Poika sai koulussa aivotärähdyksen. Onko liioiteltua tehdä rikosilmoitus? Vai mitä voin tehdä?

Siis poika on tullut jo joulukuussa naama verellä ja itkuisena kotiin ja sä olet vain rohkaissut häntä kouluun. Millainen ihmishirviö sä olet?

Vierailija kirjoitti:

Siis poika on tullut jo joulukuussa naama verellä ja itkuisena kotiin ja sä olet vain rohkaissut häntä kouluun. Millainen ihmishirviö sä olet?

Nuoret on hyviä peittelemään oikeita tunteitaan..

Vierailija kirjoitti:

Siis poika on tullut jo joulukuussa naama verellä ja itkuisena kotiin ja sä olet vain rohkaissut häntä kouluun. Millainen ihmishirviö sä olet?

Jälkiviisaushan se paras viisaus on... 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussa.tuollaisesta tulisi lasut.

Lasut on tehty. Ap

Miltä tuntuu kun omasta lapsesta tehdään lasu? Varmaan melko paskalta. Noh, ehkä opettaa että sunkin pitää katsoa peiliin ja lopettaa uhriutuminen. Se o niin noloa.

Hyvältä. Saatiin tyttären pinnaamisongelmaan oikeasti apua. Ei lastensuojelu ole paha paikka, vaan nimensä mukaisesti se SUOJELEE lapsia.

Hienoa, että sinulla on tuollainen kokemus. Varmaan paljon kiinni minkälainen sosiaalityön tekijä sattuu. Sen ei pitäisi vaikuttaa, mutta tuo laki on tehty sellaiseksi, että näillä ihmisillä on liikaa valtaa, ja laissa liikaa tulkinnanvaraa. Me taas jouduttiin mitättömän lastensuojeluilmoituksen takia läpikäymään sellaisen myllyn, etten tarvitse sitä apua enää. Oikein hakemalla haettiin kotoamme ongelmia, jotka eivät liittyneet alkuperäiseen asiaan. Lasta kuulusteltiin, meitä kuulusteltiin. Haluttiin, että kirjoittaisimme lapun, jotta terveystietomme voidaan tutkia. Emme kirjoittaneet, jolloin sanoivat, että saavat ne tutkittua ilman allekirjoituksiakin. Päätin tuolloin, että koska se vaitiolovelvollisuus lääkäreillä ym. On noin helppo kiertää, en ikinä enää sano lääkärissä mitään. Enkä mene, ennenkuin teen kuolemaa. Lisäksi meidän piti viedä lasta johonkin ihme psykologille. Ei ollut mitään tarvetta, eikä lapsi sinne halunnut. Väkisin piti pakottaa sinne. Päästiin sitten tällä kyllä herra kyllä herra taktiikalla irti lastensuojelusta. On tarvinnut nyt lapsellekin sanoa, että älä puhu koulussa terveydenhoitajalle tai muille mitään, ettei tehdä lasua. Näin ei pitäisi joutua sanomaan, mutta meidän kunnassa se lasu on pahempi vaihtoehto.

Itse äitinä haluaisin ehdottomasti tietää jos lapseni olisi kiusaaja. (Tai kiusattu).

Ei asiaan voi puuttua jos ei tiedä eikä oma kiusaajalapsi sitä varmastikaan tule kertomaan.

Itsellä sellainen fiilis että koulu ei kovin tiukasti puutu. Pitää vaatia.

Haluaisin itse että vanhemmat olisivat suoraan yhteydessä minuun. Toki kaikkien kanssa ei voi asioita selvitellä eli ymmärrän että kynnys ottaa yhteyttä on iso.

Kokemusta on molemmista. Eri lapset mutta on ollut kiusaaja ja kiusattu.

Kumpaankin olen puuttunut.

Kun lapseni kiusasi ja kuulin siitä niin otin yhteyttä kiusatun äitiin ja pyysin heidät meille juttelemaan.

Oman poikani pistin siinä tilanteessa koville. Ilmeisesti siinä on ollut puolin ja toisin ärsyttämistä mutta siinä tilanteessa en puolustellut poikaani vaan halusin että oman poikani kohdalla reagointi loppuu.

Luulen että edelleen siellä jännitteitä on mutten voi puuttua kun kukaan ei puhu mitään.

Kerran kysyin siltä kiusatultakin kun hänet sattumalta näin että onko kaikki ollut ok ja kuulemma on.

Täytyy luottaa omaan poikaan että tilanne parantunut.

Oma poikani kertoo että tämä toinen poika (on nepsy) tulee ns aukomaan päätään ja tönii ja juoksee karkuun. Näin olen kuullut opettajaltakin joka sitä mieltä että toinen poika käy jatkuvasti härkkimässä. Minusta koulu on vähätellyt tapahtumia.

Poikani ei ole ainoa kiusaaja ollut vaan tässä on isompi poikaporukka jota tämä yksi poika käy härnäämässä.

Välillä ovat ihan porukalla eli kiusattu mukana mutta tämä poikaporukka jossain vaiheessa ärsyyntyy tähän yhteen jolla ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja käyttäytyy sen mukaan.

9-luokkalaisista kyse.

Pojat sanoo että aikansa jaksavat sitä mutta sitten jossain vaiheessa mitta täyttyy. Silloin kerran siis meni fyysiseksi.

Kiusattu eli tämä yksinäinen poika taas kokee tilanteen eri tavalla vaikka myöntää että ärsyttää muita tahallaan.

Itse koen että tämä "härkkijäpoika" on kuitenkin tilanteessa se altavastaaja. Tästä puhun edelleen pojalleni ja olen selittänyt miksi ihmiset käyttäytyy eri tavalla ja että vain omaan käytökseen voi vaikuttaa. Poikani tietää etten hyväksy kiusaamista yhtään ja puutun herkästi.

Näistä ei pääse yli ellei kaikki kokoonnu saman pöydän ääreen.

Silloin viimeksi vain minä ja poikani oltiin selvittelemässä asiaa ja sekin koulun ulkopuolella.

Rikosilmoituskin ok.

Sitä itse harkitsin kun toinen poikani joutui kiusatuksi 6-luokalla.

Ihan fyysistä väkivaltaa oli.

Tässä oli juttelu vanhempien kanssa koululla kun sitä pyysin.

Kiusaajapoika oli tosi ylimielinen ja vanhemmat vähän puolustivat omaansa mikä ihan luonnollista.

Jotain varmaan oli silti kotona tapahtunut koska viikon päästä tuosta tapahtumasta pojista tuli hyvät kaverit jotka olivat yökylässäkin puolin ja toisin. Edelleen kahden vuoden jälkeenkin vaikka nyt eri kouluissa niin pitävät pelien välityksellä yhteyttä. Tämä toinen poika tosi mukava ja kohtelias loppujen lopuksi.

Pointti näille pitkille viesteille on se että asiat lähtee selviämään usein vasta kun kaikki kokoontuvat saman pöydän ääreen.

Ja täytyy toivoa että vanhemmat täyspäisiä ja että heitä oikeasti kiinnostaa mitä lapsensa tekee.

Jos ei auta niin lasut ja rikosilmoitus ja kouluun vaan sitkeästi yhteyttä vaikka turhauttaa.

Kiusaamista ei pidä sietää missään muodossa. Vihaan kaikkea kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Siis poika on tullut jo joulukuussa naama verellä ja itkuisena kotiin ja sä olet vain rohkaissut häntä kouluun. Millainen ihmishirviö sä olet?

Nyt se tuntuukin hirveältä. Kuten aiemmin kirjoitin, jotenkin unohdin koko jutun, kunnes taas eilen näin kävi.. Voit olla varma että tätä ei lakaista maton alle. Ihan kamalan paha mieli tästä ja huoli pojasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis poika on tullut jo joulukuussa naama verellä ja itkuisena kotiin ja sä olet vain rohkaissut häntä kouluun. Millainen ihmishirviö sä olet?

Nyt se tuntuukin hirveältä. Kuten aiemmin kirjoitin, jotenkin unohdin koko jutun, kunnes taas eilen näin kävi.. Voit olla varma että tätä ei lakaista maton alle. Ihan kamalan paha mieli tästä ja huoli pojasta. Ap

älä ota ap itseesi tollaisista kommenteista.. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. tuo tilanne on varmasti täysin sietämätön ilman itsesyytöksiäkin. nuoret niin helposti alkaa suojelemaan vanhempiaan, syy ei oo sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Rikosilmoitus ei johda mihinkään, koska kyseessä alle 15v.

Mutta lasun voi tehdä, ihme kyllä jos koulusta ei ole oltu sinne yhteydessä.

Olet väärässä!  Oman 11-vuotiaan kohdalla rikosilmoitus johti poliisissa toimenpiteisiin.  Pitää muistaa että vaikka alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa niin on silti vahingonkorvausvelvollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikosilmoitus ei johda mihinkään, koska kyseessä alle 15v.

Mutta lasun voi tehdä, ihme kyllä jos koulusta ei ole oltu sinne yhteydessä.

Ja miksiköhän tähän on alapeukutettu? Rikosilmoituksen voi tehdä, mutta se ei johda muuhun kuin siihen, että poliisi tekee lasun. Poliisi ei edes soita kenellekään.

Kyllä se johtaa ihan muuhunkin.  Kyllä poliisi soittaa asianomaisille ja kutsuu poliiasemallekin, jos katsoo aiheelliseksi.  Näin toimittiin kun meidän poikaa kiusattiin väkivaltaisesti ja vanhempana tehtiin rikosilmoitus. Kyllä kiusaamisen kierre pitäisi saada mahdollisimman nopeasti poikki, tulkoon se apu vaikka poliisilta.  Näin pitää toimia jos koulu ei toimi eikä jäädä odottelemaan milloin se viimeinen lyönti tapahtuu.