Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan tavannut toista yhtä arkaa, ujoa ja jännittynyttä ihmistä kuin minä
06.05.2021 |
Miksi se tuntuu menevän aina niin? Että me arat, ujot, jännittäjät emme ikinä elämässä kohtaa muita kaltaisia vaan oma mielikuva on sellainen, että kaikki muut ihmiset on normaaleja ja sosiaalisia, minä maailman ainoa outo jännittäjä. Siis toki tietää, että on niitä muitakin jännittäjiä oikeasti, mutta miksi niitä muita ei sitten ikinä näy missään, ei koulussa tai työpaikoilla ym.? Omalla kohdalla ainakin voin sanoa, että olen yhden ainoan kaltaiseni jännittäjän tavannut koko elämäni aikana. Taitaa olla sitten kuitenkin aika harvinaista vaikka esim. täältä palstalta saa sellaisen kuvan, että olisi yleistäkin, kun on lukenut niin monia muiden kokemuksia.
Jos näkisi ihan omassa arjessa muita jännittäjiä niin saisi sen kokemuksen, että ei olisi konkreettisesti ainoa, mutta ei se vaan mene niin..
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Olen eristäytynyt hikikomerooni. Eikä musta päälle päin näy epävarmuus tai ei ainakaan kuulu puheessa välttämättä, sillä mulla on perus itseluottamusta olemassa. En oikein tunne ihmisiä eikä kiinnostakaan, sillä sosiaalisen kognition huiput pelaavat aina mind gamejaan meidän vilpittömien kustannuksella. Se on sellainen hajoita ja hallitse-tyyppinen juttu, jota laumaihmiset toteuttavat meitä sisäänpäinkääntyneitä kohtaan. Mieluusti seurustelisin toisen hyväntahtoisen kanssa ja jakaisin tämän pienen elämäni.
Minulle kolahti tuo mind game-juttu. Itse olen aina vilpittömästi hämmästynyt liian monista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan sosiaalisten tilanteiden pelko on yksi tavallisimmista ahdistuneisuushäiriöistä. Sen esiintyvyys on noin 3–4 %.
Ja sitten aina painotetaan, että ei kukaan edes huomaa, jos jännittää. Mutta kun mun jännityksen huomaa selkeästi (vakava, jäätynyt ilme, poissaolevuus, tympeä ja välttelevä olemus; ei niitä perinteisiä kuten punastelu, käsien tärinä) ja se lamaa mun toimintakykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eristäytynyt hikikomerooni. Eikä musta päälle päin näy epävarmuus tai ei ainakaan kuulu puheessa välttämättä, sillä mulla on perus itseluottamusta olemassa. En oikein tunne ihmisiä eikä kiinnostakaan, sillä sosiaalisen kognition huiput pelaavat aina mind gamejaan meidän vilpittömien kustannuksella. Se on sellainen hajoita ja hallitse-tyyppinen juttu, jota laumaihmiset toteuttavat meitä sisäänpäinkääntyneitä kohtaan. Mieluusti seurustelisin toisen hyväntahtoisen kanssa ja jakaisin tämän pienen elämäni.
Minulle kolahti tuo mind game-juttu. Itse olen aina vilpittömästi hämmästynyt liian monista asioista.
Ujous on melkeinpä synonyymi vilpittömyydelle. Ujo tajuaa tuon kuvion alitajuisesti mikä aiheuttaa sisäisen hämmennyksen, mutta on kehno itse toteuttamaan sitä. Itse en osaa valehdella ja siitä tiedän, että olen pohjimmiltani ujo vaikka itsevarmuutta muilla alueilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten aina painotetaan, että ei kukaan edes huomaa, jos jännittää. Mutta kun mun jännityksen huomaa selkeästi (vakava, jäätynyt ilme, poissaolevuus, tympeä ja välttelevä olemus; ei niitä perinteisiä kuten punastelu, käsien tärinä) ja se lamaa mun toimintakykyä.
Minustakin huomaa. Minulle on jopa päin naamaa kettuiltu, miten voin olla tällaisessa työssä kun olen tällainen. Ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta henkilön mielipide minusta tuli varsin selväksi. Se oli kamalaa ja nöyryyttävää. Kun ei kukaan kiusallaan ole tällainen.
Olen tosin myös tavannut henkilön, joka sanoi pelkäävänsä esiintymistä hirveästi eikä hänestä näkynyt jännitys lainkaan kun hän puhui muiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sori sosiaalisen kognition huiput. Teillä tiedän olevan liikaa taitoja, joten ne voivat purkautua epäedullisesti meihin vähemmän lahjakkaisiin. Miksette sparraa mieluummin tasoisianne vastustajia yhteisöissä? Se voisi poikia kehittymistä ja kehityksestä on aina hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sori sosiaalisen kognition huiput. Teillä tiedän olevan liikaa taitoja, joten ne voivat purkautua epäedullisesti meihin vähemmän lahjakkaisiin. Miksette sparraa mieluummin tasoisianne vastustajia yhteisöissä? Se voisi poikia kehittymistä ja kehityksestä on aina hyötyä.
What?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sori sosiaalisen kognition huiput. Teillä tiedän olevan liikaa taitoja, joten ne voivat purkautua epäedullisesti meihin vähemmän lahjakkaisiin. Miksette sparraa mieluummin tasoisianne vastustajia yhteisöissä? Se voisi poikia kehittymistä ja kehityksestä on aina hyötyä.
What?
Tarkoitin, että kantsii haastaa kehityskeskusteluun mieluummin samoilla vahvuustasoilla, mutta eri kykyjä taitava henkilö. Sieltä voi löytyä kehityskelpoisia ideoita, joilla voi saada tuottavia juttuja aikaan jotka voivat helpottaa arkea ja elämää sekä tuoda mainetta ja mammonaa. Ujot seuraavat perässä ja voivat pyydettäessä ilmaista ajatuksiaan rauhassa. Ujothan ovat tunnetusti idearikkaita, mutta tarvitsevat aikaa mietintöihinsä.
Olen ollut aina ujo ja punastelukaan ei tunnu loppuvan, vaikka ikää on. Pystyn kuitenkin peittämään asian aika hyvin
No äläs sano. Olen opiskellut ja työelämässä.
Jopa kasvotonta nettipalaveria varten otin juuri 2 beetasalpaajaa.... Jos vaikka joutuu esittäytyä...