Mitä tehdä kun oma taso ei vain riitä niihin itseä miellyttäviin kumppaniehdokkaisiin?
Kun huomaat aina vain saman kaavan toistuvan; Ne joista kiinnostut eivät kiinnostu sinusta, ja ne jotka kiinnostuvat sinusta eivät ole kiinnostavia.
Kun tuosta muodostuu ennemmin sääntö kuin poikkeus, voi siitä päätellä jotakin.
Miten te muut olette pystyneet "tyytymään" niihin epäkiinnostaviin/epäviehättäviin kumppaneihin?
Olen itse jopa yrittänyt pakottaa itseni pitämään näistä alun perin epäviehättävistä, ja tapaillut/seurustellut useammankin kerran kuukausien ajan...Mutta lopputuloksena suhde aina katkeaa minun toimestani, kun en vain pysty pakottamaan sitä kiinnostusta jos sitä ei ole.
Luulisin että en ole yksin tämän ongelman kanssa...Mitä ihmettä tässä oikein voi tehdä?
Kommentit (29)
Tyytyy siihen mitä saa.
Tai elää yksin.
Harva muutenkaan saa sellaisen todella unelmapuolison.
Vierailija kirjoitti:
Tyytyy siihen mitä saa.
Tai elää yksin.
Harva muutenkaan saa sellaisen todella unelmapuolison.
Kuulostaa kyllä masentavalta että olisin jollekin pelkkä korvike jotta ei tarvitsisi olla yksin.
Voiko tuollainen muka kestää?
Riippuu vähän. Miksi ne sinusta kiinnostuneet eivät ole omasta mielestäsi kiinnostavia - onko vika siis ulkonäössä vai persoonassa? Miksi luulet, että itse et ole kiinnostava niiden mielestä, joista itse olisit kiinnostunut? Mikäli näiden vastausten perusteella löytyy jokin keino yrittää parantaa tilannetta, kokeilisin sitä.
Epäkiinnostavaan tyytyminen ei pitemmän päälle toimi, joskin hyvin moni lopulta päätyy sellaiseen tavalla tai toisella - yleisintä varmaan on vähän kaveripohjalta aloitettu suhde ihan kivan tyypin kanssa, jos pystyy ensin selittämään itselleen sen, että "ei se alkuhuuma ole yhtään tärkeää, kun ei se kestä kuitenkaan -paremman suhteen saa kun on alusta asti järki mukana". Joillain toimii tällainen - joillain sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Tää sama viesti on ollut täällä vähintään 500 kertaa. Miksi tätä ei poisteta?
Ruma, kalju, läski, vanha ja typerä setämies uskoo omaan loputtomaan viehättävyyteensä.
Typeryyden vuoksi hän ei ymmärrä saamiaan vastauksia.
Elä yksin.
Elä
aina
yksin.
Määrittele "tasot"?
Mulla oli (silloin kun vielä olisin halunnut parisuhteen) tuo sama, mutta ei mitään "tasoeroja".
apn taso on joku kolmesta. paska, paskempi, paskin
Kyse on ihmisten välisestä kemiasta, yhteensopivuudesta. Sitä joko on tai ei ole. Sen tietää heti.
Olen yksin. Jos ei kiinnosta niin en ala "tyytymään" sellaiseen mikä ei vain kiinnosta.
Olen pärjännyt hyvin yksinkin. Lapsia en koskaan saanut, mutta niitä en olisi halunnutkaan.
Voisit ap vaikka ekana lukea ne miljoona aiemmin rustaamaasi, täysin identtistä avausta. Eikö tämä ole jo niissä ketjuissa käsitelty miljoona kertaa?