Mistä lähtien parisuhteesta haaveilemisesta on tullut "sairasta"?

M26 kirjoitti:

Nainen saa haaveilla, mut mies ei. Jos nainen haaveilee noista, nii sitä pidetää hienona juttuna, mut haaveileva mies on olevinaan surkimus. Yks niistä lukuisista naiste etuoikeuksista.

Kyllä meitä naisiakin on joille ei ole sallittuja parisuhdetoiveet.

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Nainen saa haaveilla, mut mies ei. Jos nainen haaveilee noista, nii sitä pidetää hienona juttuna, mut haaveileva mies on olevinaan surkimus. Yks niistä lukuisista naiste etuoikeuksista.

Kyllä meitä naisiakin on joille ei ole sallittuja parisuhdetoiveet.

Riiiiight…

Vierailija kirjoitti:

Juu, sama kieltämättä ihmetyttää. Maailma on pullollaan parisuhteessa eläviä ihmisiä eikä heidän elämäänsä ja mielenterveyttään kukaan kritisoi. Mutta herranjestas jos sinkku haaveilee samasta tai jos eronnut kipuilee yksinäisyyttään, hän on läheisriippuvainen epäitsenäinen ja avuton takertuja. 

Onhan se selvää, että mikäli sinkku haaveilee parisuhteesta ja sellaista ei osaa hankkia niin joko hänessä tai hänen toiveissaan kumppanin suhteen on jotain vialla. Tällöin kannattaa rukata niitä toiveita sekä kehittää itseään niin että haaveet toteutuu. Monet kirjoittajat uhriutuu ja syyttelee vuodesta toiseen vastakkaista sukupuolta kun juuri hänelle ei löyty instamissiä tai komeaa koulutettua miestä. Monet myös ulisee siitä että vain vääränlaisen ( rumat, läskit tai muuten tavikset kehtaavat hänestä kiinnostua) Nämä ulinat ei saa myötätuntoista vastaanottoa tietenkään.

M26 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Nainen saa haaveilla, mut mies ei. Jos nainen haaveilee noista, nii sitä pidetää hienona juttuna, mut haaveileva mies on olevinaan surkimus. Yks niistä lukuisista naiste etuoikeuksista.

Kyllä meitä naisiakin on joille ei ole sallittuja parisuhdetoiveet.

Riiiiight…

Taidettiinpä jo tässäkin ketjussa ensimmäisen 10 viestin joukossa sanoa ettei "siiderivalaat" ja yhtä saa tavoitella parisuhdetta. Sellainen on sallittua vain fitnespimuille ja instamisseille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, sama kieltämättä ihmetyttää. Maailma on pullollaan parisuhteessa eläviä ihmisiä eikä heidän elämäänsä ja mielenterveyttään kukaan kritisoi. Mutta herranjestas jos sinkku haaveilee samasta tai jos eronnut kipuilee yksinäisyyttään, hän on läheisriippuvainen epäitsenäinen ja avuton takertuja. 

Ja tullaan kertomaan kuinka sinkussa on sitätätätota vikaa ettei siitä syystä kelpaa kenellekään ja sinkn pitäisi tehdä sitätätätota päästäkseen parisuhteeseen ja samalla sinkku katsoo niitä pariutuneita Prismassa että miten kukaan on nuokaan ikinä huolinut.

Tämä.

On jotenkin hirveän hankala ajatus myöntää, että parisuhteeseen -onnellisesta pitkästä suhteesta puhumattakaan- päätyminen on ennen muuta onnenkauppaa. Toisille täydellinen kumppani putoaa nenän eteen, toiset etsivät turhaan vuosikymmeniä.

Kun sinkuista etsitään vikoja, koitetaan ylläpitää sitä ajatusta että tämä asia olisi jotenkin ihmisen itsensä kontrolloitavissa ja päätettävissä. Onnenpotkusta tehdään oma ansio ja todiste erinomaisuudesta. Sama ajatusmaailma kuin silloin kun syyllistetään jätettyjä, petettyjä ja väkivallan uhreja siitä että he valitsivat niin huonon kumppanin.  Toisaalta ristiriitaista: parisuhteeseen päästäkseen ihmisen pitää esittää täydellistä kaikin voimin, mutta silti pitäisi nähdä röntgenkatseella kumppanin sisimpään. Eikä tämä tietysti saisi koskaan ikinä muuttua...

Hyvä että näitä normeja ihmetellään ja ravistellaan, ehkä niihin jonain päivänä tulee vielä tolkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, sama kieltämättä ihmetyttää. Maailma on pullollaan parisuhteessa eläviä ihmisiä eikä heidän elämäänsä ja mielenterveyttään kukaan kritisoi. Mutta herranjestas jos sinkku haaveilee samasta tai jos eronnut kipuilee yksinäisyyttään, hän on läheisriippuvainen epäitsenäinen ja avuton takertuja. 

Onhan se selvää, että mikäli sinkku haaveilee parisuhteesta ja sellaista ei osaa hankkia niin joko hänessä tai hänen toiveissaan kumppanin suhteen on jotain vialla. Tällöin kannattaa rukata niitä toiveita sekä kehittää itseään niin että haaveet toteutuu. Monet kirjoittajat uhriutuu ja syyttelee vuodesta toiseen vastakkaista sukupuolta kun juuri hänelle ei löyty instamissiä tai komeaa koulutettua miestä. Monet myös ulisee siitä että vain vääränlaisen ( rumat, läskit tai muuten tavikset kehtaavat hänestä kiinnostua) Nämä ulinat ei saa myötätuntoista vastaanottoa tietenkään.

Yleensä ei kannata dissauksista ulista ,mutta nyt ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko se muiden ihmisten vika jos joku ei saa parisuhdetta? Kyllä se syyllinen minun mielestäni sieltä peilistä löytyy.

Haaveilusta tulee sairasta siinä vaiheessa kun se alkaa rajoittaa ja hankaloittaa elämää, aiheuttaa vaaratilanteita itselle tai muille ja johtaa muuten epäterveisiin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, sama kieltämättä ihmetyttää. Maailma on pullollaan parisuhteessa eläviä ihmisiä eikä heidän elämäänsä ja mielenterveyttään kukaan kritisoi. Mutta herranjestas jos sinkku haaveilee samasta tai jos eronnut kipuilee yksinäisyyttään, hän on läheisriippuvainen epäitsenäinen ja avuton takertuja. 

Ja tullaan kertomaan kuinka sinkussa on sitätätätota vikaa ettei siitä syystä kelpaa kenellekään ja sinkn pitäisi tehdä sitätätätota päästäkseen parisuhteeseen ja samalla sinkku katsoo niitä pariutuneita Prismassa että miten kukaan on nuokaan ikinä huolinut.

Tämä.

On jotenkin hirveän hankala ajatus myöntää, että parisuhteeseen -onnellisesta pitkästä suhteesta puhumattakaan- päätyminen on ennen muuta onnenkauppaa. Toisille täydellinen kumppani putoaa nenän eteen, toiset etsivät turhaan vuosikymmeniä.

Kun sinkuista etsitään vikoja, koitetaan ylläpitää sitä ajatusta että tämä asia olisi jotenkin ihmisen itsensä kontrolloitavissa ja päätettävissä. Onnenpotkusta tehdään oma ansio ja todiste erinomaisuudesta. Sama ajatusmaailma kuin silloin kun syyllistetään jätettyjä, petettyjä ja väkivallan uhreja siitä että he valitsivat niin huonon kumppanin.  Toisaalta ristiriitaista: parisuhteeseen päästäkseen ihmisen pitää esittää täydellistä kaikin voimin, mutta silti pitäisi nähdä röntgenkatseella kumppanin sisimpään. Eikä tämä tietysti saisi koskaan ikinä muuttua...

Hyvä että näitä normeja ihmetellään ja ravistellaan, ehkä niihin jonain päivänä tulee vielä tolkku.

Kyllä siihen parin löytämiseen voi itse vaikuttaa. Ihan ensiksi hyvät vuorovaikutustaidot ja se, että osaa olla ihmisten kanssa tekemisissä edistää pariutumista. Harvemmin ketään tullaan kotoa hakemaan. Vaikka nettideittailu onkin yleistyneet niin silti täytyy livenä pystyä se toinen hurmaamaan. Kenenkään ei tarvitse esittää täydellistä vaan täytyy löytää se, jonka kanssa natsaa ja jolle on se sopiva. Sopivuus tarkoittaa arvomaailmaa, tavoitteita, sitä mitä suhteelta ja elämältä haluaa.

Haaveilu ei yleensä johda mihinkään . Täytyy nostaa se perse penkistä ja toimia. Olla aktiivinen ja liikkua ihmisten parissa. Kun sopiva uhri on kiikarissa niin tehdä tuttavuutta, flirtata jne. Toiset vaan vetää ihan luonnostaan muita puoleensa.

Vierailija kirjoitti:

Juu, sama kieltämättä ihmetyttää. Maailma on pullollaan parisuhteessa eläviä ihmisiä eikä heidän elämäänsä ja mielenterveyttään kukaan kritisoi. Mutta herranjestas jos sinkku haaveilee samasta tai jos eronnut kipuilee yksinäisyyttään, hän on läheisriippuvainen epäitsenäinen ja avuton takertuja. 

Tää outous muuten esiintyy toistuvasti myös yksinäisyyttä ja parisuhdehaaveita käsittelevissä jutuissa ja haastatteluissakin. Että aina pitäis oppia rakastamaan ensin itseään, olemaan yksin ja olemaan tyytyväinen yksin, koska muuten ei voi koskaan oppia rakastamaan toista. Aina toistetaan että _pitää_oppia_olemaan_yksin. Niille, jotka ovat tottuneet olemaan 365 päivää vuodessa yksin vuodesta toiseen ja haluaisivat joskus olla muutakin kuin yksin. Tiedän ihmisiä jotka eivät ole aikuisena koskaan olleet yksin vaan aina parisuhteessa. Kukaan ei sano heille että pitäisi oppia olemaan yksin (vaikka voi olla että heidän pitäisi se oppiakin) ja että he eivät voi rakastaa puolisoaan oikeasti ja oikein, koska eivät ole rakentaneet itsetuntoaan tyhjästä itse yksin ilman muiden hyväksyntää.

Sairasta se on vasta, kun ei osaa elää yhtään ilman parisuhdetta. Aina pitää olla joku.