Miten jaksatte samaa oravanpyörää?
Pieni palkka, raskas työ, tietenkin. Ajatuskin että tätä samaa pitäisi tehdä eläkeikään asti (olen 35) saa voimaan pahoin. Tai yleensäkin jotain työtä. Tällä hetkellä en pysty opiskelemaan uutta ammattia, ei ole jaksamista. Miten jaksatte viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Tai kaikki eivät jaksakaan mutta te jotka jaksatte?
Kommentit (33)
Jaksan koska vastapainona työlle on rakkaat ihmiset ja mieluisat harrastukset.
Opiskele. Se antaa enemmän kuin ottaa.
Ei ole ajatus kauaa jaksaa, ulkomaille aurinkoon muutto siintää jo lähellä
Mulla tuo tarmoa ajatus, että jään omaehtoiselle eläkkeelle 30-35 säästöjen turvin. Eli 4 - 9 vuotta suunnilleen on tarkoitus vielä jatkaa tätä 3-vuoro oravanpyörää. Työni sisältää manuaalista toistoa (tuotantotyöntekijä) ja en todellakaan voisi kuvitella tätä vanhuuseläkkeelle tekevän.
Kiitos ajatuksista. Lisää kaivataan :)
100 000 € riittää elättämään Bulgariassa keskiluokan paikallisella tulotasolla.
Mieluisa työ ja hyvä palkka, ei tunnu oravanpyörältä
Mä katson näitä tarmokkaita ja energisiä hamstereita ja otan oppia. xD
Vierailija kirjoitti:
Jaksan kun mietin miten poikkeuksellisen hyvä oma tilanne on, sillä 90 % ihmisistä elää paljon kurjemmin. Ei tarvitse pelätä oman turvallisuuden tai ravinnon saannin puolesta, ei ole maanjäristyksiä tai sotaa riesana ja vaikka ei mitään pystyisi tekemään, niin silti saa rahaa elämiseen. Katsopa vaikka Areenasta dokkareita siirtolaisista, joiden lapset on hukkuneet välimereen parempaa elämää tavoitellessa, niin oma tilanne ei tunnukaan enää niin kurjalta. Monelta vaan unohtuu, että se paskinkin duuni ja siitä saatava palkka on jotain mistä suurin osa ihmisistä voi vaan haaveilla.
Just näin!
Opiskelin alalle, mikä kiinosti ja tykkään edelleen työstäni kovasti. Mielestäni ihmisen tulee maksaa oma elantonsa, eli hyvillä mielin töissä.
Mieti miten voisit lisätä työhyvinvointiasi ja vähentää kuormitustekijöitä..
Toivo siitä, että saisi opiskeltua uuden ammatin, jossa viihtyisi paremmin....
Miksi pitäisi vaan jaksaa jos on omaan elämäänsä läpeensä tyytymätön? Sinuna pohtisin mitä voit tehdä muuttaaksesi elämäsi paremmaksi, vai meinaatko noilla ajatuksilla eläkeikään asti? Vaihda alaa, etsi uusi työ, vaihda paikkakuntaa - tee jokin muutos vielä kun voit!
Muutoksen tekeminen ei ole helppoa, mutta voin taata että harva katuu elämässä tehtyjä muutoksia myöhemmin elämässä - ennemmin tulee kaduttua kaikkea sitä minkä tekemistä vain jatkoi ja jatkoi vaikka ei olisi halunnut. Se katkeroittaa ihan todella.
Harvan elämä on lineaarinen suoritus yhdessä työssä samaa asiaa tehden eläkeikään asti, ulospäin voi vaikuttaa siltä että kaikki vain tekevät sitä samaa aina vaan - vaikka se ei pidä paikkaansa. Ihmisen psyyke tarvitsee muutoksia, jotta jaksaa tätä tuottamisen kulttuuria ja oravanpyörää.
Jonkun on kustannettava väestönvaihto.
Tosiasiassa me tuskin Suomeen tarvitsemme mus limeja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ajatus kauaa jaksaa, ulkomaille aurinkoon muutto siintää jo lähellä
Mystinen ulkomaat, jossa aurinko paistaa, puut notkuvat hedelmiä, eikä tylsiä töitä tarvitse tehdä.
Olet vasta 35. Voit tehdä elämällä ihan mitä haluat vielä. Älä usko tarinoihin siitä, että parikymppisenä pitää jo tietää mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ajatus kauaa jaksaa, ulkomaille aurinkoon muutto siintää jo lähellä
Mystinen ulkomaat, jossa aurinko paistaa, puut notkuvat hedelmiä, eikä tylsiä töitä tarvitse tehdä.
Siis oikeasti kannattaa käyttää hyödyksi näitä globaaleja tuloeroja varsinkin jos on vela. Säästöt kuntoon ja muutto hintatasolta toiseen maahan. Sijoitettu 100 000 € takaa monessa maassa jo elannon ja Suomen palkoilla tuo ei mikään mahdoton etappi.
Jaksan kun mietin miten poikkeuksellisen hyvä oma tilanne on, sillä 90 % ihmisistä elää paljon kurjemmin. Ei tarvitse pelätä oman turvallisuuden tai ravinnon saannin puolesta, ei ole maanjäristyksiä tai sotaa riesana ja vaikka ei mitään pystyisi tekemään, niin silti saa rahaa elämiseen. Katsopa vaikka Areenasta dokkareita siirtolaisista, joiden lapset on hukkuneet välimereen parempaa elämää tavoitellessa, niin oma tilanne ei tunnukaan enää niin kurjalta. Monelta vaan unohtuu, että se paskinkin duuni ja siitä saatava palkka on jotain mistä suurin osa ihmisistä voi vaan haaveilla.