen on kompensoitava kompleksejaan.

Totuus on että isoilla miehillä on yleensä viimeistään 30v tienoilla jenkkakahvat, kaljamaha, rimpula jalat ja lattaperse.

sillä sehän siihen kroppaan vaikuttaa ja toivottavsti haluttavuuteenkin. Itse käyn about 3-4 kertaa viikossa punttisalillla ja pari kolme kertaa lenkillä/uimassa/tai sulkapallossa. (Loman aikana parhaimmillaan 10 kertaa viikossa)



En ole erityisen timmissä kunnossa, mutta säännöllisen urheilun ansiosta kohtuu kivassa kunnossa kuitenkin.



En halua olla 60 kymppisenä se rimpula lattaperse, puhumattakaan kaljamahasta. Itselleni ulkonäkö on melko tärkeä asia kuten myös terveet elämäntavat.



Hassua vaan, että piti muuttaa yhteisestä kodista pois ja aloittaa trimmattujen naisten puhelinnumeroiden kerääminen. Kun oli hetki asuttu erillään ja vaimo osui useammankin kerran todistamaan "vieraiden" naisten soittoja ja tekstiviestejä, niin kummasti alkoi vaimoakin kiinnostamaan kuntoilu ja itsestään huolehtiminen.



Nyt on taas muutama kuukausi "oltu yhdessä". Sen verran on kuitenkin ollut raskasta aikaa, etten tätä tapaa suosittele ihan kaikille.

Joo, onhan se ihan väärin jos sattuu olemaan tyytyväinen itseensä ja vielä kertomaan asiasta ¤huokaus¤. Menenkin tästä pukeutumaan säkkiin, ripottelemaan tuhkaa päälle ja sulkeutumaan itseeni, kuten näköjään asiaan kuuluu.



JA VITUT MENEN, sen verran tyytyväinen olen omana itsenäni. Kypsy siihen.

sillä sehän siihen kroppaan vaikuttaa ja toivottavsti haluttavuuteenkin. Itse käyn about 3-4 kertaa viikossa punttisalillla ja pari kolme kertaa lenkillä/uimassa/tai sulkapallossa. (Loman aikana parhaimmillaan 10 kertaa viikossa)

Hassua vaan, että piti muuttaa yhteisestä kodista pois ja aloittaa trimmattujen naisten puhelinnumeroiden kerääminen. Kun oli hetki asuttu erillään ja vaimo osui useammankin kerran todistamaan "vieraiden" naisten soittoja ja tekstiviestejä, niin kummasti alkoi vaimoakin kiinnostamaan kuntoilu ja itsestään huolehtiminen.

Nyt on taas muutama kuukausi "oltu yhdessä". Sen verran on kuitenkin ollut raskasta aikaa, etten tätä tapaa suosittele ihan kaikille.

IRL toi tuollainen määrä kuntoilua tai mitä tahansa harrastusta on ihan vitun paljon vaikeampaa jos tekee duunia 45-55 tuntia viikossa, työmatkoja on kerran pari kuukaudessa, on pari lasta ja ns. standardivaimo, jolle ei riitä että käy kotona vaihtamassa vaatteita ja nukkumassa.

Minullakin on yksi tuollainen "aktiivinen harrastajakaveri", joka on yllätys yllätys, lapseton ja "seukkaa" kohta kymmenettä vuotta kun kumpikaan ei näköjään halua muuta kuin sen että on vakio panokaveri joka asuu saman katon alla.

Näinhän se menee hienosti egoistin arki kun tekee lenkkeilyn välissä hauiskääntöjä peilin edessä ja muistaa asioiden tärkeysjärjestyksen. Eli Me, Myself and I, siinä kolme tärkeintä.

Itse olen koulutukseltani DI, sanotaanko vaikka että osittain siitä syystä, että omat vanhempani tekivät 60 tuntia viikossa töitä, eikä heillä näin ollen ollut aikaa perheelle.



Nyt tienaan 37,5 työviikolla enemmän kuin vanhempani yhteensä tuolla 60 tunnin työviikolla (60 + 60 =120). Palkkaa ei ehkä tule hirvittävästi, mutta riittävästi tyydyttävään perhe-elämään. Pääsääntöisesti jokainen valitsee työnsä ja työtuntinsa itse, ihan omien prioriteettiensä mukaisesti.



Toki itsekin olen työn puolesta reissussa melko paljon ja jos työmatkat laskee työajaksi (joka toki tietysti pitäisi), niin silloin toki on työtunteja viikossa enemmän kuin tuo 37,5. Siitä huolimatta ehdin kuntoilla. Reissussa hotelliin päästyäni käyn paikallisessa uimahallissa ja punttisalilla. Siihen menee tuo 1,5 tuntia reissupäivien illoista.



Reissupäiviä minulla on tyypillisesti vuodessa noin 75 - 100.



Onneksi molemmat lapsemme ovat jo kouluiässä, joten ne on jo jonkin aikaa voinut jättää kotiin yksinkin, vaikka pieniä vielä ovatkin. Silloin onnistuu että vaimon kanssa kauppamatkalla käymme punttisalilla, joka vie 0,5 tuntia päivästä. Yhteisiä harrastuksia siis, joiden luulisi kelpaavan standardivaimollekin.



Lenkillä voi käydä, kun joko lapsille tulee kavereita kylään, tai lähtevät itse kavereille kylään. Kännykkä mukaan, niin ei tarvitse huolehtia lapsista liikaa. Toki lenkillä voi käydä muutenkin.



Lenkki suihkuineen kaikkineen vie noin tunnin ja jokaikisen urheilukerran jälkeen saa lisää energiaa tehdä päivän askareet entistä tehokkaammin ja seksikin tuntuu paremmalta, molemmista. Tällä hetkellä olemme vähän kuin toinen toisemme valmentaja ja potkimme toisiamme persuuksiin, jos jompaa kumpaa laiskottaa.



Näin olemme saaneet asiat toimimaan oikein hyvin ja molempien päivän kohokohtiin kuuluu tuo yhteinen kuntoharrastus. Kuten aikaisemmasta kirjoutuksestani saattaa huomata, niin ei tätä tilannetta ihan ilman työtä saatu aikaiseksi, on tässä sisäistä palaveria pidetty. Ei meilläkään tämä olisi pari kolme vuotta sitten onnistunut, kun lapsia ei voinut jättää yksin kotiin.



Oma mielipiteeni onkin, ettei kuntoilusta pidä liikoja tinkiä, ellei sitten oma työ ole ojankaivuuta tai jotain siihen rinnastettavaa. Kuntoilu ja kunnon hikoilu kun antaa potkua kaikkeen muuhunkin elämään.



Mainittakoon vielä se, että punttisalilla pitää kyllä pyrkiä mahdollisimman intensiiviseen treenaamiseen, sillä ei minullakaan ole aikaa olla toista tuntia salilla päivittäin. Kyllä lapsiperheen arki on kiireinen. Kuntoilu pitää vaan tehdä 110%:sella antaumuksella, jotta laatu korvaa määrän/käytetyn ajan.

Siitä vaan paistaa läpi huono itsetunto, joka varmaan osittain johtuu lyhyestä varresta. On aika yleistä ainakin miehillä. Pakkohan sitä on olla tyytyväinen, kun kaikkensa on tehnyt. Itsepetos on tälläkin palstalla todella yleistä. Naisetkin ovat usein tyytyväisiä pullukoita. Reheviä, sinut itsensä kanssa olevia kurvikkaita läskejä joilla on mistä ottaa kiinni ja naisellisuutta sekä itsetuntoa vaikka muille jakaa. Turhaa sitä on silti tuntemattomille ihmisille hehkuttaa. Ehkä sitä saa itselleen hyvää oloa. Ainakin hetkeksi.

Joo, onhan se ihan väärin jos sattuu olemaan tyytyväinen itseensä ja vielä kertomaan asiasta ¤huokaus¤. Menenkin tästä pukeutumaan säkkiin, ripottelemaan tuhkaa päälle ja sulkeutumaan itseeni, kuten näköjään asiaan kuuluu.

JA VITUT MENEN, sen verran tyytyväinen olen omana itsenäni. Kypsy siihen.

Ainakaan normaaleilla palautuksilla. Ehkä juuri ja juuri penkkitreenin lämmittelyineen. Lihasryhmän monipuolinen treenaus ei puolessa tunnissa onnistu likimainkaan. Millaisia sarjapainoja on tullut käytettyä? Saisi vähän kuvaa siitä, onko treenaamisesi ollut oikeasti tehokasta, vai pelkkää rimpulointia.

Ivaimon kanssa kauppamatkalla käymme punttisalilla, joka vie 0,5 tuntia päivästä. Yhteisiä harrastuksia siis, joiden luulisi kelpaavan standardivaimollekin.

Mainittakoon vielä se, että punttisalilla pitää kyllä pyrkiä mahdollisimman intensiiviseen treenaamiseen, sillä ei minullakaan ole aikaa olla toista tuntia salilla päivittäin.

Joo, olet osittain/periaatteessa oikeassa (vastaus 30:lle).

Itse käyn salilla siten, että treenaan kahta laitetta yhtäaikaa. molemmissa pääsääntöisesti kolme sarjaa ja toistot siinä 10-15 välissä.

Yhdeltä laitteelta siirryn toiselle välittömästi sarjan loputtua ja henkäisen kenties hieman, jotta syke laskee järkevälle tasolle. Teen lähes välittömästi sarjan tällä toisella laitteella (jolloin vasta treenattu lihas lepää), jonka jälkeen kävelen takaisin ensimmäiselle laitteella ja henkäisen ja kiertelen salia kävellen sen verran että syke laskee taas järkevälle tasolle (en tiedä mikä syke on, mutta kaiketi se alle 100:n laskee).

Koko ajan on tappajan ilme naamassa ja turha paskan jauhanta on jätetty salin ulkopuolelle, vaikka tuleehan sitä muutama sana vaihdettua ja joskus on aikaa jopa keskustella.

Näin saan puolessa tunnissa, maksimissaa 45 minuutissa itseni niin loppuun, että salilta ei meinaa pois päästä, jos on hyvä treeni ollut.

Salikaverit kyllä sanoo että mulla on poikkeuksellisen kova tahti ja meno kuin eläimellä, mutta kai sitä kiroilla ja hikoilla salilla saa. En mene salille istumaan laitteisiin, vaan tekemään.

Itselleni tärkeää on se, että lihakset kasvavat omasta mielestäni ihan tyydyttävällä tavalla. Sekä lihakset että käytetyt painot tuntuvat kasvavan koko ajan ja olen itse tyytyväinen kehitykseeni. Vuoden vaihteessa ostettu paita on alkanut kiristää tissien ja hartioiden seudulta vaikka en sitä pienenä ostanut, joten uskottava se on. Peili kertoo myös korutonta kieltä, eli kehitystä on tapahtunut. Jos jossain kohtaa koen että tämä treeni tapa (joka lienee hieman poikkeuksellinen) ei tuota tulosta vaihdan tyyliä, toistaiseksi siihen ei ole ollut tarvetta ja tällä tyylillä on tullut jo toista vuotta treenattu. En ole kyllä aikaisemminkaan laiskotellut salilla, kuttä tällä tavalla saa ajan käytettyä tehokkaasti, jos kaverissa vaan riittää sisua vetää tällä tavalla. Välillä kyllä tuntuu että pienimmät juoksee karkuun, vaikka en varsinaisesti vielä niin iso mies olekaan. Hyvänä treenipäivänä vaan on semmonen tappajan meininki, että kyllä se näkyy ulospäin. Revähdyksiä ei ole tullut, kun suorittaa toistot puhtaasti kohtuu pienillä painoilla, silloin saa myös hyvän rasituksen jo ensimmäisistä toistoista lähtien ja voi kiduttaa itseään kunnolla. Näin saa sukkeen nousemaan.

En hienostele sillä, että miten kaikki lihasryhmät on treenattu jne...jne (en siis te treenaukssta tiedettä). Mulle riittä että adrenaliini virtaa lihakset kasvaa ja että nautin itse hikoilusta ja treenaamisesta.

Ainakaan normaaleilla palautuksilla. Ehkä juuri ja juuri penkkitreenin lämmittelyineen. Lihasryhmän monipuolinen treenaus ei puolessa tunnissa onnistu likimainkaan. Millaisia sarjapainoja on tullut käytettyä? Saisi vähän kuvaa siitä, onko treenaamisesi ollut oikeasti tehokasta, vai pelkkää rimpulointia.

Toki itsekin olen työn puolesta reissussa melko paljon ja jos työmatkat laskee työajaksi (joka toki tietysti pitäisi), niin silloin toki on työtunteja viikossa enemmän kuin tuo 37,5. Siitä huolimatta ehdin kuntoilla. Reissussa hotelliin päästyäni käyn paikallisessa uimahallissa ja punttisalilla. Siihen menee tuo 1,5 tuntia reissupäivien illoista.

Reissupäiviä minulla on tyypillisesti vuodessa noin 75 - 100.

Onneksi molemmat lapsemme ovat jo kouluiässä, joten ne on jo jonkin aikaa voinut jättää kotiin yksinkin, vaikka pieniä vielä ovatkin. Silloin onnistuu että vaimon kanssa kauppamatkalla käymme punttisalilla, joka vie 0,5 tuntia päivästä. Yhteisiä harrastuksia siis, joiden luulisi kelpaavan standardivaimollekin.

Lenkillä voi käydä, kun joko lapsille tulee kavereita kylään, tai lähtevät itse kavereille kylään. Kännykkä mukaan, niin ei tarvitse huolehtia lapsista liikaa. Toki lenkillä voi käydä muutenkin.

Lenkki suihkuineen kaikkineen vie noin tunnin ja jokaikisen urheilukerran jälkeen saa lisää energiaa tehdä päivän askareet entistä tehokkaammin ja seksikin tuntuu paremmalta, molemmista. Tällä hetkellä olemme vähän kuin toinen toisemme valmentaja ja potkimme toisiamme persuuksiin, jos jompaa kumpaa laiskottaa.

Näin olemme saaneet asiat toimimaan oikein hyvin ja molempien päivän kohokohtiin kuuluu tuo yhteinen kuntoharrastus. Kuten aikaisemmasta kirjoutuksestani saattaa huomata, niin ei tätä tilannetta ihan ilman työtä saatu aikaiseksi, on tässä sisäistä palaveria pidetty. Ei meilläkään tämä olisi pari kolme vuotta sitten onnistunut, kun lapsia ei voinut jättää yksin kotiin.

Oma mielipiteeni onkin, ettei kuntoilusta pidä liikoja tinkiä, ellei sitten oma työ ole ojankaivuuta tai jotain siihen rinnastettavaa. Kuntoilu ja kunnon hikoilu kun antaa potkua kaikkeen muuhunkin elämään.

Mainittakoon vielä se, että punttisalilla pitää kyllä pyrkiä mahdollisimman intensiiviseen treenaamiseen, sillä ei minullakaan ole aikaa olla toista tuntia salilla päivittäin. Kyllä lapsiperheen arki on kiireinen. Kuntoilu pitää vaan tehdä 110%:sella antaumuksella, jotta laatu korvaa määrän/käytetyn ajan.

No juu, kukin tyylillään jne. Minulla reissuhommissa ulkomailla päivät kestävät yleensä klo 8-23 ja ovat joka kerta eri kohteessa joten eipä siinä juuri lenkille ehdi/jaksa saati että ehtisi selvittää paikallisen uimahallin sijaintia.

Mutta hektisen ja täynnä dead-lineja ja aikatauluja olevan työn vastapainoksi en suostu kirveelläkään vapaa-ajalleni laatimaan mitään suunnitelmia ja aikatauluja tyyliin "Tuossa olisi 45 min tyhjää kauppareissun jälkeen ja ennen kouin Matti&Maija tulevat kylään. Siinä ehtii hyvin lenkille". Koko 4 viikon kesäloman ajaksi minulla ei tänä vuonna ollut yhtään valmista suunnitelmaa tai aikataulua vaan jokaiseen päivään lähdettiin aina siltä pohjalta että tehdään mitä huvittaa. Ja silloin kyllä huvitti ja ehti hyvin harrastaa liikuntaakin.

Minun standardivaimoani kiinnostaa liikunnallisista lajeista lähinnä kävely ja yhteisinä harrastuksina meillä on metsästys ja kalastus, joiden harrastaminen yhdessä, ex-tempore ja Etelä-Suomessa on kyllä aika tekemätön paikka.

Kuntoilusta EI PITÄISI liikoja tinkiä mutta prioriteettilistalla se nyt vaan jää selkeästi perheen, parisuhteen ja jopa työn ja pakollisten okt-kuvioiden jalkoihin. Siis tällä hetkellä, 10 vuoden päästä tilanne on varmaan aivan toisenlainen.

jota on tutkittu jo iät ja ajat. Ja siitä kannattaa "tehdä tiedettä", koska se maksimoi kehityksen ja motivaatio säilyy. 15 toiston sarjoilla kehitys tyssää taatusti aiemmin kuin 5-10 toiston sarjoilla. Maksimaalisen kehityksen kannalta ei kannata tehdä yli 10 toistoa ensimmäisessä varsinaisessa sarjassa. Toki välillä voi vaihtelun vuoksi tehdä kaavasta poikkeavasti, mutta tämä on pääsääntö.

Ja niille jotka vierastavat salilla lihaksiaan kasvattaneita miehiä ja naisia voisin todeta, että treenauksella saadaan vain suurempi osa olemassaolevista lihassäikeistä käyttöön.Täysin raskaaseen fyysiseen työhön verrattavaa toimintaa. Tämä on täysin eri asia kuin hormoneilla ja steroideilla kasvatettu lihasmassa. Luonnollisella treenaamisella ei milloinkaan saada aikaiseksi luonnottoman näköistä ylilihaksikasta kroppaa. Naiset tuntuvat usein pelkäävän, että muuttuvat liian lihaksikkaiksi, mutta näin ei voi käydä. Tuntuva lihasmassan lisäys on vuosikausien kovan työn tulosta.

En hienostele sillä, että miten kaikki lihasryhmät on treenattu jne...jne (en siis te treenaukssta tiedettä). Mulle riittä että adrenaliini virtaa lihakset kasvaa ja että nautin itse hikoilusta ja treenaamisesta.

vaikka miesystävä on lihonut parin vuoden aikana 15 kg. Nyt 183 cm ja 105 kg. Ihana iso mies. Vatsakkaat miehet ovat aina kääntäneet minun pääni, trimmatut ei niinkään. Itse olen norm. vartaloinen.