Mielikuvituskaveri

Muistan vielä elävästi (tämä oli varmaan joskus välillä 3v-5v, sitten jäivät pois), mulla oli kaksi kaveria. Olivat ihan ihmisiä, lapsia ja nimetkin on vielä muistissa, Anne ja Topo =)))) Huvittaa näin jälkikäteen ihan kauheasti. Niin, no ne oli aina mun kanssa mun huoneessa ja ihan samalla tavalla tekivät kaikenlaista mikä ei oikeastaan ollut sallittua...



En tiedä miten normaali tai epänormaali ihminen minä nyt olen mutta ystävät väittävät ihan hyväksi ihmiseksi =D

Meillä asuvat kiltit krokotiilit Illi ja Olli, jotka syövät kotiruokaa, eikä ihmisiä. Ne avaavat usein oven kun tulemme kotiin. Meillä asuu myös Hiirulaiset Yrtti ja Artti, sekä tytöt Tipti ja Tapti, sekä heidän pikkusiskonsa Gl. Tipti ja Tapti osaavat ihan kaiken ja ovat jo koulussa. Harvinaisen hauskaa seuraa kaikki, paitsi kun ihmiset istuvat niiden päälle bussissa.



(Välillä mietin, ettei tässä ole mitään skitsofrenian oireita?) Välillä säälittää, kun meitä on vain me kaksi ja tuntuu, että varsinkin äidin, mummun ja vaarin kanssa pari viikkoa mökillä on vähän yksinäiselle liikaa. Silloin aina kaverit voimistuvat.

Ulkona hän antaa vauhtia tyhjälle keinulle tai juttelee portaissa kiivetessään että " tule, Luka" . Keinussakin kuulemma antaa vauhtia Lukalle. Ihan oikeaan Lukaan hän on tutustunut puistossa eikä siellä edes leiki hänen kanssaan paljonkaan, mutta silti on poika jäänyt hänen mieleensä syvästi. Tätä on nyt kestänyt pari kuukautta.

on ollut muutaman kuukauden mielikuvituskaveri, joka asuu sängyn alla. Se on ammatiltaan lääkäri ja vie lasta iltaisin höyhensaareen. Istuu kanssamme myös autossa ja antaa ohjeita.



Tytön tämänhetkinen (ollut jo vuoden) toiveammatti on lääkäri.

4 vuoden ikäisenä. Ainoana lapsena olisin ilmeisesti toivonut itselleni sisaruksia ja kun niitä ei kuulunut piti itse sellaiset kehittää :-) Oli siis isoveli, saman ikäinen tyttö ja pikkuveli. Meilläkin piti silloin olla aikuisten tarkkana etteivät istuneet näitten näkymättömien sisarusteni päälle, niillä oli ihan omat paikat ruokapöydässä jne.



Eikä minulla ole mitään mielenterveyshäiriöitä todettu:-) :-)

Satulapsi nimellä kutsuttu poika kulki mukana reilun vuoden verran ja kun sen vuoden varrelle sattui kaksi muuttoa uudelle paikkakunnalle, Satulapsi muutti mukana, ei meille, vaan naapuriin. Näiden muuttojen aikana Satulapsesta tuli aina tärkeämpi kaveri, ja jonkin aikaa toisen muuton jälkeen se hävisi pojan puheista lähes kokonaan.

Meidän esikoisella oli n.4 vuoden ikäisenä ehkä puolen vuoden ajan mielikuvituskaveri, joka asui Tallinnan laiturilla. Emme oikein saaneet selville oliko kaveri koira vaiko poika. käyttäytyi kyllä useimmiten kuin poika.



Tallinnassa ei esikoinen ollut koskaan käynyt ja satamistakaan ei kovin omakohtaisia kokemuksia hänellä ollut. Kun kyselimme josko kaveri haluaisi joskus poiketa meillä, ei sillä kuulemma ollut pienintäkään matkustus halua, siellä se asusteli laiturilla ja kertoili elämänsä menosta.



Oli tosi ihana kaveri.

Kaksivuotiaana tyttö hurahti Ti-Ti-nalleen, ja sen jäljiltä koko nalleperhe muutti meille asumaan. Tyttö itse leikki olevansa Riitta.



Sitten tyttö täytti kolme, ja nallejen tilalle on tullut Peppi Pitkätossu. Pepin lisäksi meillä on sisarukset Miia ja Maija - Peppi on rasavilli, kaikentietävä ja taitava hurjapää, ja Miia ja Maija taas vähän " normaalimpia" , sellaisia jotka pelkäävät kaikenlaista, ja joita pitää koko ajan auttaa. Minusta on aina vähän riipaisevaa katsoa, kun tyttö leikkii näkymättömien kavereidensa kanssa: antaa tyhjillle keinuille vauhtia, tai pyörii piirileikkiä kädet ojossa.



Välillä tytöllä on omia lapsia. Sata lasta. Ja kun minulla on kahden istuttavat rattaat, hänellä on " sadanistuttavat" , joita työntelee pitkin pihaa. Tässä yhtenä päivänä oltiin puistossa, ja siellä oli joku uusi äiti lapsineen. Tyttäreni meni äidin luo ja aloitti keskustelun: " Minulla on sata lasta.." Uusi äiti ei ollut kuulevinaan (tai: sitten ei ihan oikeasti kuullut, tai luuli kuulleensa väärin), katsoi vaan tytärtäni vähän oudosti ja alkoi huhuilla omia lapsiaan.

Poikamme tulee lokakuussa 3v. ja hänellä on maaliskuusta lähtien ollut näitä mielikuvitusystäviä. Plessmos ja Tadeus ovat ne alkuperäiset ja sitten vaihteleva määrä muita, tilanteesta riippuen (mm. pelikaveri Pekka, Tadeuksen lapsi jne.).



Plessmos ja poikani ovat tavanneet juhlissa, jossa heistä heti tuli ystäviä. Plessmos asuu punaisessa talossa tuolla kaukana. He ovat tehneet vaikka mitä yhdessä: käyneet huvipuistoissa, 3 kertaa laivalla, ajaneet mopolla... Lähinnä sellaista, mitä poika toivoisi pääsevänsä tekemään. Lähes kaikkea ovat kokeilleet :) Plessmos on myös välillä tuhma ja poika joutuu komentaa tätä kovastikin. Tadeus on sitten tämän parivaljakon mukana aina välillä, mutta kun Tadeuksella on se omakin lapsi, niin ei kai ehdi aina sitten leikkimään ;)



Pelikavereistaan, mm. Pekasta poika kertoilee aina joskus silloin, kun isänsä on treeneissä. Että hän ja Pekkakin olivat 2 viikkoa sitten pelaamassa ja hän voitti jne.



Selvästi huomaa, että meillä nämä mielikuvitusystävät ja heidän kanssaan tehdyt ja koetut asiat liittyy nimen omaan asioihin, joita poika kovasti haluaisi itsekin päästä tekemään. Ja näiden ystävien " olemassaolon" huomaa siitä, että hän lähinnä kertoo meille vanhemmille aina välillä, että olin juuri Plessmoksen kanssa siellä ja täällä tekemässä sitä ja tätä...



Hauskaa on noita juttuja kuunnella ja seurata :) Saa nähdä, kauanko kaverit pysyy matkassa mukana, puolisen vuotta ovat nyt siis olleet kuvioissa!

Meillä on 3-vuotiaalla pojalla Sammi, Hetti ja Herra Hepponen. Etenkin Sammi on tosi rakas. Sammin kanssa mm. ajellaan asuntoautolla ja pyörällä. Sammi asuu meillä. Yleensä Sammi ei tahdo oikein mitään, mitä poikakaan ei tahdo ja se ilmaistaan sitten niin, että " SAMMI EI HALUA!"