Joudutko tutkimaan/vertailemaan ruokakaupassa hintoja?
Ollaan ihan normituloisia. En katso hintoja kun käyn ruokakaupassa. Ostan mitä haluan. No en kalleinta pihviä 40 e kg lihatiskiltä. Mutta muuten en katso ruokien hintoja. Lidlissä en käy. Joko CM tai K-market. Ystäväni ihmetteli tätä. Hän tutkii kilohinnat ja ostaa punaisella laputettuja ruokia. Itse en ikinä, niissä lienee päivämäärä loppumassa. Ja hän käy lähinnä Lidlissä. Voiko tällä tavoin sitten säästää hirveästi ruokakuluissa? Meitä on perheessä 3
Kommentit (17)
En minäkään jaksa. Ostan mikä näyttää kivalta. Jotenkin tuntuu hassulta että toiset niin tekevät. En tiedä tarkemmin muiden rahatilannetta, eikä kiinnostakkaan. Mutta jos on keskiverto palkka, niin ei pitäisi kaupassa joutua pinnistelemään. Johonkin muuhun menee siis liikaa rahaa.
Töihin ostan punalappuisia evääksi. Turha niitä kaupan on roskiinkan heittää.
Olemme ihan hyvin toimeentulevia, joten emme joudu vertailemaan hintoja.
Mutta tietysti teen sitä. Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa.
En joutuisi, mutta totta kai ostan halvempaa tuotetta jos sellainen vaihtoehto on eikä sen laatu ole huonompi. Vaikka olen hyvätuloinen niin on mulla järkevämpääkin käyttöä rahoilleni.
Ruuasta en pihistä, ruoka on nautinto ja hyvää ruokaa arvostaa enemmän. Paha/huono ruoka menee herkemmin roskiin, hyvä ruoka syödään mielellään loppuun. Säästän mieluummin käyttötavaroissa ja etsin tarjouksia.
Ensimmäiset 15 v aikuisuudestani jouduin tätä tekemään. Itse asiassa laskin kaupassa koko ajan päässäni, että minkä verran kärryssä olevat ostokset maksavat ja riittääkö rahat niihin. Ja miten ne rahat saisi riittämään mahdollisimman paljoon ruokaan.
En enää, luojan kiitos.
En joudu vertailemaan hintoja, mutta haluan katsoa mitä jokin tuote suunnilleen maksaa. Kun olen maksanut kassalla ja pakannut tavarat, vilkaisen tavallisesti hiukan sivummalla kuitin läpi, jotta näin että mikä on ollut halpaa ja mikä kallsita.
En osta niitä punalaputettuja tuotteita vaan mielummin semmoisen tuotteen, jossa parasta ennen päivämäärä on mahdollisimman kaukana. Jos ja kun käyn huomenna maanantaina ruokakaupassa, pyrin ostamaan kerralla useamman päivän ruuat ilman että minun olisi pakko syödä tiettyä ruokaa ennen tiistaita tai keskiviikkoa ennen kuin se menee vanhaksi. Tuo on ollut minulla tapana jo ennen korona-aikaa eli tehdy keskitettyjä kauppareissuja eikä hakea yksittäistä maitolitraa erikseen.
En katso hintoja, mutta ymmärrän, että moni joutuu niin tekemään. Olen etuoikeutettu.
Joudun, ikävä kyllä.
Tulot yli 100ke/v.
En sit tiedä vaikuttaako ammattini asiaan (tavarataloketjun sisäänostaja)...
Ruokakaupassa ärsyttää paljousalennukset. Suomessa varmaan puolet asuu yhden hengen talouksissa, mutta tarjoukset ovat perheille, jopa suurperheille. Miksi pitää ostaa kaksi tai kolme kappaletta jotain, että saa alennuksen?
En joudu vertailemaan. Minusta on kuitenkin järkevää vertailla. En halua maksaa asunnostakaan ylihintaa, miksi sitten maksaisin toisesta hyödykkeestä, jota tarvitsen vielä enemmän kuin asuntoa?
En myöskään osta vain sitä mitä haluaisin. Silloin ostaisin vain herkkuja ja vihanneksia.
Totta kai katson hintoja, vaikka se ei ole mitenkään välttämätöntä. Samoin ostan punalaputettuja tuotteita, koska se vähentää kaupan hävikkiä ja on järkevää taloudellisesti. Ei minua mitenkään erityisesti kiinnosta maksaa ylihintaa tai viskellä rahaa ympäriinsä, vaikka se ei olekaan heti loppumassa.
Tsekkaan, vaikka ei tarvitse normituloisena. Miksi maksan tuotteesta enemmän, jos toinen samanlainen tuote on halvempi?
Jännää, että sitten kuitenkin oikeasti hyvätuloiset ovat hyvinkin tarkkoja siitä, mitä mistäkin maksavat. Ei heitä haittaa ollenkaan heittää kylmäsavulohipakettia -30% lapulla ostoskoriin, tai illalla naudanjauhelihaa -60%, koska se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa. Sillä tarkkuudellahan he ovat rahansa kerryttäneet, ja tarkkuudella he rahansa säilyttävät ja pistävät poikimaan.
Enemmän tuota "en vertaile enkä KOSKAAN käy kaupassa X koska se on köyhien kauppa" tapaa sellaisten ihmisten joukossa, jotka elävät luotolla ja äärirajoilla. Eivät ole ymmärtäneet että ei Suomessa oikeasti kukaan oikeasti vakavarainen arvosta tuhlaamista.
Vertailen kaikissa ostoksissani hintoja ja etsin parasta hinta/laatu -suhdetta. Tällä tavalla toimien olen kerryttänyt varallisuuttani ihan mukavasti. En siis osta esimerkiksi halvinta saunan kiuasta, vaan kestävän ja silmääni miellyttävän. Suosin suomalaista työtä ja raaka-aineita aina, kun se on mahdollista.
Kyllä mä pääsääntöisesti katson hinnat, jos jotakin peruskamppeista poikkeavaa ostan. Yleensä kyllä samat vakiotuotteet ja hintataso selvillä. Yksi päivä tässä kävin nopeasti (tunnin tauko palaverien välissä) kaupassa, ja keräsin vain mitä piti. Poika pyysi tuomaan joitakin uusia jenkkimuroja, ja onnellisena nappasin kärryyn kun ne löytyivät. Kotona poika ilahtui ja sanoi että kiva kun toit, vaikka olivat niin kalliita. Muropaketin hinta oli 12 € :D
Punalaputettua leipää ostan usein ja laitan sen pakastimeen.
Jos tarkoituksesi oli varallisuudellasi keulia, niin onnistuit. Minä ostan välillä punalaputettua ruokaa, käyn usein Lidlissä, koska se on lähin ruokakauppa. Ja ei, ei tarvitsisi tutkia hintoja, mutta tutkin ja vertaan silti.