20-vuotias kissani kuoli, suru on musertavaa
Meidän sisupussi, pikkuinen kissatyttömme kuoli 20-vuoden iässä sunnuntaina. Oli jo vähän pidempään ollut huonossa kunnossa, pissaili mm. ympäri taloa. Mutta oli elämäniloinen ja mukana touhussa, kärsimyksiä ei ollut.
Istuimme kissan kanssa vielä perjantaina auringossa pihakeinussa. Kissan kunto romahti yht'äkkiä sunnuntaina. Hän ei pystynyt enää syömään tai juomaan, eikä takajalat toimineet. Kuitenkin halusi vielä liikkua. Vein hänet pihalle, jossa hän vähän liikuskeli, mutta kaatui aina kumoon. Piristyi, kun kaksi muuta kisakaveria kävivät häntä aina katsomassa. Tsemppasi tavallaan.
Sovittiin, että kissa viedään maanantaina eläinlääkärille ja piikille. Pikkuinen kuoli kuitenkin sitten su-ma yöllä, antoi ns. periksi. Kuoli omaan sänkyynsä ja omaan kotiinsa. Aamulla vietiin kissa sitten eläinkrematorioon, viimeisen yön kissa "nukkui" omassa sängyssään siellä saunan lauteilla. Kun lähdimme viemään kissaa pois. Sanoin molemmille muille kissoille, että tulkaa nyt hyvästelemään XX. Molemmat kissat tulivat ja haistelivat XX:n päätä ja antoivat lopulliset hyvästit. Sitten mentiin.
Kaksi päivää on mennyt sumussa. 20-vuotta yhdessä taivallettiin. Tai 17 vuotta yhdessä, koska adoptoimme kissan eräästä perheestä 3 vuoden ikäisenä. Nyt ei ole enää kipuja. Pitää vain jatkaa elämää. Jotain on kuitenkin poissa. Se meidän vaatimaton kissamme.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli
Eläin on täysin poissa.
Kissoilla ei ole sielua.
Se muuttuu mullaksi.
Ei ole kissojen taivasta.
noin Jeesuksen mukaan:(
Miksi alapeukut?
Minne luulette eläinten menevän?
Itse syötätte toisia eläimiä purkista sille kissalle.
Ne mirrinruuat on kasvatettu pienessä häkissä ..että mirri saa herkkua..
Mutta eihän ne oo eläimiä...poissa silmistä /mielestä
Vai onko tuotantoeläimellä sielu?
Ootko jotenkin tyhmä? Mitä kissat sitten söisi? Kissat on lihansyöjiä.
Miksi ap ei itke niiden kissalleen syöttämien tuotantoeläinten puolesta?
Nehän t.apettiin..ei ne kuollu kotona vanhuuteen?
Otan osaa. Itse tulin juuri eläinlääkäristä, sinne jäi 16v kiinanpalatsikoira. Koti on tyhjä ja hiljainen, pitäis varmaan yrittää siivoilla koiran tavarat pois 😥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli
Eläin on täysin poissa.
Kissoilla ei ole sielua.
Se muuttuu mullaksi.
Ei ole kissojen taivasta.
noin Jeesuksen mukaan:(
Miksi alapeukut?
Minne luulette eläinten menevän?
Itse syötätte toisia eläimiä purkista sille kissalle.
Ne mirrinruuat on kasvatettu pienessä häkissä ..että mirri saa herkkua..
Mutta eihän ne oo eläimiä...poissa silmistä /mielestä
Vai onko tuotantoeläimellä sielu?
Ootko jotenkin tyhmä? Mitä kissat sitten söisi? Kissat on lihansyöjiä.
Miksi ap ei itke niiden kissalleen syöttämien tuotantoeläinten puolesta?
Nehän t.apettiin..ei ne kuollu kotona vanhuuteen?
Oletko vegaani? Ne on tuotantoeläimiä. Mistä ihmiset ja muut saisi syödäkseen lihaa? Tietenkin harmittaa tuotantoeläimien puolesta, mutta ne saa elää ihan hyvän elämän ennen teurastusta.
Hirveä suru! Ymmärrän täysin JA MENKÄÄ pois te, jotka ette pidä eläimistä tai käsitä miltä menetys tuntuu!
Mun 13-vuotias kissa nukutettiin ikiuneen tänään. Kunto romahti eilen samalla tavalla, eli takajalat eivät enää kantaneet, kissa lopetti syömisen ja juomisen ja makasi vain paikallaan. Munuaiset petti.
Olen itkenyt silmät turvoksiin, vaikken vielä oikein edes tajua asiaa. Kissakaveri täällä nukkuu tyytyväisenä. Se ei ehkä vielä tajuakaan, ettei kaveri tule koskaan takaisin...
Kertokaa että tästä selviää ja miten jaksan töissä huomenna :(
En ole kissavihaaja.
Kissa vain ei ole ihminen.
Viekää hyvät ihmiset eläimenne terveystarkastukseen säännöllisin väliajoin. Vanhempi kissa vähintään kerran vuodessa. Oikeasti harvalla kissalla kunto romahtaa päivässä, todennäköisesti siinä jo pidemmän ajan sairaus ja tuo on sen sairauden päätepiste. Uskokaa nyt, kissa ei näytä kärsimystään kuin vasta sitten kun on todella huono vointi. Ihminen ei pysty sanomaan, vaan eläinlääkärin tutkimus. Jos ei ole varaa hoidattaa, ei pidä ottaa. Olen eläimen puolella ihmisen itsekkyyttä vastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi millaisia ihmisiä sitä onkaan. Miten jollakin on pokkaa kirjoittaa niin oksettavia asioita kuin täällä jotkut/joku kirjoittaa. Joku on juuri menettänyt itselleen rakkaan perheenjäsenen ja joku kehtaa pilailla asialla.
turha heitäkään on paheksua : kun eivät ilmiselvästi ole kokeneet samaa, niin eivät ehkä myöskään sen vuoksi osaa ymmärtää.
Ei kaikkea tarvitse kokea itse jotta voi edes yrittää samaistua, tai vähintäänkin käyttäytyä kuin normaali ihminen. Minä en ole koskaan kokenut koiran menetystä enkä pidä koirista, mutta jos läheiseni koira kuolee, vien kukkia.
Kyllä nuo trollit ovat ihan vain i h m isr oskia.
Tuli itku kun luin tätä keskustelua. Otan osaa suureen suruusi ap. Minunkin 17-vuotias kissa jouduttiin lopettamaan muutama vuosi sitten ja se oli ehdottomasti rankinta aikaa mitä olen käynyt läpi.
Siitä olen kyllä samaa mieltä joidenkin kanssa että käyttäkää niitä (varsinkin vanhempia) eläimiä säännöllisesti eläinlääkärillä tarkastuksessa. Kissat ja koirat piilottavat kipunsa, ja sitten kun sen näkee niin ne ovat jo todella kipeitä.
Vierailija kirjoitti:
Viekää hyvät ihmiset eläimenne terveystarkastukseen säännöllisin väliajoin. Vanhempi kissa vähintään kerran vuodessa. Oikeasti harvalla kissalla kunto romahtaa päivässä, todennäköisesti siinä jo pidemmän ajan sairaus ja tuo on sen sairauden päätepiste. Uskokaa nyt, kissa ei näytä kärsimystään kuin vasta sitten kun on todella huono vointi. Ihminen ei pysty sanomaan, vaan eläinlääkärin tutkimus. Jos ei ole varaa hoidattaa, ei pidä ottaa. Olen eläimen puolella ihmisen itsekkyyttä vastaan
Ei se ole mikään autuuden tae vaikka veisit vanhan kissasi viikottain tarkastukseen. Vanhalla eläimellä on suurella todennäköisyydellä jotain kremppaa. Joka tapauksessa sama päätös on tehtävä; lopetatko eläimen heti kun saat tietää siitä vai sitten kun sen elämänlaatu on laskenut riittävästi tai kunto romahtaa.
Ärripurri kirjoitti:
En ole kissavihaaja.
Kissa vain ei ole ihminen.
Ja ehkä juuri siksi sen menetys sattuu niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kai teit lämpöiset hanskat mirristä?
Mitä? Ai sustako tehdään lämpöiset hanskat?
Lämmin halaus ap, kissasi sai hyvän elämän. Olen täysin samaa mieltä kuin joku aiemmin kirjoitti, jos ei ole hyvää sanottavaa, pidä turpasi kiinni. Tässä suomalaisissa sananlaskuissa on hyvin voimaa ja viisautta. Kaikilla ei sitä ole ;)
Ärripurri kirjoitti:
En ole kissavihaaja.
Kissa vain ei ole ihminen.
Ei ole ihminen vaan kissa, mitä sitten? Tärkeä perheenjäsen kuitenkin. Onko sulla ikinä ollut itselläsi lemmikkiä? Tuskin.
Kiitos kaikista kommenteista. Haistan kissani hajun tässä, ihan kuin ei olisi vielä siirtynyt muualle. Kai on huolissaan minusta.
Pitää jaksaa, aikansa se ottaa.
Ap
mulla kesti 3 vuotta kun pääsin jotenki yli kissani kuolemasta1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viekää hyvät ihmiset eläimenne terveystarkastukseen säännöllisin väliajoin. Vanhempi kissa vähintään kerran vuodessa. Oikeasti harvalla kissalla kunto romahtaa päivässä, todennäköisesti siinä jo pidemmän ajan sairaus ja tuo on sen sairauden päätepiste. Uskokaa nyt, kissa ei näytä kärsimystään kuin vasta sitten kun on todella huono vointi. Ihminen ei pysty sanomaan, vaan eläinlääkärin tutkimus. Jos ei ole varaa hoidattaa, ei pidä ottaa. Olen eläimen puolella ihmisen itsekkyyttä vastaan
Ei se ole mikään autuuden tae vaikka veisit vanhan kissasi viikottain tarkastukseen. Vanhalla eläimellä on suurella todennäköisyydellä jotain kremppaa. Joka tapauksessa sama päätös on tehtävä; lopetatko eläimen heti kun saat tietää siitä vai sitten kun sen elämänlaatu on laskenut riittävästi tai kunto romahtaa.
juuri näin. JA monella on eläinlääkärikontakti ollut vuosien ajan ennen lemmikin kuolemaa (=Se, että siitä ei mainita suru-uutisessa, ei merkitse sitä etteikö sitä olisi lainkaan!). Meilläkin kissa oli elämänsä viimeiset vuodet säännöllisessä eläinlääkärin tarkastuksissa, koska sairasti kilpirauhasen liikatoimintaa. ELäinlääkärin kanssa oli kauan aikaa ennen kissan kuolemaa puhuttu aiheesta ja olimme alusta alkaen sitä mieltä, että heti kun liiallinen kärsimyskynnys ylittyy, kissa saa piikin. Kissa menetti kontrollin takajalkoihinsa eräänä päivänä ja koska kissalla oli koko ajan ollut sama eläinlääkäri, hän puhelimessa vain neuvoi kipulääkityksen kaiken varalta (ei sillä ollut enää tuolloin väliä, että olisiko kipulääkitys turhaa vai ei) ja eutanasialle varattiin aika seuraavalle päivälle - ei siis mitään tulkaa tänne päivystykseen heti. Eutanasiaa ei aina tarvitse tehdä heti ja se on hyvä, ehtii hyvästellä puolin ja toisin.
Tällainen tarina on hyvin monella kissanomistajalla ja ei sitä jaksa kertoa mitään yksityiskohtia silloin kun suru on suurin, vähän voisi miettiä milloin avautuu "ohjeineen", tai ainakin miettiä ettei siinä ole syyllistävää sävyä. Eläinlääkärihän se lopulta määrittää laitetaanko lemmikille eutanasiapiikki vai ei.
Miksi alapeukut?
Minne luulette eläinten menevän?
Itse syötätte toisia eläimiä purkista sille kissalle.
Ne mirrinruuat on kasvatettu pienessä häkissä ..että mirri saa herkkua..
Mutta eihän ne oo eläimiä...poissa silmistä /mielestä
Vai onko tuotantoeläimellä sielu?