Olen ollut masentuneen kumppanin puoliso 30v ajan.

Enää en edes ajattele saati toivo, että hän tuosta paranisi, tämä on minun elämääni ja elämäni, en jaksa enää näin 40+v iässä alkaa avioeroamaan saati aloittamaan kumppanin metsästystä, yksin olo olisi silloin ratkaisu.
On vain ruvennut ahdistamaan itseänikin, pohjattoman surullinen olen.