20-vuotias kissani kuoli, suru on musertavaa

Vierailija kirjoitti:

Sääli

Eläin on täysin poissa.

Kissoilla ei ole sielua.

Se muuttuu mullaksi.

Ei ole kissojen taivasta.

noin Jeesuksen mukaan:(

Minä uskon Jeesukseen, ja uskon myös että lemmikit nähdään taivaassa.

Huoh. Palstan taso. Tulla nyt hakee sääliä aihe vapaalta. Tää ei o fb.

Vierailija kirjoitti:

Voi miten surullista! 

Meidän yksi kissa meni kerran vähän samalla tavalla, mutta ei ehtinyt olla huonossa kunnossa kovin pitkään. Tuli eräänä sunnuntai-iltana sisälle huonokuntoisen näköisenä ja oksenteli. Myöhemmin illalla halusi kuitenkin ehdottomasti lähteä vielä ulos ja aamulla oli piharakennuksessa olevalle makuupaikalleen kuollut. Kyllähän siitä tietysti vähän paha mieli jäi, kun ei ehditty viedä eläintä piikille, mutta niinhän kaikki luonnossa elävät eläimetkin kuolevat itsekseen. 

Saiko jotain myrkkyä? Ei saa pitää vapaana pihalla. Mutta otan osaa suruun.

Voi, ymmärrän täysin. Menetin itsekin vanhan kissani 1,5 vuotta sitten, ja se jälkeen jäävä tyhjyys oli aivan hirveää. Vieläkin itkettää, jos alan liikaa asiaa miettimään, asiasta puhuminenkin on hankalaa. Otan osaa.

Voi, miten ikävä menetys 🐱 Liikuttavaa.

Raskasta luopua rakkaasta eläinystävästä 😘

Voimia.

Kiitollisuutta, että kissa oli kanssasi niin hyvän aikaa.

❤

Otan osaa suruun.

Minun kissallani joka eli 17 vuotiaaksi ja kuoli v.2015 oli samanlaisia oireita lopussa. Ikävä on vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Kissa harvoin kuolee kotiin..

ja tuossa selkeästi toimit hyvin itsekkäästi. Kissan kunto romahtanut eikä kyennyt kävelemään? Silti viivyttelit.

Eläinrääkkäystä. Viimeiset tunnit on ollut kissalla varmasti täyttä kipua.

Luojan kiitos kissa on päässyt kärsimyksistään. Susta ei ole todellakaan huolehtivaiseksi eläimenomistajaksi. Toivottavasti tuut ikuisesti miettimään miten su kissa on kärsinyt.. ollut tuskissaan viimeiseen hengenvetoon asti.

Ei ihmisiäkään lopeteta, miksi kissa pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä suremaan? Ei se ollut kuin kissa, pelkkä sieluton elukka. Minä olen sentään menettänyt oman lapseni eli minulla on oikea syy suruun.

Mikä sinä olet oikeuttamaan kenenkään surua. Väitteeseesi kissani sielusta en ota kantaa. Kuulostat katkeralta. Itse olen vielä surun murtama, mutta en katkera.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sääli

Eläin on täysin poissa.

Kissoilla ei ole sielua.

Se muuttuu mullaksi.

Ei ole kissojen taivasta.

noin Jeesuksen mukaan:(

Älä huoli, ei ole sielua ihmiselläkään. Mekin muutumme vain mullaksi kun kuolemme. Kyllä se rakkaan menettäminen silti sattuu, oli se eläin tai ihminen ja vaikka se täysin katoaakin. Minua hirvittää jo valmiiksi oman seniorikoirani tuleva kuolema ja vaikka miten olen siihen jo valmistautunut vuosia, niin pelkään silti, että koirani kuolema tulee lyömään minut aivan maahan. Ihmisellä on erityinen kyky rakastaa muidenkin lajejen yksilöitä. Turhaa siitä seuraavaa menetyksen surua on vähätellä. Harva eläinlaji tähän kykyenee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä suremaan? Ei se ollut kuin kissa, pelkkä sieluton elukka. Minä olen sentään menettänyt oman lapseni eli minulla on oikea syy suruun.

Sieluton? Eläimet on yhtä arvokkaita kuin ihmisetkin. Kuule on lemmikin menettäneilläkin oikeus suruun. Sulla ei taida olla itsellesi lemmikkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä suremaan? Ei se ollut kuin kissa, pelkkä sieluton elukka. Minä olen sentään menettänyt oman lapseni eli minulla on oikea syy suruun.

Mikä sinä olet oikeuttamaan kenenkään surua. Väitteeseesi kissani sielusta en ota kantaa. Kuulostat katkeralta. Itse olen vielä surun murtama, mutta en katkera.

Ap

Tuo on aivan ilmiselvä trolli, älä välitä. Ihminen joka oikeasti on menettänyt lapsensa ei lässytä sontaa muiden menetyksiä koskeviin aloituksiin vauvapalstalla. Sellaiselle ihmiselle kehittyy elämään ihan uudenlainen perspektiivi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä suremaan? Ei se ollut kuin kissa, pelkkä sieluton elukka. Minä olen sentään menettänyt oman lapseni eli minulla on oikea syy suruun.

Mitenhän oisit osannut opettaa lapsellesi empatiaa...

Otan osaa suruun. Lämpimät muistot kannattelevat teitä.

Voi AP.. otan osaa. Kissat ovat mahtavia eläimiä. Sure rauhassa, vielä se aurinko risukasaankin paistaa. Nyt ei ole kipuja ja 20v on hyvä ikä kissalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viekää hyvät ihmiset eläimenne terveystarkastukseen säännöllisin väliajoin. Vanhempi kissa vähintään kerran vuodessa. Oikeasti harvalla kissalla kunto romahtaa päivässä, todennäköisesti siinä jo pidemmän ajan sairaus ja tuo on sen sairauden päätepiste. Uskokaa nyt, kissa ei näytä kärsimystään kuin vasta sitten kun on todella huono vointi. Ihminen ei pysty sanomaan, vaan eläinlääkärin tutkimus. Jos ei ole varaa hoidattaa, ei pidä ottaa. Olen eläimen puolella ihmisen itsekkyyttä vastaan

Ei se ole mikään autuuden tae vaikka veisit vanhan kissasi viikottain tarkastukseen. Vanhalla eläimellä on suurella todennäköisyydellä jotain kremppaa. Joka tapauksessa sama päätös on tehtävä; lopetatko eläimen heti kun saat tietää siitä vai sitten kun sen elämänlaatu on laskenut riittävästi tai kunto romahtaa.

Ei ole ei, mutta se mitä ihminen ei eläimestä näe, sen näkee eläinlääkäri verikokeista ja muista tutkimuksista. Näin eläin saa aikaisen diagnoosin ja hoitoa esim lääkkeillä. Sitten kun sairaus etenee, on eläinlääkärillä tieto mikä on ajankohta eutanasialle eli silloin kun eläimen elämänlaatu on vielä hyvä. SIKSI siellä eläinlääkärissä on hyvä käydä säännöllisesti

Hanki uusi kissa vaikka heti huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viekää hyvät ihmiset eläimenne terveystarkastukseen säännöllisin väliajoin. Vanhempi kissa vähintään kerran vuodessa. Oikeasti harvalla kissalla kunto romahtaa päivässä, todennäköisesti siinä jo pidemmän ajan sairaus ja tuo on sen sairauden päätepiste. Uskokaa nyt, kissa ei näytä kärsimystään kuin vasta sitten kun on todella huono vointi. Ihminen ei pysty sanomaan, vaan eläinlääkärin tutkimus. Jos ei ole varaa hoidattaa, ei pidä ottaa. Olen eläimen puolella ihmisen itsekkyyttä vastaan

Ei se ole mikään autuuden tae vaikka veisit vanhan kissasi viikottain tarkastukseen. Vanhalla eläimellä on suurella todennäköisyydellä jotain kremppaa. Joka tapauksessa sama päätös on tehtävä; lopetatko eläimen heti kun saat tietää siitä vai sitten kun sen elämänlaatu on laskenut riittävästi tai kunto romahtaa.

juuri näin. JA monella on eläinlääkärikontakti ollut vuosien ajan ennen lemmikin kuolemaa (=Se, että siitä ei mainita suru-uutisessa, ei merkitse sitä etteikö sitä olisi lainkaan!). Meilläkin kissa oli elämänsä viimeiset vuodet säännöllisessä eläinlääkärin tarkastuksissa, koska sairasti kilpirauhasen liikatoimintaa. ELäinlääkärin kanssa oli kauan aikaa ennen kissan kuolemaa puhuttu aiheesta ja olimme alusta alkaen sitä mieltä, että heti kun liiallinen kärsimyskynnys ylittyy, kissa saa piikin. Kissa menetti kontrollin takajalkoihinsa eräänä päivänä ja koska kissalla oli koko ajan ollut sama eläinlääkäri, hän puhelimessa vain neuvoi  kipulääkityksen kaiken varalta (ei sillä ollut enää tuolloin väliä, että olisiko kipulääkitys turhaa vai ei) ja eutanasialle varattiin aika seuraavalle päivälle - ei siis mitään tulkaa tänne päivystykseen heti. Eutanasiaa ei aina tarvitse tehdä heti ja se on hyvä, ehtii hyvästellä puolin ja toisin.

Tällainen tarina on hyvin monella kissanomistajalla ja ei sitä jaksa kertoa mitään yksityiskohtia silloin kun suru on suurin, vähän voisi miettiä milloin avautuu "ohjeineen", tai ainakin miettiä ettei siinä ole syyllistävää sävyä. Eläinlääkärihän se lopulta määrittää laitetaanko lemmikille eutanasiapiikki vai ei. 

Ei ole mitenkään loukkaavaa, jos eläimen on hoitanut asianmukaisesti. Osa sanoo, että eläin eli vanhaksi täysin terveenä ja sitten vain yhtäkkiä kuoli. Harvoin näin on vaan taustalla on sairaus. Mutta kaikki jotka eläintä säännöllisin väliajoin käyttävät eläinlääkärissä, toimivat täysin oikein. Miksi sitä, että eläimen kuuluu myös saada hoitoa vaivoihinsa (ja se ei niitä päällepäin näytä) pidetään loukkauksena ääneen sanottuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viekää hyvät ihmiset eläimenne terveystarkastukseen säännöllisin väliajoin. Vanhempi kissa vähintään kerran vuodessa. Oikeasti harvalla kissalla kunto romahtaa päivässä, todennäköisesti siinä jo pidemmän ajan sairaus ja tuo on sen sairauden päätepiste. Uskokaa nyt, kissa ei näytä kärsimystään kuin vasta sitten kun on todella huono vointi. Ihminen ei pysty sanomaan, vaan eläinlääkärin tutkimus. Jos ei ole varaa hoidattaa, ei pidä ottaa. Olen eläimen puolella ihmisen itsekkyyttä vastaan

Ei se ole mikään autuuden tae vaikka veisit vanhan kissasi viikottain tarkastukseen. Vanhalla eläimellä on suurella todennäköisyydellä jotain kremppaa. Joka tapauksessa sama päätös on tehtävä; lopetatko eläimen heti kun saat tietää siitä vai sitten kun sen elämänlaatu on laskenut riittävästi tai kunto romahtaa.

juuri näin. JA monella on eläinlääkärikontakti ollut vuosien ajan ennen lemmikin kuolemaa (=Se, että siitä ei mainita suru-uutisessa, ei merkitse sitä etteikö sitä olisi lainkaan!). Meilläkin kissa oli elämänsä viimeiset vuodet säännöllisessä eläinlääkärin tarkastuksissa, koska sairasti kilpirauhasen liikatoimintaa. ELäinlääkärin kanssa oli kauan aikaa ennen kissan kuolemaa puhuttu aiheesta ja olimme alusta alkaen sitä mieltä, että heti kun liiallinen kärsimyskynnys ylittyy, kissa saa piikin. Kissa menetti kontrollin takajalkoihinsa eräänä päivänä ja koska kissalla oli koko ajan ollut sama eläinlääkäri, hän puhelimessa vain neuvoi  kipulääkityksen kaiken varalta (ei sillä ollut enää tuolloin väliä, että olisiko kipulääkitys turhaa vai ei) ja eutanasialle varattiin aika seuraavalle päivälle - ei siis mitään tulkaa tänne päivystykseen heti. Eutanasiaa ei aina tarvitse tehdä heti ja se on hyvä, ehtii hyvästellä puolin ja toisin.

Tällainen tarina on hyvin monella kissanomistajalla ja ei sitä jaksa kertoa mitään yksityiskohtia silloin kun suru on suurin, vähän voisi miettiä milloin avautuu "ohjeineen", tai ainakin miettiä ettei siinä ole syyllistävää sävyä. Eläinlääkärihän se lopulta määrittää laitetaanko lemmikille eutanasiapiikki vai ei. 

Ei ole mitenkään loukkaavaa, jos eläimen on hoitanut asianmukaisesti. Osa sanoo, että eläin eli vanhaksi täysin terveenä ja sitten vain yhtäkkiä kuoli. Harvoin näin on vaan taustalla on sairaus. Mutta kaikki jotka eläintä säännöllisin väliajoin käyttävät eläinlääkärissä, toimivat täysin oikein. Miksi sitä, että eläimen kuuluu myös saada hoitoa vaivoihinsa (ja se ei niitä päällepäin näytä) pidetään loukkauksena ääneen sanottuna?

Koska se on loukkaavaa väärässä tilanteessa. Voit mesota manifestiasi muualla. Juuri lemmikkinsä menettäneille sanottuna tuo kuulostaa epäilyltä siitä, onko eläin hoidettu asianmukaisesti.

Ja ei, edelleenkään lääkärillä ravaaminen ei muuta sitä asiaa että kaikki organismit kuolevat vanhuuteen joskus.

Ihan uskomatonta kuinka paljon täälläkin on trolleja ja asiattomia huutelijoita tälläiseenkin aiheeseen.

Otan osaa, itku nousi silmiin kun luin tekstisi. Olen menettänyt itsekin kaksi vanhaa kissaa, molemmat olivat itse asiassa isävainaani kissoja, joiden kanssa kasvoin kotona, kunnes muutin omilleni. Otin nuo kissat sitten kun isä meni. Asuttiin 2-3 vuotta keskenämme. Tuntui kyllä ihan todella pahalta kun menehtyivät.

Olet selvästi ollut hyvä omistaja, kissa eli pitkän ja onnellisen elämän.

Myös kuurouskin tulee monasti ikääntyneillä ja joillakin voi sitten näkökin mennä hetkessä.