Vauva yliopiston aikana vai jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen sanottuna: aikana. Tuleepahan tehtyä. Rauhoitaa ja antaa motivaatiota opiskeluun. Tosin opiskelu voi toki olla vähän hankalaa, jos ei ole esim. isoäitiä apuna, kun pitää mennä luennoilla ja lukea kotona. Kun lukee kottona tai tekee tehtäviä, ei ole sataprosenttisesti läsnä ja on stressaantunut. Se ei ole hyvästä.

Saitko itse vasta tutkinnon suorittamisen jälkeen? Saitko jalan ensin jonkun yrityksen oven väliin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen sanottuna: aikana. Tuleepahan tehtyä. Rauhoitaa ja antaa motivaatiota opiskeluun. Tosin opiskelu voi toki olla vähän hankalaa, jos ei ole esim. isoäitiä apuna, kun pitää mennä luennoilla ja lukea kotona. Kun lukee kottona tai tekee tehtäviä, ei ole sataprosenttisesti läsnä ja on stressaantunut. Se ei ole hyvästä.

Opiskelija voi pitää samalla tavalla äitiyslomaa kuin muutkin. Silloin ei tartte opiskella vauva kainalossa. Vauva-ajan jälkeen lapsen saa päivähoitoon joten ei tartte taapero kainalossa opiskella.

Vuosi kannattaa keskittyä vauvaan sitten voi tehdä kursseja omaan tahtiin. Töissä pitää olla 8-16, koulussa ei joten koulu on työntekoa parempi pikkulapsiaikana.

Taaperoaika on parasta opiskeluaikaa. Opiskelu joustaa.

Opintojen aikana. Minulle on tulossa esikoinen juuri valmistumisen aikaan, kun pitäisi siirtyä työelämään. Työelämä on varsinkin alussa (aikakin omalla alalla) määräaikaisia sopimuksia ja projekteja, jolloin sen työpaikan saaminen ennen vauvaa voi olla haastavaa. Voi myös olla, että raskauden takia se unelmien homma jääkin saamatta. Tähdättiin esikoista maisterivaiheen opintojen ajalle mutta yrittämiseen meni sen verran aikaa, että ehdin valmistua.

Jos korona-aika jatkuu ja voit opiskella etänä, niin saat hankkia vauvan. Jos aiot tuoda lapsen yliopistolle tai kirjastoon huutamaan ja häiritsemään kaikkia, niin ET SAA.

Onhan siinä riskinsä, jos alkaa opiskeluaikana lisääntymään. Itselläni raskausaika oli niin vaikea, että opintopisteitä ei ihan toivotulla tavalla tullut siltä ajalta. Vauvan kanssa en myöskään pystynyt juurikaan opiskelemaan.

Tuohon aikaan ei ollut mitään aikarajaa, missä ajassa olisi pitänyt valmistua. Tein 3 lasta + maisterin tutkinnon 10 vuodessa. Neljännen lapsen tein heti valmistumisen jälkeen, joka oli ajoituksena huonoin mahdollinen.

Olen saanut kaksi lasta kesken opintojen. Kummankin kohdalla olin vuoden kotona opintoja tekemättä, ja sen jälkeen jatkoin niiden tekoa kotoa käsin taaperon kanssa. Myöhemmin varhaiskasvatuksen alettua sitten täyspäiväisesti. Opiskelen alaa jossa suurin osa opinnoista suoritetaan tenttinä ja luentoina. Esikoisen synnyttyä mieskin oli vielä opiskelija, ja pystyi olemaan paljon kotona. Meillä tämä ratkaisu toimi hyvin! Kotihoidontuelle siirtyminenkään ei ollut taloudellinen katastrofi kun muuten oli tottunut elämään opintotuilla.

Kannattaa muistaa, että kaikkien vauvojen kanssa opintoja ei pysty heti jatkamaan. Omani olivat niin itkuisia, ettei luennoille ja tenttikirjojen pariin palaamisesta olisi heti tullut mitään. Tunnen kyllä monia äitejä jotka ovat jo pari viikkoisen vauvan kanssa olleet luennolla, ja hyvin on onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä riskinsä, jos alkaa opiskeluaikana lisääntymään. Itselläni raskausaika oli niin vaikea, että opintopisteitä ei ihan toivotulla tavalla tullut siltä ajalta. Vauvan kanssa en myöskään pystynyt juurikaan opiskelemaan.

Tuohon aikaan ei ollut mitään aikarajaa, missä ajassa olisi pitänyt valmistua. Tein 3 lasta + maisterin tutkinnon 10 vuodessa. Neljännen lapsen tein heti valmistumisen jälkeen, joka oli ajoituksena huonoin mahdollinen.

Tuntuiko siltä, että työelämä jäi ikäänkuin pauselle, kun opiskelussa meni aikaa? Ja miksi ajoituksena huonoin?

t. uteleva ap, kiitos kokemuksen jakamisesta

Olen saanut kaksi lasta opintojen aikana, nyt 4- ja 1-vuotiaat.

Vauvavuodelle en välttämättä suunnittelisi opintoja ollenkaan. Vain parin kurssin tekeminen syö turhaan käytettävissä olevia lukukausia ja opintotukikuukausia, jos niitäkin käyttäisi.

Molempien lasten kohdalla olin noin 1,5v äitiysvapaalla, jonka jälkeen lapset aloittivat osapäiväisesti päiväkodissa. Opintojen hyvä puoli on ollut tuo, ettei lasten ole tarvinnut olla täyttä viikkoa päiväkodissa vaan muutama päivä viikossa ja noin 6h kerrallaan riittää hyvin. Oma motivaatio opiskeluiden etenemiseen ja valmistumiseen on nyt suurempi kuin ennen lapsia. Saan nyt jostain syystä paljon enemmän opintopisteitä kerättyä.

Oma alani on sellainen, että omasta vanhemmuudesta ja sen tuomista kokemuksista voisi ajatella olevan hyötyä ja koen kyllä, että oma kasvu ja kypsyminen myös vanhemmuuden myötä on ollut eduksi tulevan työnkin kannalta.

Jos jotain miinuspuolia tässä niin rahaa ei ole liiaksi, vaikka mies töissä käykin. Opiskelijabileisiin ei tule samalla tavalla osallistuttua ja opiskelukavereita ei enää lasten saannin jälkeen ole näkynyt.

Molemmissa on puolensa, mutta nyt vanhana pikkulasten äitinä pidän kyllä lasten saamista opiskeluaikana oikein hyvänä vaihtoehtona. Itse siinä iässä ollessani olin huolissani tulevaisuudesta enkä uskaltanut ottaa "riskejä". Tuntui siltä, että haluan perustaa perheen vasta sitten kun elämässä on varmuutta ja vakityö.

No, maailma on nykyään sellainen että varmuutta ja vakityötä ei välttämättä ole etenkään naisille asiantuntija-aloilla tarjolla ennen sitä 40+ ikää, ja se alkaa olla perheen kannalta liian myöhään. Opiskeluaika on itse asiassa yksi vakaimpia ja joustavimpia kohtia elämässä: oppilaitoksilla on velvollisuus joustaa opintoajassa, et menetä opiskelupaikkaa, enimmäkseen ei ole läsnäolopakkoa. Valvominen pudottaa suorituskykyä ehkä vähemmän kuin vanhana.

Jos valmistut lopulta maisteriksi kahden lapsen äitinä, lähdet työelämään periaatteessa samalta viivalta kuin samanikäiset miehet. Jos taas olet taas lykkäät perhettä valmistumisen yli, sinusta tulee heti työpaikalla se äiti-ihminen, joka on aina poissa ja jonka työpanos on vähän niin ja näin (ihan sama, miten kovasti yrittäisit, kyllä ne perhevapaat, valvomiset ja sairastelut näkyvät aina jotenkin). Riippuu aika paljon työyhteisön asenteista ja arvoista, miten siitä myöhemmin noustaan.

Pahin tilanne on varmaan se, jos saa lapsia pätkätöissä ja työsuhteet päättyvät, ja kotonaolo sitten pitkittyy itsestä riippumattomista syistä. Oman alan töihin työllistyminen voi olla vaikeaa suoraan kotiäitiydestä. Opiskelijana tällaisia ongelmia ei niinkään kohtaa.

Ei ole omaa kokemusta, mutta sanoisin aikana. Sitten kun saa paperit ulos, voi mennä suoraan töihin. Valmistuminen ja sitten vauvan kanssa muutama vuosi kotona, niin onkin jo kertauskurssien tarpeessa.

Opiskelu ja työelämä ovat niin kiireistä aikaa, että kyllä ne lapset kannattaa tehdä vasta eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen sanottuna: aikana. Tuleepahan tehtyä. Rauhoitaa ja antaa motivaatiota opiskeluun.

Tämän on pakko olla trolli. 😂

Vierailija kirjoitti:

Aikana. Opiskelu joustaa aivan eri tavoin kuin työelämä. Itsellä kesti lapsettomuushoidot sen verran kauan, että olisi jäänyt lapsi tekemättä jos olisin odottanut ensin valmistumista ja työpaikkaa ja ties mitä ”sitkuttelua”

Et voi olla tosissasi. Suomessa työelämä joustaa äidin ja lapsen ehdoilla aivan älyttömästi. On vanhempainvapaat ja äitiyslomat, yhteiskunta maksaa koko lystin ja työnantaja on lakisääteisesti velvollinen säilyttämään työpaikkasi. Oppilaitoksissa ei sen sijaan saa enää välttämättä notkua loputtomiin valmistumatta ajoissa.

Suurin osa ei tarvise lapsettomuushoitoja. Eikä se valmistuminen ja työelämä ole ”sitkuttelua”, vaan sitä että olet velvollinen käyttämään aikaa ja näkemään vaivaa sen eteen että kykenet elättämään ensin itsesi ja sitten tulevan jälkikasvusi. Lapsia tehdään siinä vaiheessa kun vanhemmilla on niiden elättämiseen edellytykset. Opiskelijallakin voi olla, jos toinen vanhempi on töissä, tai varallisuutta on riittävästi lapsen elättämiseen. Ei niitä lapsia tehtailla yhteiskunnan turvaverkon varaan.

Sain kaksi lasta opintojen aikana. Ei olisi kyllä siihen aikaan ollut mahdollista suorittaa luentoja etänä, eikä kyllä jaksamistakaan vauva-aikana opiskella, sen verran huonosti nukkuvia molemmat lapseni olivat. Olin molempien lasten kohdalla 1,5 vuotta pois yliopistolta, sen jälkeen palasin taas uudella innolla opintojen pariin. Pienten lasten kanssa yliopisto oli paljon joustavampi "työnantaja" kuin oikeassa työelämässä olisi ollut, oli helppo jäädä nuhaisen lapsen kanssa kotiin ilman, että piti sen kummemmin asian kanssa säätää.

Eniten jännitti, kuinka tulen työllistymään, kun opinnot venyivät lasten saamisen vuoksi, ja työkokemustakaan en kerryttänyt lasten syntymien jälkeen, vaan olin kaikki loma-ajat lasten kanssa. No, valmistumisen jälkeen löysin oman alan töitä kuukauden hakemisen jälkeen, kun olin valmis ottamaan vastaan ns. entry level -tason työpaikan. Olin siellä pari vuotta, ja nyt hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä kv-yrityksessä. 

Miinuspuolena se, että jos molemmat opiskelevat yhtä aikaa, on taloudellisesti tosi tiukkaa. Lapset tarvitsevat kuitenkin kaikenlaista vaatetta ja tarviketta, todennäköisesti isomman asunnon jossakin kohtaa. Jos taas toinen käy töissä (useimmiten se on lapsen isä), seurauksena on taloudellisesti epätasa-arvoinen tilanne, johon lähteminen kannattaa punnita tarkkaan. Siinä, missä toinen edistää uraansa ja kerryttää eläkettä elättämällä perhettä, toisen työelämään siirtyminen venyy, ura ei etene ja eläkettä ei kerry. Kannattaa miettiä, miten tämän yhtälön ratkaisee, sillä se voi tuottaa parisuhteeseen ei-toivotun dynamiikan varsinkin, jos puolisot eivät ajattele rahankäytöstä tai taloudenpidosta samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkeen. Enää ei kaivata yhtään "ihan hiljaa olevaa" toukkaa luennolle kitisemään ja haisemaan.

Oih kuinka sivistynyttä väkeä yliopistosta löytyy!

Itselläni on 1v ja opiskelu sujuu sen kanssa hyvin. Opiskelen silloin kun lapsi nukkuu. Etäluennot ovat pelastus kun tallenteita voi kuunnella milloin vain.

Vauvan eka 6kk oli kyllä sellaista etten silloin olisi kyennyt opiskelemaan samalla.

Sinä olet sitä mieltä. Muut tuskin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikana. Opiskelu joustaa aivan eri tavoin kuin työelämä. Itsellä kesti lapsettomuushoidot sen verran kauan, että olisi jäänyt lapsi tekemättä jos olisin odottanut ensin valmistumista ja työpaikkaa ja ties mitä ”sitkuttelua”

Et voi olla tosissasi. Suomessa työelämä joustaa äidin ja lapsen ehdoilla aivan älyttömästi. On vanhempainvapaat ja äitiyslomat, yhteiskunta maksaa koko lystin ja työnantaja on lakisääteisesti velvollinen säilyttämään työpaikkasi. Oppilaitoksissa ei sen sijaan saa enää välttämättä notkua loputtomiin valmistumatta ajoissa.

Suurin osa ei tarvise lapsettomuushoitoja. Eikä se valmistuminen ja työelämä ole ”sitkuttelua”, vaan sitä että olet velvollinen käyttämään aikaa ja näkemään vaivaa sen eteen että kykenet elättämään ensin itsesi ja sitten tulevan jälkikasvusi. Lapsia tehdään siinä vaiheessa kun vanhemmilla on niiden elättämiseen edellytykset. Opiskelijallakin voi olla, jos toinen vanhempi on töissä, tai varallisuutta on riittävästi lapsen elättämiseen. Ei niitä lapsia tehtailla yhteiskunnan turvaverkon varaan.

Mitä väliä ettei saa notkua loputtomiin, kun vanhempainvapaat ei ole pois opintoajasta? Paitsi tietysti jos ilmoittautuu läsnäolevaksi niiden aikana, kuten moni täällä on sanonut tehneensä ja suorittaneensa joitain kursseja, mutta sitä en suosittele, en itse ainakaan pystynyt opiskelemaan vauvavuonna edes ”varastoon” kun yritin (että olisin sitten heti käynyt heti tenttimässä kurssit kun palaan opintojen pariin).

Töistä on tietenkin erityisen helppo olla pois jos vaan on se vakityö, vaan monella ei ole. Sanoisin että lasten saanti kesken opintojen on ehdottomasti parempi kuin heti valmistumisen jälkeen ilman vakityötä tai pätkätyöläisenä.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen sanottuna: aikana. Tuleepahan tehtyä. Rauhoitaa ja antaa motivaatiota opiskeluun.

Tämän on pakko olla trolli. 😂

Jälkeen! Opiskeluvuodet oli niitä mun "omia vuosia". Sai mennä ja tulla, miten huvitti. Nähdä kavereita, nukkua aamusin pitkään, harrastaa omien aikataulujen mukaan, juhlia ja hankkia työkokemusta tekemällä sijaisuuksia. Noitten vuosien jälkeen olin valmis menemään elämässä eteenpäin ja perustamaan perheen. Toki olin eka ne pari vuotta työelämässäkin, ettei tarvii lapsen jälkeen hakea töitä vanhalla tutkinnolla ilman työkokemusta.