Hyvän lapsuuden elänyt korkeakoulutettu addikti

Anna jonkun hyvän drinkin ohje.

Onko elämä parasta huumetta?

Olen nähnyt hyvin läheltä alkoholistin elämää ja muutamaa vähän kauempaa. Riippuvuus o hirveä ja kun tiedän heidän elämänhistorian, niin uskon myös, että jokaisesta voi tulla alkoholisti. 

Yksi on kuollut, erittäin herkkä ja myös korkeakoulutettu ihminen. Hänelläkin oli lapsi, mutta avioliitto ei tietenkään kestänyt.

Onnistui salaamaan pitkään, ennenkuin totuus paljastui lähipiirille ja työpaikalle.

Uskon jossain määrin geneettiseen alttiuteen, koska kaikki nämä kolme hyvin tuntemaani ovat herkkiä ihmisiä ja myös lahjakkaita. Herkkä ihminen ehkä herkemmin addiktoutuu, kun yrittää saada apua vaikeisiin asioihin. Olen nimittäin tämän kuolleen naisen sisar ja tunnistan itsessäsi saman herkkyyden, mutta alkoholiin en jäänyt kiinni, koska ensimmäiset kokeilut johtivat pahoinvointtiin ja oksenteluun. Ja myöhemmin, kun näin, kuinka nopsaan riippuvuus syntyi, tein tietoisen valinnan.

Olin myös sisareni tukihenkilö jonkin aikaa, mutta vaihdettiin vieraaseen, kun kävi liian raskaaksi.

MInä toivon aloittajalle, että saa elämänsä kuntoon.

Ap kysyikin, mitä haluat kysyä.

Kysyn, miten näet tulevaisuutesi? Mitä siihen kuuluu?

Edellinen kommentoija.

Mitä kuuluu tänään?

Mulla on jonkinlainen addiktioherkkyys, joka on osasyy minkä vuoksi en ole ikinä uskaltanut koskea kannabista kovempiin, ja senkään käytöstä en saanu oikein mitään. Mutta alkoholi,sitä menee runsaasti ja tupakan lopettaminen tuntuu mahdottomalta, epäonnistuu joka kerran. Kuitenkin mun pahin on uhkapelit. En kerta kaikkiaan pysty olemaan rauhassa, jos tililläni on rahaa, ne on päästävä pelaamaan. Tämä luonnollisesti on tuhonnut normaalin elämän aika totaalisesti. Itsemurhayrityksiin asti. Nykyiset olosuhteet ovat kuitenkin luoneet tilan, jossa pärjään, eli rahat siirrän pois omalta tililtä lähes kaikki ja jätän vain pelirahat. Mutta joskus mun pitää vielä kamppailla tätä addiktiota pois, jos haluan elää normaalia elämää. Tämä nykyinen järjestely on laastari. Elämäni on rahan ja pelaamisen odottamista, haikailen pelien pariin tilanteessa kuin tilanteessa.

Mullakin täydellinen lapsuus ja rakastava koti. Mutta ehkä tällainen riippuvuus ymmärretään huumeita paremmin olla yhdistämättä pelkästään lapsuuteen?

Ap:lle toivon kaikkea hyvää ❤️ jokainen päivä ilman on parempi, päivä kerrallaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyikin, mitä haluat kysyä.

Kysyn, miten näet tulevaisuutesi? Mitä siihen kuuluu?

Edellinen kommentoija.

Minulla on toivoa. Näen että tulevaisuuteen kuuluu paluu työelämään, ja muuten tavallista, hyvää elämää. Lapseni voi kokea vauhtia, vaaratilanteita ja draamaa (ei samalla tavalla kuin minä, toivottavasti, mutta sen verran mitä nyt 'tavallisen' ihmisen nuoruuteen kuuluu), minä en sellaista enää kaipaa. Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä ja jatkossa vakaus ja turvallisuus, ja ennen kaikkea haluan tarjota noita asioita lapselleni.

Toipuva addikti olen lopun elämääni ja siihen kuuluu vertaistuki; tunnit vähenee mutta NA:ssa käymistä en aio lopettaa koskaan.

Haluan olla hyvä isä, haluan pysyä puhtaana ja raittiina, ja haluan takaisin töihin. Itseni tuntien kyllä mä vielä jostain parisuhteesta ennen pitkää löydän mutta aivan lähitulevaisuudessa aion välttää sitä. Keskityn itseeni ja lapseeni, eikä ole varaa sellaiseen joka keinuttaa tunne-elämää niin voimakkaasti ja vaatii niin paljon henkisiä resursseja kuin parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuuluu tänään?

Hyvää, kiitos kysymästä. Ollut koko päivän lapsen kanssa ulkona. Päihteitä ei ole tehnyt mieli aika pitkään aikaan, paitsi tupakkaa - nyt 2 viikkoa ilman sitäkin. Ei ollut tarkoitus lopettaa vielä - sitä ei suositella samaan aikaan kun raitistuu - mutta huomasin parisen viikkoa sitten että se röökinpoltto joko unohtuu tai ei tee mieli ennen kuin vasta illalla. Ihan turha polttaa yhtä-kahta tupakkaa päivässä niin lopetin. Heti jos rupeaa oikeasti korpeamaan niin haen kaupasta askin, parempi ratketa siihen kuin hakea esim kaljaa, mutta mielihalut sen suhteen on mennyt nopeasti ohi.

Ap:lle kysymys:

Oletko tehnyt pitkäjänteistä työtä esim itsellesi haastavien asioiden opiskelussa, vai edennyt enemmän lahjakkuudella ja reagointikyvyllä?

Riippuen vastauksesta, tiedustelisin sitä, minkä takia yhdessä elämänalueessa opittua (tai sitten oppimatonta...) mekaniikkaa on ollut ylitsepääsemätöntä soveltaa päihdeosastoon.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle kysymys:

Oletko tehnyt pitkäjänteistä työtä esim itsellesi haastavien asioiden opiskelussa, vai edennyt enemmän lahjakkuudella ja reagointikyvyllä?

Riippuen vastauksesta, tiedustelisin sitä, minkä takia yhdessä elämänalueessa opittua (tai sitten oppimatonta...) mekaniikkaa on ollut ylitsepääsemätöntä soveltaa päihdeosastoon.

Lahjakkuudella ja reagointikyvyllä. Toki siinä on pitänyt vaivaakin nähdä, ei kenestäkään tule OTM jos vetää täysin vasemmalla kädellä, mutta tykkäsin opiskella. On huomattavasti helpompaa tehdä pitkäjänteistä työtä jos se on itselle mielekästä. Ylipäätään lähes kaikessa on tullut se kokemus että jos yhtään kiinnostaa, niin asia kuin asia onnistuu.

Vähän liian pitkään päihteiden suhteen ajattelin myös että heti kun huvittaa lopettaa, lopetan. Ja aina kun "todistin" itselleni että pystyn olemaan lyhyehkön ajan ilman päihteitä, se oli hyvä peruste jatkaa - ajatuksena että sitten kun on oikeasti kova tarve lopettaa niin se onnistuu. Sama ilmiö kuin alkoholisti, joka on väkisin viikon juomatta tai viettää tipattoman tammikuun, ja todistaa itselleen ja muille ettei olekaan alkoholisti.

Nyt viimeiset reilu 8kk on saanut opetella jotain uutta sen suhteen. Näin siis suhteessa pitkäjänteisyyteen täysraittiudessa.

Suunnitelmallisuutta, kohtuullisuutta, pitkäjänteisyyttä ja tällaista mekaniikkaa taas päihteiden käyttämisessä on ollut mahdotonta soveltaa sairauden takia. Ei sitä kykene järjellä kovin hyvin selittämään mitä silloin tapahtuu kun toimii vastoin omaa moraaliaan ja järkeään kerta toisensa jälkeen. Mielipuolista ja pakonomaista touhua kaiken sen kustannuksella, mikä on itselle tärkeää. Uskoisin, että vaikka olisin menestynyt juuri olemalla pitkäjänteinen, niin addiktiosairauden puhjetessa tuo kaikki lentäisi romukoppaan. Ei sitä noin vain sovelleta päihteiden käyttöön.

Aivan. Hienoa, että olet siis löytänyt narratiivin, jonka puitteissa kykenet tekemään päätöksiä muutoinkin kuin impulsseihin reagoiden.

Sanon suoraan, ilman sarvia ja hampaita, että tuo termi ”sairaus” on ainoastaan käytännöllistä itsesuggestiota, joka mahdollistaa yllä mainitun kehityksen ihmisenä. Tuo pitkäjänteisyyden suoritusmekanismin haltuunotto nimittäin estää addiktion harjoittamisen, tai pikemminkin, impulssikontrolli kasvaa sylivauvan tasolta edes hieman eteenpäin. Tätä voi harjoitella epämiellyttävien ja/tai itselle hankalien asioiden opiskelulla, jne. Ymmärrät varmasti, mitä tarkoitan.

Lahjakkaalle ja älyllisesti riittävän suorituskykyiselle ihmiselle voi olla äärimmäisen hankalaa löytää apua ilman yllä mainitun kaltaista psykologista plaseboa, koska yksinkertaisimmat porkkanakuorrutteiset ”oivallukset”, eli psykologiset aliohjelmat, vaikuttavat niin falskeilta.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle kysymys:

Oletko tehnyt pitkäjänteistä työtä esim itsellesi haastavien asioiden opiskelussa, vai edennyt enemmän lahjakkuudella ja reagointikyvyllä?

Riippuen vastauksesta, tiedustelisin sitä, minkä takia yhdessä elämänalueessa opittua (tai sitten oppimatonta...) mekaniikkaa on ollut ylitsepääsemätöntä soveltaa päihdeosastoon.

Lahjakkuudella ja reagointikyvyllä. Toki siinä on pitänyt vaivaakin nähdä, ei kenestäkään tule OTM jos vetää täysin vasemmalla kädellä, mutta tykkäsin opiskella. On huomattavasti helpompaa tehdä pitkäjänteistä työtä jos se on itselle mielekästä. Ylipäätään lähes kaikessa on tullut se kokemus että jos yhtään kiinnostaa, niin asia kuin asia onnistuu.

Vähän liian pitkään päihteiden suhteen ajattelin myös että heti kun huvittaa lopettaa, lopetan. Ja aina kun "todistin" itselleni että pystyn olemaan lyhyehkön ajan ilman päihteitä, se oli hyvä peruste jatkaa - ajatuksena että sitten kun on oikeasti kova tarve lopettaa niin se onnistuu. Sama ilmiö kuin alkoholisti, joka on väkisin viikon juomatta tai viettää tipattoman tammikuun, ja todistaa itselleen ja muille ettei olekaan alkoholisti.

Nyt viimeiset reilu 8kk on saanut opetella jotain uutta sen suhteen. Näin siis suhteessa pitkäjänteisyyteen täysraittiudessa.

Suunnitelmallisuutta, kohtuullisuutta, pitkäjänteisyyttä ja tällaista mekaniikkaa taas päihteiden käyttämisessä on ollut mahdotonta soveltaa sairauden takia. Ei sitä kykene järjellä kovin hyvin selittämään mitä silloin tapahtuu kun toimii vastoin omaa moraaliaan ja järkeään kerta toisensa jälkeen. Mielipuolista ja pakonomaista touhua kaiken sen kustannuksella, mikä on itselle tärkeää. Uskoisin, että vaikka olisin menestynyt juuri olemalla pitkäjänteinen, niin addiktiosairauden puhjetessa tuo kaikki lentäisi romukoppaan. Ei sitä noin vain sovelleta päihteiden käyttöön.