Miehille ei kannata ilmaista kiinnostustaan. Kiinnostus lopahtaa siihen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä oma kokemus tukee sitä että kun oikuttelee ja kilahtelee siihen tyyliin ettei ole mitään menetettävää haista pska-tyyliin niin varsinkin ne kaikkein parhaimmat ja järkevimmät miehet ovat ihan lääpällään ja palaavat yhä uudelleen luokse. Kun taas olen ollut rauhallinen ja järkevä pyhäkoulutyttö niin tapailusta ei ole ikinä tullut mitään!

Eli nyt kun oon sinkku niin tästä tulee kyllä kilahtelujen kesä.

pääasia lienee että olet edelleen sinkku eli miten on strategia sujunut omasta mielestäs?

Erinomaisesti. Molemmat exät haikailee vielä perään vaikka kohtelin paskasti, jopa siltä toiselta kovanaamalta tuli yhessä kohtaa kyyneleet kun oikein sohaisin (ylläri että toisen ghostaamani miehen viestillä joka sekin haikaili tämän kilahtelijan perään) ja on sanonut minun olevan vaikea ja julma (ja kas kummaa, minussa on ”sitä jotain”).

Hänen jälkeensä lemppasin tylysti menestyneen miehen kun mollasin hänen elämäntyylinsä päin naamaansa - on nyt varattu mutta soittoja tulee, ei voi kuulemma unohtaa minua vaikka tuolloin sanoi että annoin itsestäni ikävän ihmisen kuvan.

Sitten mietin sikailujani, kunnostauduin ja aloin tapailla erästä. Olin äititeresamainen koska elämä oli kohdellut tätä kaltoin. No kuinkas kävikään - en kuulemma herättänyt tarpeeksi vahvoja tunteita! En ollut koskaan kuullut moista itsestäni, se sai oikeasti pasmat sekaisin. Minäkö laimea??? Nyt en ole tapaillutkaan uusia.. katotaan tuleeko vielä viestiä kun kilahdin vanhaan hyväksi havaittuun tyyliini juttumme lopuksi, veikkaan että viimeistään juhannuksena puhelin piippaa ja jos livenä näkyy niin saa olla varma että keskisormi nousee tervehdykseksi.

Että kyllä mulla on näyttöä ihan tarpeeksi. Seuraava mies jolta tulee viesti, saa vastaukseksi ”Pah!” tai ”Haista kuule pska” vaikka aihe olisi mikä enkä olisi edes vihainen. Katotaan kuinka käy.. ei oo vaikea arvata.

Tukholman syndrooma se on millä niitä miehiä saa. Siihen lisänä vielä että olen kuuman näköinen.

Eli käytöksestäsi huolimatta miehet ovat kiinnostuneita. Oli minunkin ensimmäinen tyttöystävä ailahteleva, ja kuvittelinkin myöhempienkin todisteiden valossa, että noin kaikki naiset käyttyäytyvät seurustellessaan. Jollei mies koskaan kohtaa mukavaa ja helppoa naista niin miten voisi tietää paremmasta. No, onneksi kaikki naiset eivät ole sekopäitä. 😎

Kuka oikeasti jaksaa näitä miehet on sitä ja naiset on tätä -juttuja?

Menkää kerrankin pois netistä ja käykää katsomassa ihan oikeassa maailmassa, niin huomaatte että miehet ja naiset ovat ihmisiä, joilla on jokaisella ihan omat ajatuksensa, tunteensa ja luonteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä oma kokemus tukee sitä että kun oikuttelee ja kilahtelee siihen tyyliin ettei ole mitään menetettävää haista pska-tyyliin niin varsinkin ne kaikkein parhaimmat ja järkevimmät miehet ovat ihan lääpällään ja palaavat yhä uudelleen luokse. Kun taas olen ollut rauhallinen ja järkevä pyhäkoulutyttö niin tapailusta ei ole ikinä tullut mitään!

Eli nyt kun oon sinkku niin tästä tulee kyllä kilahtelujen kesä.[/

Just näin! Oon huomannu et miehet haluu epästabiilin kiukuttelevan palikan. Mieluiten nymfomaanin sellaisen.

Jos oot kiva, tasapainoinen, KAUNIS ja älykäs niin ketään ei kiinnosta. Jos oot seinille hyppivä, naama norsun v-tulla 24/7, tunteista meuhkaava, kaukana Mensan jäsenyydestä, pinnallinen ja KAUNIS niin olet kuuminta hottia deittimarkkinoilla.

Miehenä sitä haluaisi naisen, jolla tunteet leiskuvat. Se on se asia minkä suhde-elämä voi tuoda mukanaan, oikeastaan kaiken muun saa ihan omasta takaa. "Älykkäillä" naisilla on yleensä myös hyvin tarkka ja joustamaton kuva siitä, mitä kaikkea heidän suhteessaan pitää tapahtua ja millä tavalla, jos siitä sisäisestä kuvasta ja suunnitelmasta poiketaan niin alkaa nihkeily. Tuittupää ehkä kiukuttelee välillä, mutta ei lähde lätkimään jos miestä ei kiinnosta lähteä katsomaan Sami Hedbergiä tai lähteä lomalle samaan paikkaan jossa Rolf ja Birgit tapaavat käydä. Tuittupään kanssa meno on yleisesti ottaen rentoa ja seksikin on yhteinen nautinto, eikä mikään palkinto kiltille miehelle joka imuroi tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeasti jaksaa näitä miehet on sitä ja naiset on tätä -juttuja?

Menkää kerrankin pois netistä ja käykää katsomassa ihan oikeassa maailmassa, niin huomaatte että miehet ja naiset ovat ihmisiä, joilla on jokaisella ihan omat ajatuksensa, tunteensa ja luonteensa.

Ehkäpä monien ongelma on siinä, että minne niitä menisi katsomaan. Kauppaan?

Vierailija kirjoitti:

"Älykkäillä" naisilla on yleensä myös hyvin tarkka ja joustamaton kuva siitä, mitä kaikkea heidän suhteessaan pitää tapahtua ja millä tavalla, jos siitä sisäisestä kuvasta ja suunnitelmasta poiketaan niin alkaa nihkeily.

On kyllä tullut huomattua. Nää älynaiset vaikuttaa jollain tasolla hieman ocd-vaivaisilta ja kaiken pitää mennä aina tarkalleen niinkuin "by the book". Pieniä virheitä ei ohiteta olankohautuksella vaan ne pitää kaikki käsitellä juurtajaksain. Ilmeisesti tämä älykkyys on heille sellainen rasite, että jatkuvasti pakonomaisesti päässä pyöritellään ja analysoidaan asioita. Kärsivät öisin unettomuudesta ja paniikkihäiriöitäkin tulee, kun henkinen taakka on niin valtava. Sietävät heikommin epätäydellisyyttä ja ärsyyntyvät helposti asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin alkuun innostuin, kun nainen kerrankin ilmaisi että tykkää minusta. Sitten ilmeisesti tulin senverran itsestäänselvyydeksi ja homma muuttui. Hän alkoi sanomisillaan aiheuttamaan minulle jatkuvasti oloa että olen kelvoton, paha enkä osaa mitään. Tuskin kukaan kauaa sellaista lyttäämistä jaksaa kuunnella.

Sanoiko nainen nämä suoraan vai antoiko ymmärtää? Miten, kertoisitko esimerkkejä.

Jos esimerkiksi en ymmärtänyt jotain asiaa, niin se oli naisesta kauhean hauskaa ja siitä sai kuulla pitkään aina jälkeenpäin kaikenlaista ivallista "(nimi) ei jymmärrä" sellaisella jokelteluäänellä. Eli häpeilemättä piti minua tyhmänä. Ja tekemiäni pikkuvirheitä puitiin pitkään ja vihaisesti, eikä auttanut anteeksipyytelyt. Anteeksipyynnöstä tuntui suorastaan innostuvan ja kaiveli aasinsiltoja muihin puutteisiini että niitäkin päästiin prosessoimaan. Piti tehdä absoluuttisen selväksi, että olen itse perkele kun tein mitä tein ja paha ja kelvoton ihminen. Nainen oli hyvin älykäs, eikä se haitannut minua. Mutta nopeasti alkoi tuntumaan, että häntä jotenkin ärsytti ja häiritsi se, että olin joissain asioissa "tyhmempi" ja välillä mokasin.

Yleisesti ei kannata alkaa parisuhteeseen ellei kumpikin ole älyllisesti samalla tasolla. Siinä käy usein niin, että älykkäämpi pitkästyy ja turhautuu, kun ei voi käydä minkäänlaista älyllistä mittelöä kumppaninsa kanssa ja siinä alkaa tulemaan tuollaisia lieveilmiöitä. Älykkäämpi alkaa katsomaan toista vähänkuin alaspäin eikä kyse ole tasa-arvoisesta suhteesta.

Jos vedän mutkat suoriksi, niin tuittupää-naiset ovat oikeastaan reppanoita ja miestä ilahduttaa se, että heitä voi viedä kuin ns litran mittaa. Ei tarvitse olla vastuullinen tai selitellä. Ottaa kilarit vastaan ja sitten mennään taas.

Vanha viidakon viisaus: men ain't shit.

Ei se kannata, siskot. Ilman miestä olet sata kertaa onnellisempi.

Ei kannata ilmaista kiinnostustaan liian tasokkaille miehille, se on se opetus tässä. Ap toki on liian itsekeskeinen tajutakseen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ilmaista kiinnostustaan liian tasokkaille miehille, se on se opetus tässä. Ap toki on liian itsekeskeinen tajutakseen sitä.

Eli siis tasokkaat miehet vain poimivat ruusunsa kedolta tai pusikosta. Kunhan ruusunen vain odottaa suudelmaa, jonka TasoMies™️ suo, jos onni kohdalle osuu.