Äidin muistisairaus surettaa. Miten pitäisi suhtautua?
Kun muistisairas kertoo asioita, joiden tiedät ihan varmasti olevan paikkansapitämättömiä, kumpi vaihtoehto on parempi: teeskennellä, että asia on niin kuin hän sanoo. Vai korjata joka kerta asia?
Soitin äidille, kertoi ettei kortti ole tullut ja ihmeteltiin siinä yhdessä postin tehottomuutta.
Isä soitti sitten parin minuutin päästä ja kertoi, että kortti oli tullut aamulla ja olivat sen yhdessä lukeneet kaksikin kertaa tänään.
Ahdistaa niin paljon tämä. Valmistaudun päivään, kun äiti ei enää tunne minua. Sellaisia hetkiä on kuulemma ollut jo vuosia sitten ajoittain, kertoi isä.
Yritän syödä pähkinöitä ja kehittää muistia. Joku uusi kieli pitäisi opetella vielä. Perinnöllisiähän muistisairaudet ovat vai ovatko?
Kommentit (19)
Validointi on paras keino suhtautua. Muistiliiton sivuilla on hyvää infoa. Voimia teille! T: muistihoitaja
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta sanoisin, että eipä niitä juuri kannata lähteä korjaamaan. Se on loputon suo ja voi aiheuttaa äidillesi ahdistusta, mutta ei siitä mitään suurta apua ole.
Voimia. Nauti hyvistä hetkistä äitisi kanssa.
Vanhemmat asuvat niin kaukana. Onneksi kesä tulossa niin tulee käytyä useammin. Muutoksen huomaa niin selvästi käyntien välillä, koronan takia oli useampi kuukausi väliä niin tosi paljon oli heikentynyt muisti. Harmittaa, kun en pääse näkemään useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta sanoisin, että eipä niitä juuri kannata lähteä korjaamaan. Se on loputon suo ja voi aiheuttaa äidillesi ahdistusta, mutta ei siitä mitään suurta apua ole.
Voimia. Nauti hyvistä hetkistä äitisi kanssa.
Vanhemmat asuvat niin kaukana. Onneksi kesä tulossa niin tulee käytyä useammin. Muutoksen huomaa niin selvästi käyntien välillä, koronan takia oli useampi kuukausi väliä niin tosi paljon oli heikentynyt muisti. Harmittaa, kun en pääse näkemään useammin.
Ymmärrän. Sinä teet sen minkä pystyt. Vaikka näkisitte harvemminkin ja äitisi ei sinua aina tunnistaisi, niin yhteisillä hetkillänne on suuri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta sanoisin, että eipä niitä juuri kannata lähteä korjaamaan. Se on loputon suo ja voi aiheuttaa äidillesi ahdistusta, mutta ei siitä mitään suurta apua ole.
Voimia. Nauti hyvistä hetkistä äitisi kanssa.
Vanhemmat asuvat niin kaukana. Onneksi kesä tulossa niin tulee käytyä useammin. Muutoksen huomaa niin selvästi käyntien välillä, koronan takia oli useampi kuukausi väliä niin tosi paljon oli heikentynyt muisti. Harmittaa, kun en pääse näkemään useammin.
Ymmärrän. Sinä teet sen minkä pystyt. Vaikka näkisitte harvemminkin ja äitisi ei sinua aina tunnistaisi, niin yhteisillä hetkillänne on suuri merkitys.
Tunnistaa kyllä vielä. Jotain kohtauksenomaisia juttuja on joskus kuulemma tullut, ettei tunne.
Olen koittanut suojella vanhempiani oman perheeni ongelmilta. En halua heille lisää huolta ja surua.
Minä tajusin jossain vaiheessa äitini sairautta sen loputtoman ahdistuksen, jonka vallassa hän oli. Kun kaikki oli hänelle vierasta ja vaikeaa. Ajattelin, että ainoa tavoitteeni oli lohduttaa ja rauhoittaa häntä, antaa hänelle turvaa sen kaiken outouden ja pelottavan vierauden keskelle. Ei siinä tapahtumien ja hänen juttujensa faktapohjalla ollut enää mitään merkitystä.
Jokainen dementia ei ole periytyvää, koska on muista syistä johtuvaa tai jos ikää on yli 86 voi olla ikärappeumaa. Toki voi testata jollain geenitestillä alttiutta, niitä saa tilata verkosta, pitäisi vaan olla tasokas. Ja voi kysyä myös yksityiseltä erikoislääkäriltä kysymyksiä, jos geenitestin tulos näyttää jotain, että saa jonkinlaisen rauhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta sanoisin, että eipä niitä juuri kannata lähteä korjaamaan. Se on loputon suo ja voi aiheuttaa äidillesi ahdistusta, mutta ei siitä mitään suurta apua ole.
Voimia. Nauti hyvistä hetkistä äitisi kanssa.
Vanhemmat asuvat niin kaukana. Onneksi kesä tulossa niin tulee käytyä useammin. Muutoksen huomaa niin selvästi käyntien välillä, koronan takia oli useampi kuukausi väliä niin tosi paljon oli heikentynyt muisti. Harmittaa, kun en pääse näkemään useammin.
Ymmärrän. Sinä teet sen minkä pystyt. Vaikka näkisitte harvemminkin ja äitisi ei sinua aina tunnistaisi, niin yhteisillä hetkillänne on suuri merkitys.
Tunnistaa kyllä vielä. Jotain kohtauksenomaisia juttuja on joskus kuulemma tullut, ettei tunne.
Olen koittanut suojella vanhempiani oman perheeni ongelmilta. En halua heille lisää huolta ja surua.
Se on varmasti hyvä. Tilanne on vanhemmillesi raskas eikä helpommaksi tule. Mutta sinulle myös. Muistathan pitää huolta itsestäsi.
Ei kannata oikoa puheita, se vaan hämmentää ja sekoittaa muistisairasta. Jos sanoo ettei kortti ole tullut, harmittele vaan että kestääpä kauan
Itselleni on tosi raskasta käydä palvelutalossa katsomassa isää. Hän kertoilee miten on käynyt äidin kanssa kaupassa ja tuttavilla kylässä. Äiti haudattiin muutama viikko sitten. Isä ei varmaan asiaa muista, mutta minusta oli tavattoman ahdistavaa ”kuolettaa” äiti joka kerran kun kävin isän luona ja joka kerran isän suru oli yhtä lohdutonta kun sanoin äidin kuolemasta. Isä on varmasti onnellisempi kun muistaa elävänsä edelleen äidin kanssa
Äitini kyseli aina vanhempiensa perään, jotka olivat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten. Sanoin että heillä on kaikki hyvin ja ovat ihan turvassa. Se lohdutti häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta sanoisin, että eipä niitä juuri kannata lähteä korjaamaan. Se on loputon suo ja voi aiheuttaa äidillesi ahdistusta, mutta ei siitä mitään suurta apua ole.
Voimia. Nauti hyvistä hetkistä äitisi kanssa.
Vanhemmat asuvat niin kaukana. Onneksi kesä tulossa niin tulee käytyä useammin. Muutoksen huomaa niin selvästi käyntien välillä, koronan takia oli useampi kuukausi väliä niin tosi paljon oli heikentynyt muisti. Harmittaa, kun en pääse näkemään useammin.
Ymmärrän. Sinä teet sen minkä pystyt. Vaikka näkisitte harvemminkin ja äitisi ei sinua aina tunnistaisi, niin yhteisillä hetkillänne on suuri merkitys.
Tunnistaa kyllä vielä. Jotain kohtauksenomaisia juttuja on joskus kuulemma tullut, ettei tunne.
Olen koittanut suojella vanhempiani oman perheeni ongelmilta. En halua heille lisää huolta ja surua.
Se on varmasti hyvä. Tilanne on vanhemmillesi raskas eikä helpommaksi tule. Mutta sinulle myös. Muistathan pitää huolta itsestäsi.
Kiitos, yritän. On kaikenlaista muuta huolta tässä myös, mm. lapsen päihteidenkäyttö ja myös parisuhteen ongelmat. En ole niistä kertonut isovanhemmille. Raskasta ollut muutamat viime vuodet.
Voimia sinulle. Sanon samoin kuin moni muu, ei kannata pitää niin väliä tosiasioista. Keskity mukaviin yhteisiin hetkiin. Kosketus, hieronta, ehkä musiikin kuuntelu, kävely luonnossa voi olla asioita, joita voitte jakaa. Faktat voi unohtaa kirjaimellisesti. Jos äidillesi tulee harha-aistimuksia ( jossain vaiheessa voi tulla) niihinkin voi mennä sopivasti mukaan - tarkoitan, että ei tarvitse kieltää, vaan voi auttaa tulkitsemaan niin, etteivät ahdista tai pelota. Pidä huolta itsestäsi ja voinnistasi, harvoin muistisairaus on perinnöllinen. Minkä ikäinen äitisi on?
Riippuu tilanteesta. Yleensä ei kannata oikoa sellaisia virheitä, joilla ei ole mitään merkitystä. Ne on oikaistava, joista on haittaa, esimerkiksi " Maija on antanut tämän takin minulle" silloin, kun äitisi omistelee jonkun vieraan takkia tai "eilen minä vasta tämän paketin ostin" jääkaapin perältä löytyneestä pilaantuneesta ruuasta.
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle. Sanon samoin kuin moni muu, ei kannata pitää niin väliä tosiasioista. Keskity mukaviin yhteisiin hetkiin. Kosketus, hieronta, ehkä musiikin kuuntelu, kävely luonnossa voi olla asioita, joita voitte jakaa. Faktat voi unohtaa kirjaimellisesti. Jos äidillesi tulee harha-aistimuksia ( jossain vaiheessa voi tulla) niihinkin voi mennä sopivasti mukaan - tarkoitan, että ei tarvitse kieltää, vaan voi auttaa tulkitsemaan niin, etteivät ahdista tai pelota. Pidä huolta itsestäsi ja voinnistasi, harvoin muistisairaus on perinnöllinen. Minkä ikäinen äitisi on?
Äiti on vähän alle 80 v. Suostui lopulta lääkäriin ja Alzheimer nyt diagnosoitu. Lääkkeet sai.
Viimeksi kun kävin kotona, ehti siinä kaupasta tultuamme laittaa hellan levyn päälle ja siihen tyhjän kattilan ja lähti sitten haahuilemaan toiseen päähän taloa. Oli tosi usein sellainen vähän poissaoleva ja samoja asioita toistelee. Sekoittaa vuodenajat, ilmat niin syksyiset niin kysäisi, että tuunko vielä tänä syksynä käymään.
Onneksi isällä ei ole muistissa vikaa.
ap,
Ap vaikuttaa pumpulissa eläneeltä ja kokemattomalta ihmiseltä.
Oikealta ns, kermaperseeltä..
Muista, että kun äitisi kysyy jotain asiaa useita kertoja, joka kerta on hänelle ensimmäinen. Vastaa siis kuin vastaisit ensimmäistä kertaa kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa pumpulissa eläneeltä ja kokemattomalta ihmiseltä.
Oikealta ns, kermaperseeltä..
Entä sitten? Jokaisella on tässä maailmassa oikeus olla tasan oma itsensä.
Jos on elänyt suojellun lapsuuden ja aikuisena toiminut asioissa oman moraalinsa mukaan niin käsitystä omasta itsestä eivät jonkun nyymin provovinkaisut anonyymipalstalla heilauttele suuntaan eikä toiseen.
Kiitos kun kommentoit, toivottavasti sinulla on nyt hyvä ja iloinen mieli
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa pumpulissa eläneeltä ja kokemattomalta ihmiseltä.
Oikealta ns, kermaperseeltä..
Entä sitten? Jokaisella on tässä maailmassa oikeus olla tasan oma itsensä.
Jos on elänyt suojellun lapsuuden ja aikuisena toiminut asioissa oman moraalinsa mukaan niin käsitystä omasta itsestä eivät jonkun nyymin provovinkaisut anonyymipalstalla heilauttele suuntaan eikä toiseen.
Kiitos kun kommentoit, toivottavasti sinulla on nyt hyvä ja iloinen mieli
ap.
Tuo kirjoittaja on joku psykopaatti, jolla on ollut huonot vanhemmat ja on kateellinen.
Älä välitä ap
Omasta kokemuksesta sanoisin, että eipä niitä juuri kannata lähteä korjaamaan. Se on loputon suo ja voi aiheuttaa äidillesi ahdistusta, mutta ei siitä mitään suurta apua ole.
Voimia. Nauti hyvistä hetkistä äitisi kanssa.