Koulujen aamunavaukset - muistoja, kokemuksia?
Nolkytluvun puolivälissä muutimme isosta kaupungista pikkupaikkakunnalle, ja muistan, että aamunavaukset olivat suuri järkytykseni. Uudessa koulussa joka perjantai seurakunnasta saavuttiin pitämään Herran Sanaa sisältävää paatoksellista aamunavausta ja koko koulu keräytyi jumppasaliin kuuliaisesti laulamaan virsiä. Kaiken kruunasi hurmiohenkinen musiikinopettaja, joka pianon takana kanttorimaisesti säesti veisuuta kolkolla äänellään.
Kommentit (31)
Kasarilla soitimme nokkahuilua pikkuruisessa keskusradiokopissa. Varmaan oli kuulijoille mieletön elämys.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla soitimme nokkahuilua pikkuruisessa keskusradiokopissa. Varmaan oli kuulijoille mieletön elämys.
Off topic, mutta ysärin lopussa joka ikiseen koulun juhlaan kuului nokkahuilukuoro ja My Heart Will Go On
:DDD
Vierailija kirjoitti:
90-luvun alussa seisoimme ahtaassa juhlasalissa aamunavausten ajan. Muistan monta sinne pyörtynyttä.
Kas, tuota oli vielä 90-luvullakin. Omat kiusalliset muistot on 70-luvulta.
Radiosta tuli jotain ohjelmaa. En muista mitä, montako kertaa viikossa tai oliko uskonnollista.
Seiskaluokalla joku opettaja soitti joka kerta omalla vuorollaan keskusradiosta Samuli Edelmannin Sinä olet auringon. En tiedä, inhoanko mitään kappaletta yhtä paljon kuin tuota
Opettaja soitti urkuharmoonilla virren ja sitä veisattiin monta säkeistöä, 80-luvulla.
Kasarilla ala-asteella koti-USKONTO-isänmaa innostuksen saanut opettajamme polki urkuharmoonia vimmaisesti ja toki aamuvirreksi oli valittu joku aivan superpaatoksellinen turmionsynkistelyvirsi.
Viidennellä ja kuudennella luokalla opettaja soitti urkuharmoonia ja lauloi virren ihan joka aamu ja siitä sitä riemua riitti. Mummeli ei osannut soittaa ja vielä vähemmän laulaa. Oli kuin jostain sketsistä.
Kristittyje propagandaa. Onneks lukios oli pari opettajaa, jotka hiljens radion, nii ei tarvinnu kuunella. Yläkoulus oli myös kristittyje propagandaa, mut sit myös oppilaat pakotettii pitää aamunavauksii.
60-luvulla aamun avauksen päätyttyä ja oppilaiden lähtiessä luokkiin urkurina oleva poika soitti Procol Harumin A Whiter Shade of Palea. Aika muhkea ääni seinän kokoisissa uruissa.
Euroviisujen aikaan eräs opettaja soitti huuliharpulla viisujen tunnarin. Ja soitti hyvin.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla aamun avauksen päätyttyä ja oppilaiden lähtiessä luokkiin urkurina oleva poika soitti Procol Harumin A Whiter Shade of Palea. Aika muhkea ääni seinän kokoisissa uruissa.
Soitti siis Bachia.
Vierailija kirjoitti:
Euroviisujen aikaan eräs opettaja soitti huuliharpulla viisujen tunnarin. Ja soitti hyvin.
Soitti siis Beethovenia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Euroviisujen aikaan eräs opettaja soitti huuliharpulla viisujen tunnarin. Ja soitti hyvin.
Soitti siis Beethovenia.
Aivan sama kenen biisiä soitti, mutta se tunnetaan Euroviisujen tunnarina.
80-luvun lopulla, Nakkilan kirkonseudun ala-asteella, kokoonnuimme aamuisin suorissa jonoissa, opettajien johdolla aulaan jossa yleensä yksi opettaja soitti urkuharmonia ja laulettiin virsiä. Ja kuunneltiin joku pikkupätkä tarinaa.
Yläasteella kuunneltiin keskusradiosta aamunavaus luokissa.
Uskonnolliset aamunavaukset eivät kuulu kouluun. Ne sotivat uskonnonvapautta vastaan.
Kasarin alkuvuosina 1-3 luokalla aina pelotti koulusta myöhästyminen. Eikä asiaa auttanut se, että koulun vieressä meni junarata, ja koulumatka kulki tasoristeyksen yli. Paperitehdaspaikkakunnasta kun oli kyse, niin radalla kulki ajoittain pitkiäkin puutavarajunia, ja jos sellaisen takia jäi tasoristeyksen taakse, niin varmasti myöhästyi.
Ylläoleva liittyy aamunavauksiin siten, että aamunavaukset pidettiin aina kaksikerroksisen koulumme yläaulassa, jossa oppilaat seisoivat luokittain jonoissa, pituusjärjestyksessä tietysti. Jos myöhästyit koulusta, jouduit jäämään aamunavauksen ajaksi portaiden yläpäähän seisomaan ulkovaatteissasi, kaikkien muiden eteen kuin silmätikuksi. Oli vähän sellainen häperärangaistus myöhästymisestä.
Muuta en näistä aamunavauksista muista, kun että meidän luokasta kannettiin aulaan aina harmooni, jolla soitettiin joku virsi tai laulu. En edes muista, oliko aamunavauksia joka päivä vai kerran viikossa.
Vaikkei lapsena (90-luvulla) hengellisiä aamunavauksia jaksanut kuunnella, niin jälkeenpäin katsottuna huomaa sen, minkä varjeluksen koulu niistä sai.
Nythän ei saa enää oikein puhua Jeesuksesta tai rukoilla yhdessä ja kouluissa on paljon enemmän kiusaamista ja väkivaltaa.. ym.
Yläasteella aamunavausvuorossa olleiden poikien musiikkivalinnaksi osui Baddingin Fiilaten ja höyläten. Tämä siis keskusradiosta. Aika nopeasti yksi opettaja hyökkäsi paikalle, laittoi biisin poikki ja tokaisi: "Sensuuri iski".
Kerran kokoonnuimme joulun tienoilla juhlasaliin. Eräs nuori herra hoilasi Hoosiannaa "hieman" korkealta ja talutettiin pois kesken kaiken.
90-luvun alussa seisoimme ahtaassa juhlasalissa aamunavausten ajan. Muistan monta sinne pyörtynyttä.