Lapsettomuushoidot luovutetuilla munasoluilla

Eiks sitä kuitenkin voi valita luovuttavan pituutta, hiusten väriä ja silmien väriä? Tai ainakin sperman tapauksessa voi. Ja kun tuollaisia voi valita, niin voi olla yllättävän paljon myös sen ei-biologisenkin vanhemman näköinen se lapsi. Ulkonäköhän on myös malliopittujan ilmeitä, eleitä ja olemisen tapoja ja tyyliä.

Meillä yhdellä isovanhemmista oli todella vaikea hyväksyä luovutetuilla soluilla tehtyä lasta. Ei pitänyt oikeana eikä omana. Kandee miettiä tarkkaan, keille kertoo.

Sisareni lapset eivät ole biologisesti isänsä, vaan saaneet alkunsa luovutetusta spermasta. Monet asiasta tietämättömät kehuvat, miten on isänsä näköisiä poikia. :) Eipä meissä ihmisissä oikeasti ole niin hirveästi ulkonäössä variaatiota, että silmiin pistäisi tuollaiset erot, jos kuitenkin ns. rotu on sama - ja sehän on, koska mm. hiusten värin ja silmien värin saa luovuttajasta kuitenkin tietä.ä. 

Luovuttajasta kerrotaan vain hiusten ja silmien väri, pituus sekä etnisyys. Luovuttajia ei voi valita mistään katalogista, klinikalta tarjotaan sitä joka seuraavaksi ovesta sattuu tulemaan ja tarjoutumaan luovuttajaksi. Silmien ja hiusten väriä pyritään katsomaan vastaanottajan kanssa täsmääväksi, mutta esim. pituudesta voi joutua tinkimään paljonkin jos ei itse ole ihan keskimittainen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhdellä isovanhemmista oli todella vaikea hyväksyä luovutetuilla soluilla tehtyä lasta. Ei pitänyt oikeana eikä omana. Kandee miettiä tarkkaan, keille kertoo.

Tästä tuli mieleen että kuinkahan moni jättää kertomatta. Onko tulevaisuudessa sukututkimuksilla mitään virkaa, kun yhtäkkiä suku voi vaihtua täysin eri suvuksi. Jonkun lapset voi ola kokonaan luovutetuilla soluilla alkunsa saaneita. Itselleni tuolla ei ole merkitystä. Kyllä se rakkaus on verta väkevämpää. Vanhemmille ihmisille nuo sukututkimukset ja samaa verta oleminen tuntuu olevan erityisen tärkeää. Välillä on vaikea ymmärtää, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka ovat kuin identtisiä kaksosia, vaikka eivät ole mitään sukua. Toisaalta on niin paljon sukulaisia, jopa sisaruksia, jotka eivät näytä tippakaan toisiltaan eivätkä muistuta toisiaan mitenkään.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Sisareni lapset eivät ole biologisesti isänsä, vaan saaneet alkunsa luovutetusta spermasta. Monet asiasta tietämättömät kehuvat, miten on isänsä näköisiä poikia. :) Eipä meissä ihmisissä oikeasti ole niin hirveästi ulkonäössä variaatiota, että silmiin pistäisi tuollaiset erot, jos kuitenkin ns. rotu on sama - ja sehän on, koska mm. hiusten värin ja silmien värin saa luovuttajasta kuitenkin tietä.ä. 

Kohteliaisuudesta kehuvat vain. Kyllähän sitä tulee itsekin sanottua ihmisille ties minkälaisia kehuja ihan vain miellyttämisen vuoksi, eikä niillä ole välttämättä mitään totuuspohjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhdellä isovanhemmista oli todella vaikea hyväksyä luovutetuilla soluilla tehtyä lasta. Ei pitänyt oikeana eikä omana. Kandee miettiä tarkkaan, keille kertoo.

Tästä tuli mieleen että kuinkahan moni jättää kertomatta. Onko tulevaisuudessa sukututkimuksilla mitään virkaa, kun yhtäkkiä suku voi vaihtua täysin eri suvuksi. Jonkun lapset voi ola kokonaan luovutetuilla soluilla alkunsa saaneita. Itselleni tuolla ei ole merkitystä. Kyllä se rakkaus on verta väkevämpää. Vanhemmille ihmisille nuo sukututkimukset ja samaa verta oleminen tuntuu olevan erityisen tärkeää. Välillä on vaikea ymmärtää, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka ovat kuin identtisiä kaksosia, vaikka eivät ole mitään sukua. Toisaalta on niin paljon sukulaisia, jopa sisaruksia, jotka eivät näytä tippakaan toisiltaan eivätkä muistuta toisiaan mitenkään.

Sivusta

Voi olla että luovutetut sukusolut sotkevat sukututkimusta. Mutta toisaalta, kuinka paljon on kautta aikojen ollut lapsia, joiden isä ei ole se jonka väitetään olevan? Olen nähnyt väittämän, että jopa kymmenellä prosentilla lapsista on jokin muu isä kuin äidin virallinen kumppani, eli lapsi on saanut alkunsa sivusuhteesta. Lisäksi lapsia saadaan myös baaripokien ym. kanssa, jolloin isä myöskin saattaa jäädä täysin tuntemattomaksi.

Itselläni on hoidot kesken lahjasoluilla, ensimmäinen tuoresiirto ei tuottsnut toivottua tulosta ja vielä olisi 4 pakkasessa odottamassa että sen rumban jaksaa taas ja varsinkin sen pettymyksen jos ei onnistukkaan.

Itse olen asiasta puhunut avoimesti ja aion myös jos lapsen saan hänelle kertoa jo pienestä pitäen kuinka on alkunsa saanut.. Itselleni ei ole geeneillä väliä, tuntui olevan miehelleni kova paikka hyväksyä että lapsellamme ei tule olemaan minun geenejä..vanhemmuus on niin paljon muuta kuin geenit..onnea matkaan teille jos päädytte lahjasoluhoitoon.. Uskon että kaikella on tarkoituksensa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhdellä isovanhemmista oli todella vaikea hyväksyä luovutetuilla soluilla tehtyä lasta. Ei pitänyt oikeana eikä omana. Kandee miettiä tarkkaan, keille kertoo.

Tästä tuli mieleen että kuinkahan moni jättää kertomatta. Onko tulevaisuudessa sukututkimuksilla mitään virkaa, kun yhtäkkiä suku voi vaihtua täysin eri suvuksi. Jonkun lapset voi ola kokonaan luovutetuilla soluilla alkunsa saaneita. Itselleni tuolla ei ole merkitystä. Kyllä se rakkaus on verta väkevämpää. Vanhemmille ihmisille nuo sukututkimukset ja samaa verta oleminen tuntuu olevan erityisen tärkeää. Välillä on vaikea ymmärtää, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka ovat kuin identtisiä kaksosia, vaikka eivät ole mitään sukua. Toisaalta on niin paljon sukulaisia, jopa sisaruksia, jotka eivät näytä tippakaan toisiltaan eivätkä muistuta toisiaan mitenkään.

Sivusta

Voi olla että luovutetut sukusolut sotkevat sukututkimusta. Mutta toisaalta, kuinka paljon on kautta aikojen ollut lapsia, joiden isä ei ole se jonka väitetään olevan? Olen nähnyt väittämän, että jopa kymmenellä prosentilla lapsista on jokin muu isä kuin äidin virallinen kumppani, eli lapsi on saanut alkunsa sivusuhteesta. Lisäksi lapsia saadaan myös baaripokien ym. kanssa, jolloin isä myöskin saattaa jäädä täysin tuntemattomaksi.

Muistaakseni tämä väite on tehty isyystestien tuloksista. Eli niistä, joissa on jo muutenkin epäily isyydestä (eli joka kymmenes epäily on oikea). Oikeasti määrä on paljon pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhdellä isovanhemmista oli todella vaikea hyväksyä luovutetuilla soluilla tehtyä lasta. Ei pitänyt oikeana eikä omana. Kandee miettiä tarkkaan, keille kertoo.

Tästä tuli mieleen että kuinkahan moni jättää kertomatta. Onko tulevaisuudessa sukututkimuksilla mitään virkaa, kun yhtäkkiä suku voi vaihtua täysin eri suvuksi. Jonkun lapset voi ola kokonaan luovutetuilla soluilla alkunsa saaneita. Itselleni tuolla ei ole merkitystä. Kyllä se rakkaus on verta väkevämpää. Vanhemmille ihmisille nuo sukututkimukset ja samaa verta oleminen tuntuu olevan erityisen tärkeää. Välillä on vaikea ymmärtää, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka ovat kuin identtisiä kaksosia, vaikka eivät ole mitään sukua. Toisaalta on niin paljon sukulaisia, jopa sisaruksia, jotka eivät näytä tippakaan toisiltaan eivätkä muistuta toisiaan mitenkään.

Sivusta

Voi olla että luovutetut sukusolut sotkevat sukututkimusta. Mutta toisaalta, kuinka paljon on kautta aikojen ollut lapsia, joiden isä ei ole se jonka väitetään olevan? Olen nähnyt väittämän, että jopa kymmenellä prosentilla lapsista on jokin muu isä kuin äidin virallinen kumppani, eli lapsi on saanut alkunsa sivusuhteesta. Lisäksi lapsia saadaan myös baaripokien ym. kanssa, jolloin isä myöskin saattaa jäädä täysin tuntemattomaksi.

Muistaakseni tämä väite on tehty isyystestien tuloksista. Eli niistä, joissa on jo muutenkin epäily isyydestä (eli joka kymmenes epäily on oikea). Oikeasti määrä on paljon pienempi.

Voi olla näin, en enää muista tarkempia yksityiskohtia. Mutta näitä ”väärän isän” lapsia on silti yllättävän paljon, minäkin tunnen useita, jotka on uskottomuudesta alkunsa saaneet. Asia on myöhemmin tullut ilmi muuta kautta, ja mm. yksi mies on aivan täysin naapurin isännän kopio, äitinsä oli tämän miehen työkaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhdellä isovanhemmista oli todella vaikea hyväksyä luovutetuilla soluilla tehtyä lasta. Ei pitänyt oikeana eikä omana. Kandee miettiä tarkkaan, keille kertoo.

Tästä tuli mieleen että kuinkahan moni jättää kertomatta. Onko tulevaisuudessa sukututkimuksilla mitään virkaa, kun yhtäkkiä suku voi vaihtua täysin eri suvuksi. Jonkun lapset voi ola kokonaan luovutetuilla soluilla alkunsa saaneita. Itselleni tuolla ei ole merkitystä. Kyllä se rakkaus on verta väkevämpää. Vanhemmille ihmisille nuo sukututkimukset ja samaa verta oleminen tuntuu olevan erityisen tärkeää. Välillä on vaikea ymmärtää, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka ovat kuin identtisiä kaksosia, vaikka eivät ole mitään sukua. Toisaalta on niin paljon sukulaisia, jopa sisaruksia, jotka eivät näytä tippakaan toisiltaan eivätkä muistuta toisiaan mitenkään.

Sivusta

Voi olla että luovutetut sukusolut sotkevat sukututkimusta. Mutta toisaalta, kuinka paljon on kautta aikojen ollut lapsia, joiden isä ei ole se jonka väitetään olevan? Olen nähnyt väittämän, että jopa kymmenellä prosentilla lapsista on jokin muu isä kuin äidin virallinen kumppani, eli lapsi on saanut alkunsa sivusuhteesta. Lisäksi lapsia saadaan myös baaripokien ym. kanssa, jolloin isä myöskin saattaa jäädä täysin tuntemattomaksi.

Muistaakseni tämä väite on tehty isyystestien tuloksista. Eli niistä, joissa on jo muutenkin epäily isyydestä (eli joka kymmenes epäily on oikea). Oikeasti määrä on paljon pienempi.

Voi olla näin, en enää muista tarkempia yksityiskohtia. Mutta näitä ”väärän isän” lapsia on silti yllättävän paljon, minäkin tunnen useita, jotka on uskottomuudesta alkunsa saaneet. Asia on myöhemmin tullut ilmi muuta kautta, ja mm. yksi mies on aivan täysin naapurin isännän kopio, äitinsä oli tämän miehen työkaveri.

Eikös 40-luvullakin ole syntynyt paljon saksalaisten sotilaiden lapsia. Ties kuinka paljon meistäkin on saksalaisten jälkeläisiä. 

eri

Kiitos vastauksistanne. On kyllä uskomatonta, että kaiken sen jälkeen mitä ihmiset käyvät läpi (lapsettomuushoidot hormoneineen, jatkuvat pettymykset, lahjasolun käyttöön liittyvien asioiden työstäminen ja sen hyväksyminen ettei omat geenit jatkukaan, kaiken stressin, ahdistuksen ja surun läpikäyminen, ja vihdoin raskaus, synnytys ja suuri onni vauvasta vuosien epätoivon jälkeen), niin joku ulkopuolinen kehtaa tulla kertomaan äidille ja isälle, että hän ei hyväksy lasta ja vieraan sukusolun käyttöä ja hyljeksii vauvaa, joka ei itse ole mitenkään voinut vaikuttaa omaan alkuperäänsä.

Luovutetulla munasolulla saatu lapsi tuntui koko ajan omalta ja kasvoihan se vatsassanikin. On edes vaikea muistaa, ettei olebiologisesti oma. Kaiken kukkuraksi on ollut syntymästä lähtien aivan samannäköinen kuin minä. Se on jo hämärää. Jos oma vauvakuvani ja jänen on rinnakkain, ei ole helppoa tietää kumpi on kumpi. Ihan vieraat ihmiset, jotka eivät tiedä hoidoista mitään, ovat myös kommentoineet, että x:llä on sinun silmät jne.

Mutta vaikka olisi eri näköinenkin, niin tuntuu 100% omalta ja on rakas. Lähinnä hän on fiksumpi ja mukavampi ihminen kuin minä olen, tulee välillä ihan tyhmä olo itselle. On saanut jotkut todella älykkäät geenit joltain. Lisäksi välttyi minun perinnällisiltä sairauksiltani, mikä on hyvä. On ns laadukkaampi todellakin kuin äitinsä, kävi kyllä lopulta aivan super hyvä tuuri kaiken sen masentavan lapsettomuuden jälkeen, ihan napakymppi tuli.

Itse olen sitä mieltä, että lapsen saaminen ei ole mikään ihmisoikeus. Kaikki eivät saa omia lapsia ja se on tosiasia. Tämä siis ihan rehellisenä mielipiteenä. En haluaisi synnyttää vieraalla munasolulla aikaansaatua lasta. Adoptiotkin ovat mahdollisia.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on hoidot kesken lahjasoluilla, ensimmäinen tuoresiirto ei tuottsnut toivottua tulosta ja vielä olisi 4 pakkasessa odottamassa että sen rumban jaksaa taas ja varsinkin sen pettymyksen jos ei onnistukkaan.

Itse olen asiasta puhunut avoimesti ja aion myös jos lapsen saan hänelle kertoa jo pienestä pitäen kuinka on alkunsa saanut.. Itselleni ei ole geeneillä väliä, tuntui olevan miehelleni kova paikka hyväksyä että lapsellamme ei tule olemaan minun geenejä..vanhemmuus on niin paljon muuta kuin geenit..onnea matkaan teille jos päädytte lahjasoluhoitoon.. Uskon että kaikella on tarkoituksensa..

Oletko yksityisellä vai julkisella puolella? Jos olet yksityisellä, paljon hoito maksaa lahjasoluilla? Ja jos julkisella, niin millaiset jonot siellä on?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä, että lapsen saaminen ei ole mikään ihmisoikeus. Kaikki eivät saa omia lapsia ja se on tosiasia. Tämä siis ihan rehellisenä mielipiteenä. En haluaisi synnyttää vieraalla munasolulla aikaansaatua lasta. Adoptiotkin ovat mahdollisia.

A) adoptiot eivät ole mahdollisia nykypäivänä toisin kuin moni luulee. Edes kehitysmaista ei nykyään pysty juurikaan adoptoimaan lapsia. Ne köyhät lapset siellä eivät ole adoptoitavissa ja niistä harvoista, jotka ovat, taisteleekoko läntisen kehittyneen maailman lapsettomien joukko. Kysyntää on yli äyräiden joka maassa, tsrjontaa ei nykypäivänä juuri missään.

Muuten en edes vaivsudu kommentoimaan ala-arvoista tekstiäsi. Lähinnä säälin. Osa ihmisistä näköjään joutuu pätemään omalla hedelmällisellä lisääntymisellään, kun ei ole muita onnistumisia elämässään.

Lapsen oikeus on tietää keitä biologiset vanhempansa ovat. Se on hyvä vin tärkeä tieto identiteetin kannalta.

Älkää valehdelko lapselle.

Onneksi on DNA testit.

Itse varmaan kertoisin asiasta ihan avoimesti. Omat lapset on biologisesti ihan omia, mutta noissa lapsettomuuspiireissä vuosia aikoinaan pyörineenä tuli tuokin vaihtoehto monesti vastaan ja tapasin ihmisiä, jotka olivat lahjasukusoluja käyttäneet.

Tuo on kuitenkin nykyään yksi tapa saada lapsi, eikä siinä ole mitään hävettävää, salamyhkäistä tms. Eihän sitä nyt vieraille tarvi huudella niin kuin ei huudella vaikkapa adoptiotakaan, mutta tietyissä tilanteissa on ihan luonnollista (halutessaan) sanoa asiasta.

Lapsesta kun on haaveillut vuosikausia, niin se tapa millä sen lopulta saa on kuitenkin ilon aihe, koska se mahdollisti suurimman haaveen toteutumisen. Enkä usko, että lapsen "alkuperän" varsinainen salailu tekee lapsellekaan hyvää.

Abortin sallimisen sijaan tulisi suositella adoptiota.

Win-win. Äiti antaa lapselle suurimman mahdollisen lahjan eli elämän.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä, että lapsen saaminen ei ole mikään ihmisoikeus. Kaikki eivät saa omia lapsia ja se on tosiasia. Tämä siis ihan rehellisenä mielipiteenä. En haluaisi synnyttää vieraalla munasolulla aikaansaatua lasta. Adoptiotkin ovat mahdollisia.

Tätähän tässä ketjussa ei kysytty. Ihminen, joka ei omakohtaisesti ole käynyt läpi henkisesti ja fyysisesti kaikkea mitä lapsettomuuteen ja hoitoihin liittyy, ei ymmärrä tarpeeksi asiasta jotta olisi mitään pätevyyttä tulla sivusta arvostelemaan ja paheksumaan.

Lapsen saaminen ei ole ihmisoikeus, mutta yleensä ne, jotka lapsettomuushoidot käyvät läpi, ovat hyviä vanhempia ja he todella haluavat lapsia ja rakastavat ja vaalivat heitä. Jos jonkun ihmisen oikeuden lapseen kyseenalaistaa, niin on olemassa monenlaista väkivaltaista sadistia, vaikeasti mielenterveysongelmaista, alkoholistia ja huumeidenkäyttäjää ym. jotka voivat lisääntyä vapaasti, ja joiden lapseksi syntyminen on yhtä kärsimystä alusta alkaen. Tämä on oikea ongelma, eikä se, että hyvän ja tasapainoisen kodin tarjoava ihminen saa lapsen lahjoitetulla sukusolulla.