Mitä tekniikoita käytit kasvattaessasi lapsestasi menestyjän?

Noudatin isoisoisoisäni ohjetta.

Todella yksinkertainen ja perustuu täysin kivijalkaan kasvatuksessa. Pätee myös perunan viljelyyn.

Ruokin hyvin lapset ja ne kasvaa itsestään.

Ruoka on pääasia. Sitten se että saa mennä ja tulla vapaasti kuten elokuvassa Pojat.

Lasten pitää antaa mennä omissa laumoissa ja he oppivat sosiaaliset normit itsestään.

Perinteinen ennen keskiaikaa oleva vapaa-kasvatus.

Hyvä itsetunto on minusta tavoitteena. Tässä olen ollut mielestäni hyvänä esimerkkinä. Tiedän mitä osaan ja mitä en. Kiinnitän huomiota hyviin asioihin elämässä ja opetan lapset huomaamaan hyvän. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja niistä puhutaan. Kannustan yrittämään vaikeitakin asioita, ei haittaa vaikka joskus menee pieleen. Kaikessa ei tarvitse onnistua.

Ainakin tällä hetkellä lapset ovat tyytyväisiä itseensä ja kokevat menestyvänsä heille tärkeissä asioissa. Se tässä on pointtina, että tällä kasvatuksella ajattelen lasten kokevan olevansa menestyjiä. Muiden mielipiteillä ei ole niinniin merkitystä. Eli voi olla vaikka menestyvä kotiäiti, puutarhuri tai ikiopiskelija.

Kyllähän se menestyjän kasvattaminen vaati raippaa ja luunappeja, mutta nyt on johtajana isossa menestyneessä firmassa.

Tiukat rajat , rakkaus lapsia kohtaan, paljon satuja päivittäin.

Rahan käytön opetus, säästäminen.

Ja tärkein varmasti läsnäolo, olin kotiäiti.

Kyllä kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Noudatin isoisoisoisäni ohjetta.

Todella yksinkertainen ja perustuu täysin kivijalkaan kasvatuksessa. Pätee myös perunan viljelyyn.

Ruokin hyvin lapset ja ne kasvaa itsestään.

Ruoka on pääasia. Sitten se että saa mennä ja tulla vapaasti kuten elokuvassa Pojat.

Lasten pitää antaa mennä omissa laumoissa ja he oppivat sosiaaliset normit itsestään.

Perinteinen ennen keskiaikaa oleva vapaa-kasvatus.

Menestyminen vaatii laajaa reviiriä ilman rajoituksia tai sääntöjä.

Silloin lapsi oppii jo nuorena toimimaan monipuolisesti ja ottamaan ympäristöstä ja ihmisistä hyödyt irti.

Jos lasta rajoitetaan ja säädellään tai holhotaan, niin kasvaa rajallinen tapaus, joka ei näe tilanteita menestymiselle.

Pelikentän pitää olla mahdollisimman avoin että näkee tilanteet syöttää ja keskittää elämässä.

Sitähän se elämä on, yhteispeliä ja siitä syntyy menestys ja ne jotka astelee punaisella matolla.

Punaisella matolla.

Huusin kun lasta kiusattiin ja ei ollut kavereita, että tajuaa että en ole tyytyväinen tilanteeseen. Haukuin ja vertailin muihin.

Oma esimerkki on parasta kasvatusta. Työn tekeminen pienestä pitäen kasvattaa ja nimenomaan oikean työn, ei jonkun tiskikoneen tyhjentämisen.

Lisäksi meillä siloteltiin opintietä kaikin mahdollisin keinoin eli opiskelijan käyttöön ostettiin asunto, maksettiin matkat myös ulkomaille, mahdollistettiin mukava vaihtariaika jne.

Saatiin aikaan kolme lasta, jotka jo ennen 30v ikää ovat saavuttaneet enemmän kuin äitinsä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin lapset pois Suomesta, laitettiin heidät kansainväliseen kouluun, painotettiin hyvää kielitaitoa ja parhaansa tekemistä. Opetettiin hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus. Sekä se, että toiseen ihmiseen kosketaan vain hyvällä.

Ja kotona oli tasainen ja turvallinen ilmapiiri, lapsia ei jätetty yksin ”pärjäämään”. Heidän kanssaan oltiin runsaasti, luettiin, pelattiin, retkeiltiin, matkailtiin. Huolehdittiin hyvästä kasvuympäristöstä, terveellisestä ravinnosta ja hyvistä harrastuksista. Meillä ei riidelty eikä huudettu, vaan kaikilla oli hyvä olla. Sanalla sanoen annettiin hyvä esimerkki omalla käytöksellä.

.

Näin meilläkin. Eivät ole sen kymmenen prosentin parhaiten tienaavan joukossa.  

Typerää mitata "menestys" rahan tienaamisella.

Mä katsoin, että turva, struktuurit ja rajat oli aina kunnossa. Siihen liskäksi yhdessä tekemistä, iloa, kannustusta, rakkautta, mahdollisuuksien antamista ja luottamusta.

Rakastin myös mallikkaasti itseäni ja kerroin aina, miten paljon työstäni tykkään ja kuinka ihanaa onkaan myös laiskotella ja leipoa pullaa. Hyvät lapset tuli.841

Vierailija kirjoitti:

Hyvä itsetunto on minusta tavoitteena. Tässä olen ollut mielestäni hyvänä esimerkkinä. Tiedän mitä osaan ja mitä en. Kiinnitän huomiota hyviin asioihin elämässä ja opetan lapset huomaamaan hyvän. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja niistä puhutaan. Kannustan yrittämään vaikeitakin asioita, ei haittaa vaikka joskus menee pieleen. Kaikessa ei tarvitse onnistua.

Ainakin tällä hetkellä lapset ovat tyytyväisiä itseensä ja kokevat menestyvänsä heille tärkeissä asioissa. Se tässä on pointtina, että tällä kasvatuksella ajattelen lasten kokevan olevansa menestyjiä. Muiden mielipiteillä ei ole niinniin merkitystä. Eli voi olla vaikka menestyvä kotiäiti, puutarhuri tai ikiopiskelija.

Näin meilläkin. Rakkautta, hyväksymistä, tunteita saa ilmaista turvallisesti. Tuossa yhden kommentti jossa painotti hyviä tapoja ja huutamattomuutta pisti silmään. Ulkokohtaisen hyvät tavat, oikeiden tunteiden peittely ei varmasti ole hyvä juttu. Meillä uhmaikäiset saivat huutaa, eivät vaan saaneet tahtoaan huutamalla läpi mutta heitä ei pakolla vaiennettu. Eivät huuda nykyään nuorina aikuisina, mutta tunnistavat omat tunteensa, osaavat niistä puhua. Kun kokevat olevansa hyväksyttyjä ovat itse hakeutuneet itselleen sopiville aloille ja haastavat itseään siellä oppimaan uutta. MInusta itsetuntoasiat ovat paljon tärkeämpiä lapsen tulevaisuuden kannalta kuin erikoiskoulut. No minusta menestyjän määritelmä onkin enemmän ihmisen psyykeen puolella kuin mikään ura: henkisesti vahva, sosiaalisesti kyvykäs, rakastamaan kykenevä ihminen, sellainen minusta menestyjä tässä maailmassa.

Samaa tekniikkaa käyttämällä toisesta tuli huippumenestyjä ja toisesta uneksija. Persoona ratkaisee.