Lue keskustelun säännöt.
Onks sul ikinä sellai olo ettet kuulu porukkaan
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep samoin. Tosi harvoin ei ole ulkopuolinen tunne. Aiemmin, nuorempana ei niin usein ollut, tai jos oli niin tosi harvoin muuten kun jonkun tietyn yksittäisen asian suhteen.
En ollut nuorena mitenkään outo tai epäsuosittu, ihan normaali ja omasta mielestä hyvät, onnelliset sekä mukavat fiilikset niistä ajoista pitkälle aikuisuuteen asti. Sitten vaan vähitellen alkoi tuntua etten ajattele kaikesta niin kuin muut. Olen lukenut ja syventynyt työ ja harrastuksen puolesta oleviin asioihin aika paljon syvemmin kun useimmat ovat, mukaan lukien kollegat työpaikalla ovat. Lisäksi olon vuosia pois töissä ulkomailla, se muutti ajatteluani ja sitä minkälaisena koen myös itseni olevan. Näen asioita ehkä siksi ulkopuolisen, ei-suomalaisen näkökulmasta kuja koen että Suomessa moni asia nähdään harmittavan ahtaan kapeasta näkökulmasta. Se kai selittää ainakin osin ulkopuolisena kokemastani.
Yritin joskus palattuani kysyä ja selittää näitä eri näkökulmasta katsomisen asioita, mutta ei siitä mitään tullut. Se oli kun värisokealle olisi selittänyt väreistä, noita hän ei voi nähdä eikä ne siksi edes jaksa kiinnostaa.
Apua, oletko minä? Asun ulkomailla ja ajattelen ihan samalla tavalla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep samoin. Tosi harvoin ei ole ulkopuolinen tunne. Aiemmin, nuorempana ei niin usein ollut, tai jos oli niin tosi harvoin muuten kun jonkun tietyn yksittäisen asian suhteen.
En ollut nuorena mitenkään outo tai epäsuosittu, ihan normaali ja omasta mielestä hyvät, onnelliset sekä mukavat fiilikset niistä ajoista pitkälle aikuisuuteen asti. Sitten vaan vähitellen alkoi tuntua etten ajattele kaikesta niin kuin muut. Olen lukenut ja syventynyt työ ja harrastuksen puolesta oleviin asioihin aika paljon syvemmin kun useimmat ovat, mukaan lukien kollegat työpaikalla ovat. Lisäksi olon vuosia pois töissä ulkomailla, se muutti ajatteluani ja sitä minkälaisena koen myös itseni olevan. Näen asioita ehkä siksi ulkopuolisen, ei-suomalaisen näkökulmasta kuja koen että Suomessa moni asia nähdään harmittavan ahtaan kapeasta näkökulmasta. Se kai selittää ainakin osin ulkopuolisena kokemastani.
Yritin joskus palattuani kysyä ja selittää näitä eri näkökulmasta katsomisen asioita, mutta ei siitä mitään tullut. Se oli kun värisokealle olisi selittänyt väreistä, noita hän ei voi nähdä eikä ne siksi edes jaksa kiinnostaa.
Apua, oletko minä? Asun ulkomailla ja ajattelen ihan samalla tavalla :D
Otan osaa, et ole yksin. Se on ihan tavallista sen mukaan mitä olen joskus harvoin livenä jonkun paluumuuttajan kanssa jutellut ja lukenut joskus YLE:n jutusta, jonka linkkiä en nyt tähän löytänyt.
En ikinä olisi arvannut, että vaikka menin Suomesta katsoen töihin aivan erilaisiin olosuhteisiin ja -kulttuuriin, niin itse asiassa sopeutuminen sinne oli varsin helppoa. Aikaa toki meni ehkä vuosi, mutta paluu vuosien päästä oli paljon isompi ongelma sopeutumisen kannalta. Enkä koe ulkopuolisuuden tuntemuksen vuoksi edellenkään sopeutuneeni vielä kokonaan, enkä luultavasti sopeudutaan, niin kauan paluusta jo on.
Asuin töiden vuoksi vuosia aivan toisenlaisessa ei-länsimaisessa kulttuurissa ja vaikka kollegoissa oli paljon länkkäreitä((jenkkejä, kansainyhteisön maista) niin eteläaasialaisia, Espanjan ja Portugalin entisistä siirtomaista. Koen edelleen yhteenkuuluvuutta siihen joukkoon kun tunnen yhteenkään suomalaiseen täällä. Pitkään muualla asuneet sukulaiseni tuntevat näistä asioista paljolti samoin kun minä tunnen.
Aina välillä. Nuorempana enemmän. Espanjassa asuminen auttoi, muutuin sosiaalisemmaksi itse. Toisaalta nykyään en ole niin vietävissä, tosiystävät erottuneet feikeistä.
Jep samoin. Tosi harvoin ei ole ulkopuolinen tunne. Aiemmin, nuorempana ei niin usein ollut, tai jos oli niin tosi harvoin muuten kun jonkun tietyn yksittäisen asian suhteen.
En ollut nuorena mitenkään outo tai epäsuosittu, ihan normaali ja omasta mielestä hyvät, onnelliset sekä mukavat fiilikset niistä ajoista pitkälle aikuisuuteen asti. Sitten vaan vähitellen alkoi tuntua etten ajattele kaikesta niin kuin muut. Olen lukenut ja syventynyt työ ja harrastuksen puolesta oleviin asioihin aika paljon syvemmin kun useimmat ovat, mukaan lukien kollegat työpaikalla ovat. Lisäksi olon vuosia pois töissä ulkomailla, se muutti ajatteluani ja sitä minkälaisena koen myös itseni olevan. Näen asioita ehkä siksi ulkopuolisen, ei-suomalaisen näkökulmasta kuja koen että Suomessa moni asia nähdään harmittavan ahtaan kapeasta näkökulmasta. Se kai selittää ainakin osin ulkopuolisena kokemastani.
Yritin joskus palattuani kysyä ja selittää näitä eri näkökulmasta katsomisen asioita, mutta ei siitä mitään tullut. Se oli kun värisokealle olisi selittänyt väreistä, noita hän ei voi nähdä eikä ne siksi edes jaksa kiinnostaa.