Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
20-vuotias kissani kuoli, suru on musertavaa
04.05.2021 |
Meidän sisupussi, pikkuinen kissatyttömme kuoli 20-vuoden iässä sunnuntaina. Oli jo vähän pidempään ollut huonossa kunnossa, pissaili mm. ympäri taloa. Mutta oli elämäniloinen ja mukana touhussa, kärsimyksiä ei ollut.
Istuimme kissan kanssa vielä perjantaina auringossa pihakeinussa. Kissan kunto romahti yht'äkkiä sunnuntaina. Hän ei pystynyt enää syömään tai juomaan, eikä takajalat toimineet. Kuitenkin halusi vielä liikkua. Vein hänet pihalle, jossa hän vähän liikuskeli, mutta kaatui aina kumoon. Piristyi, kun kaksi muuta kisakaveria kävivät häntä aina katsomassa. Tsemppasi tavallaan.
Sovittiin, että kissa viedään maanantaina eläinlääkärille ja piikille. Pikkuinen kuoli kuitenkin sitten su-ma yöllä, antoi ns. periksi. Kuoli omaan sänkyynsä ja omaan kotiinsa. Aamulla vietiin kissa sitten eläinkrematorioon, viimeisen yön kissa "nukkui" omassa sängyssään siellä saunan lauteilla. Kun lähdimme viemään kissaa pois. Sanoin molemmille muille kissoille, että tulkaa nyt hyvästelemään XX. Molemmat kissat tulivat ja haistelivat XX:n päätä ja antoivat lopulliset hyvästit. Sitten mentiin.
Kaksi päivää on mennyt sumussa. 20-vuotta yhdessä taivallettiin. Tai 17 vuotta yhdessä, koska adoptoimme kissan eräästä perheestä 3 vuoden ikäisenä. Nyt ei ole enää kipuja. Pitää vain jatkaa elämää. Jotain on kuitenkin poissa. Se meidän vaatimaton kissamme.
Kommentit (122)
Muuten otan osaa mutta viethän jatkossa kissasi ellille tutkittavaksi kun ne alkavat pissailemaan ympäriinsä tai käyttäytymään muuten normaalista poikkeavasti? "Pirteä" kissa on voinut hyvin tässä tapauksessa olla kroonisesta munuaisten vajaatoiminnasta ja/tai hypertyreoosista jo vuosia sairastanut. Ei se kunto ilman mitään syytä romahda eikä kissa muuten vain ala pissimään ympäriinsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissa harvoin kuolee kotiin..
ja tuossa selkeästi toimit hyvin itsekkäästi. Kissan kunto romahtanut eikä kyennyt kävelemään? Silti viivyttelit.
Eläinrääkkäystä. Viimeiset tunnit on ollut kissalla varmasti täyttä kipua.
Luojan kiitos kissa on päässyt kärsimyksistään. Susta ei ole todellakaan huolehtivaiseksi eläimenomistajaksi. Toivottavasti tuut ikuisesti miettimään miten su kissa on kärsinyt.. ollut tuskissaan viimeiseen hengenvetoon asti.
Aivan, eli kissa kannattaa lopettaa mahdollisimman nuorena jottei se koskaan ehdi kokemaan vahingossa hetkeäkään minkäänlaista vanhuuden kremppaa.
Tiesitkö että myös ihmisvanhuksilla kunto saattaa romahtaa yllättäen, kaikki eivät ole valmiiksi sairaalassa ja kipulääkkeissä sinä hetkenä? Ja hyvä niin. Olisihan se kurjaa varautua lähtöön varoiksi vuosia ennen h-hetkeä.
Oikeasti se sanonta pätee tässä mielestäni hyvin: jos ei ole hyvää sanottavaa, pidä turpasi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Sairasta surra kissaa enemmän kuin joka päivä nälkään kuolevia lapsia.
Ja sä oot varmaan jo jossain suljetulla jos joka päivä suret sydämestäsi täysin tuntemattomien ihmisten kohtaloita.
Totta perkeleessä oma lemmikki on rakkaampi kuin lapsi jonka olemassaolosta ei edes tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa harvoin kuolee kotiin..
ja tuossa selkeästi toimit hyvin itsekkäästi. Kissan kunto romahtanut eikä kyennyt kävelemään? Silti viivyttelit.
Eläinrääkkäystä. Viimeiset tunnit on ollut kissalla varmasti täyttä kipua.
Luojan kiitos kissa on päässyt kärsimyksistään. Susta ei ole todellakaan huolehtivaiseksi eläimenomistajaksi. Toivottavasti tuut ikuisesti miettimään miten su kissa on kärsinyt.. ollut tuskissaan viimeiseen hengenvetoon asti.Aivan, eli kissa kannattaa lopettaa mahdollisimman nuorena jottei se koskaan ehdi kokemaan vahingossa hetkeäkään minkäänlaista vanhuuden kremppaa.
Tiesitkö että myös ihmisvanhuksilla kunto saattaa romahtaa yllättäen, kaikki eivät ole valmiiksi sairaalassa ja kipulääkkeissä sinä hetkenä? Ja hyvä niin. Olisihan se kurjaa varautua lähtöön varoiksi vuosia ennen h-hetkeä.
Oikeasti se sanonta pätee tässä mielestäni hyvin: jos ei ole hyvää sanottavaa, pidä turpasi kiinni.
Eli jos mummosi yhtäkkiä ei pysty nyt kävelemään niin varaat lääkäriajan perjantaille etkä vie päivystykseen?
Vierailija kirjoitti:
Sinä et itse enää huomaa sitä kusen hajua. Olet ällöttävä työtoveri, kun lähekkäin joudumme työskentelemään. Toivottavasti se kusen haju vähän häipyy.
Hänelle jäi vielä 2 kissaa. Et lukenut kunnolla aloitusta.
Lisäksi olet töykeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa harvoin kuolee kotiin..
ja tuossa selkeästi toimit hyvin itsekkäästi. Kissan kunto romahtanut eikä kyennyt kävelemään? Silti viivyttelit.
Eläinrääkkäystä. Viimeiset tunnit on ollut kissalla varmasti täyttä kipua.
Luojan kiitos kissa on päässyt kärsimyksistään. Susta ei ole todellakaan huolehtivaiseksi eläimenomistajaksi. Toivottavasti tuut ikuisesti miettimään miten su kissa on kärsinyt.. ollut tuskissaan viimeiseen hengenvetoon asti.Aivan, eli kissa kannattaa lopettaa mahdollisimman nuorena jottei se koskaan ehdi kokemaan vahingossa hetkeäkään minkäänlaista vanhuuden kremppaa.
Tiesitkö että myös ihmisvanhuksilla kunto saattaa romahtaa yllättäen, kaikki eivät ole valmiiksi sairaalassa ja kipulääkkeissä sinä hetkenä? Ja hyvä niin. Olisihan se kurjaa varautua lähtöön varoiksi vuosia ennen h-hetkeä.
Oikeasti se sanonta pätee tässä mielestäni hyvin: jos ei ole hyvää sanottavaa, pidä turpasi kiinni.
Eli jos mummosi yhtäkkiä ei pysty nyt kävelemään niin varaat lääkäriajan perjantaille etkä vie päivystykseen?
Jos tietäisin että mummolle on luvassa lopetuspiikki, varaisin ajan seuraavalle päivälle (kuten aapee kissalleen) ja käyttäisin lopun yhteisen aikamme jäähyväisiin.
Olen tehnyt parhaani oman edesmenneen kissani puolesta. Täällä on ihmisiä, jotka huutavat, että piikille olisi pitänyt viedä, hänet oltiin viemässä piikille, mutta hän päätti antaa mennä. Krematorion omistaja puhui samasta, monesti ne eläimet antavat elämän hiipua kun näkevät että omistaja tekee samaa. Tämä kissa oli meidän perheeni jäsen. Tiedän, että olen tehnyt parhaani, mitään en kadu. Minulla on vielä kaksi tervettä kissaa kotona ja ihmisiä ympärillä.
Suru on kova, mun menetin yhden läheisen, hänen, Felixen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta surra kissaa enemmän kuin joka päivä nälkään kuolevia lapsia.
Siinä ei ole mitään sairasta. Tottakai oman lemmikkieläimen poismeno surettaa enemmän. Minuakin surettaisi jos mun kissat kuolisi. En pääsisi yli ikinä.
Aivan uskomatonta! Ihminen vastaan joku älytön elukka!
Oi, arvokas ystävä, perheenjäsen ❤️ osanotot, ymmärrän surusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten surullista!
Meidän yksi kissa meni kerran vähän samalla tavalla, mutta ei ehtinyt olla huonossa kunnossa kovin pitkään. Tuli eräänä sunnuntai-iltana sisälle huonokuntoisen näköisenä ja oksenteli. Myöhemmin illalla halusi kuitenkin ehdottomasti lähteä vielä ulos ja aamulla oli piharakennuksessa olevalle makuupaikalleen kuollut. Kyllähän siitä tietysti vähän paha mieli jäi, kun ei ehditty viedä eläintä piikille, mutta niinhän kaikki luonnossa elävät eläimetkin kuolevat itsekseen.
Minäkin surin meidän Oskarin pois menoa muutamia vuosia sitten. Oskari kisu eli lähes 17 vuotiaaksi.
Kyllä lemmikit ovat perheenjäseniä ja niiden kuolema koskettaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa rakkaan ystäväsi poismenon johdosta.
Rakkaus elää ikuisesti hyvissä muistoissa.
Otan osaa. ...
Itsekin menetin kaksikymppiset kissani vuoden sisällä toisistaan. Päivää ennen "ykköskissan" kuolemaa, "kakkoskissa" kävi ilmiselvästi hyvästelemässä kaverinsa. Yöllä "ykköskissa" oli tullut epätyypilliseen tapaan kainalooni nukkumaan ja heräsin kun hän sitten nuoli minua naamasta ja antoi nenäpusuja. muutaman tunnin kuluttua hän kuoli rauhallisesti. Nyt melkein itkettää kun kirjoitan tätä, mutta tällä hetkellä muistelen tuota hetkeä ehdottamasti kunnioituksella ja nöyryydellä enkä voi kuin ihmetellä eläimen kykyä tiedostaa oma kuolinhetkensä.
Toipuminen vei pitkään. Kaksikymmentä vuotta kun elää rakkaan lemmikin kanssa ja oppii tuntemaan heidän peroonansa ja osaa jutella niiden kanssa + muutenkin kaikki rutiinit, niin kyllä se vaan on iso kriisi ja sen voi ihan hyvin rinnastaa siihen kun joku läheinen ihminen kuolee.
Lopulta, kun pahin suru menee ohi, on muisteleminenkin helpompaa ja ne tassunjäljet ja viiksenvärinät, jotka oma kissa jättää sydämeen, niin eivät ne mihinkään katoa sieltä. Yllättävän helppoa on muistaa miltä tuntui, kun oma kissa antoi pusun tai miltä kuulosti kun kehräsi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi millaisia ihmisiä sitä onkaan. Miten jollakin on pokkaa kirjoittaa niin oksettavia asioita kuin täällä jotkut/joku kirjoittaa. Joku on juuri menettänyt itselleen rakkaan perheenjäsenen ja joku kehtaa pilailla asialla.
Sinulle AP paljon halauksia ja voimia. Itselleni jo se oli todella kova paikka, kun kissani synnytti pentueen ja yksi pennuista menehtyi synnytyksen jälkeen. Olen myös joutunut antamaan kissani pois uuteen kotiin, kun ei sopeutunutkaan elämään muiden kissojen kanssa. Se oli raskas päätös, mutta ainakin tiedän että kissa sai hyvän uuden kodin ja voi nyt hyvin. Voin siis vain etäisesti kuvitella sinun tuskasi kun pitkäaikainen ystäväsi on poissa.
Ymmärsin tekstistäsi että sinulla on muitakin kissoja. Mikään ei korvaa ainutlaatuista ystävääsi, mutta et onneksi ole surusi kanssa yksin vaan kissakaverisi ovat tukenasi ja ehkä tuovat vähän iloa raskaisiin päiviin. Vielä kerran kovasti voimia. 🤍
En yleensä juuri perusta lemmikeistä, mutta tämä kosketti.
Lemmikki on kuitenkin kuin ystävä tai perheenjäsen ja sen puuttuminen elämästä siihen tottuneelle jättää ison aukon.
RIP kissa <3
Miksi aina noin kissanvihaajat tulee pilaamaan hyvän keskustelun?
Vierailija kirjoitti:
Hyi millaisia ihmisiä sitä onkaan. Miten jollakin on pokkaa kirjoittaa niin oksettavia asioita kuin täällä jotkut/joku kirjoittaa. Joku on juuri menettänyt itselleen rakkaan perheenjäsenen ja joku kehtaa pilailla asialla.
turha heitäkään on paheksua : kun eivät ilmiselvästi ole kokeneet samaa, niin eivät ehkä myöskään sen vuoksi osaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Kissa harvoin kuolee kotiin..
ja tuossa selkeästi toimit hyvin itsekkäästi. Kissan kunto romahtanut eikä kyennyt kävelemään? Silti viivyttelit.
Eläinrääkkäystä. Viimeiset tunnit on ollut kissalla varmasti täyttä kipua.
Luojan kiitos kissa on päässyt kärsimyksistään. Susta ei ole todellakaan huolehtivaiseksi eläimenomistajaksi. Toivottavasti tuut ikuisesti miettimään miten su kissa on kärsinyt.. ollut tuskissaan viimeiseen hengenvetoon asti.
tässä sinulle hiukan realiteetteja: eläinlääkäriin ei pääse joka paikassa 24/7
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa rakkaan ystäväsi poismenon johdosta.
Rakkaus elää ikuisesti hyvissä muistoissa.
Mun isä a.mpui itsensä.
Uskovaiset hoki mulle 14 vuotiaalle.
Isäs on h.elvetissä
Parempi että kissa mätänee.
Ajattele ap jos sulle sanottais k.issas p.alaa helvetissä.
Muutenkin oli rankat ajat jäädä heitteille sen ikäisenä.
En ole ottanut kissaa
Alue: Aihe vapaa
Siinä ei ole mitään sairasta. Tottakai oman lemmikkieläimen poismeno surettaa enemmän. Minuakin surettaisi jos mun kissat kuolisi. En pääsisi yli ikinä.