Oletteko huomanneet että nykyään nuoret ja oikeastaan pienemmätkin lapset vastaavat haastatteluissa kysymyksiin tosi luontevasti?

Vai olisiko kyse siitä, että lapsille on valmiiksi sanottu mitä pitää sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vai olisiko kyse siitä, että lapsille on valmiiksi sanottu mitä pitää sanoa?

Ai ihan kaikissa haastatteluissa ja ohjelmissa joka päivä koulutetaan lapsia sanomaan 4-5 lauseen kertomuksia etukäteen ;D

Nykytenavat ovat tottuneet siihen, että kamera on naaman edessä koko ajan. Vastaukset tyhmiin kysymyksiin ovat edelleen ihan samat kuin ennenkin.

Ennen lapsia "kiusoiteltiin" eli nolattiin julkisesti, eikä edes ajateltu että heidän kanssaan tulisi keskustella.

Luulen, että iso ero on siinäkin, että lapset ovat tottuneet kameroihin, eikä niitä tarvitse jännittää.

Juu lapsille voi puhua kuin aikuisille.

Ennenhän kun aikuiset "puhuivat" sinulle, niin se tarkoitti jotain ihan älytöntä, juhlissa koko suku toljottaa ja kysyy (jostain syystä virnuillen) että "no onko koulussa kivaa" ns. suljettuja kysymyksiä joiden ainoa tarkoitus on esittää aikuisille huoneessa, että hei mä huomioin sun lapsen, eikä että lapsen puhe kiinnostaisi. Ei kukaan kysynyt "Mitä te siellä koulussa olette tehneet tms." mistä olisi syntynyt keskusteulua.

En usko, että on pelkkä kamera-asia. Kun 10v selittää luontevasti, että joukkuekaverien kanssa on kiva tehdä yhdessä ja on hyvä tiimihenki, ja me tuetaan toisiamme paljon ja meillä on tosi hauskaa yhdessä, niin siinä on niin paljon sellaista hetkessä reflektointia, joka on myös johtoisin siitä, että tällaisista asioista on keskusteltu aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että on pelkkä kamera-asia. Kun 10v selittää luontevasti, että joukkuekaverien kanssa on kiva tehdä yhdessä ja on hyvä tiimihenki, ja me tuetaan toisiamme paljon ja meillä on tosi hauskaa yhdessä, niin siinä on niin paljon sellaista hetkessä reflektointia, joka on myös johtoisin siitä, että tällaisista asioista on keskusteltu aikaisemmin.

Aikuisten käyttämät ilmaisut lasten kielessä ovat ilmiselviä ja kuulostavat joskus kiusallisilta: mikrofoni kiertää kymmenen tanssivarusteisiin pukeutuneen pikkutytön edessä ja jokainen sanoo, että "kivointa on se, että täällä saa olla oma itsensä". Jos heiltä kysyttäisiin, mitä "oma itsensä" tarkoittaa, vastauksena olisi hihittelyä, koska kenelläkään ei ole aavistustakaan.

Moni tässä jo sanoikin, että lapsille puhutaan ylipäätään kuin ihmiselle nykyään. Ainakin omat sedät ja tädit kysyivät aina vaan sitä, mites koulussa menee tai ootko alkanu harrastaa jotain (meidän maalaiskylässä ainoa varteenotettava vaihtoehto oli lehmien töniminen). Sitten naureskeltiin vastaukselle, oli se mikä tahansa. Ja yksi kyselyn aihe oli perheen sisäiset jutut, jotka ei kuulu kenellekään. Kaivelivat tahallaan meiltä lapsilta ja saivat juoruilun aihetta. Itse en osaa vieläkään puhua näille ihmisille normaalisti, vaikka olen 30. Jostain tulee tunne, että ne pitävät vieläkin ihan pentuna ja yksinkertaisena tollona. Noh, itse päätin jo teininä, etten ikinä lässytä yhdellekään lapselle, en puhu kirkkaammalla äänellä ja käytän vaikeitakin sanoja ja samalla kerron mitä ne tarkoittavat. En myöskään juksaa, tästä jäi itselle niin pahat traumat. Vanhemmat opetti, että aikuiseen voi luottaa ja heiltä saatu tieto on tosi. Setä juksaili kaikessa mahdollisessa ja siksi opin inhoamaan häntä jo viisivuotiaana. Olen mm. polttanut käteni ja pudonnut lantakasaan hänen takiaan, tosi hauska mies ja kivaa oli...

Lapset seuraa tubettajia ja oppii miten kameran edessä ollaan, siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että on pelkkä kamera-asia. Kun 10v selittää luontevasti, että joukkuekaverien kanssa on kiva tehdä yhdessä ja on hyvä tiimihenki, ja me tuetaan toisiamme paljon ja meillä on tosi hauskaa yhdessä, niin siinä on niin paljon sellaista hetkessä reflektointia, joka on myös johtoisin siitä, että tällaisista asioista on keskusteltu aikaisemmin.

Aikuisten käyttämät ilmaisut lasten kielessä ovat ilmiselviä ja kuulostavat joskus kiusallisilta: mikrofoni kiertää kymmenen tanssivarusteisiin pukeutuneen pikkutytön edessä ja jokainen sanoo, että "kivointa on se, että täällä saa olla oma itsensä". Jos heiltä kysyttäisiin, mitä "oma itsensä" tarkoittaa, vastauksena olisi hihittelyä, koska kenelläkään ei ole aavistustakaan.

Olla oma itsensä on ihan yksiselitteinen termi = olla sellainen kuin on. Luuletko että jollain aikaisella on siihen parempaa selitystä?

Samaa mieltä siitä, että haastateltavat lapset ovat lähestyneet usein aikuisten tapaa kommunikoida mutta eivät tietenkään mitenkään voi ymmärtää lausuttujen asioiden sisältöä samoin kuin aikuinen. Tai mikä todennäköisempää haastatteluista julkaistaan painottaen tällä tavoin "onnistuneita" haastatteluja. Toinen asia on vielä tilanteet joissa lapset ovat voineet harjoitella hyvin etukäteen sanottavansa vaikkapa jotkin kiitospuheet.

Haastateltaviksi valitaan lapset, jotka vastaavat luontevasti. Kaikki lapset eivät ole luontevia kameran edessä. Eivät kaikki aikuisetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että on pelkkä kamera-asia. Kun 10v selittää luontevasti, että joukkuekaverien kanssa on kiva tehdä yhdessä ja on hyvä tiimihenki, ja me tuetaan toisiamme paljon ja meillä on tosi hauskaa yhdessä, niin siinä on niin paljon sellaista hetkessä reflektointia, joka on myös johtoisin siitä, että tällaisista asioista on keskusteltu aikaisemmin.

Aikuisten käyttämät ilmaisut lasten kielessä ovat ilmiselviä ja kuulostavat joskus kiusallisilta: mikrofoni kiertää kymmenen tanssivarusteisiin pukeutuneen pikkutytön edessä ja jokainen sanoo, että "kivointa on se, että täällä saa olla oma itsensä". Jos heiltä kysyttäisiin, mitä "oma itsensä" tarkoittaa, vastauksena olisi hihittelyä, koska kenelläkään ei ole aavistustakaan.

Olla oma itsensä on ihan yksiselitteinen termi = olla sellainen kuin on. Luuletko että jollain aikaisella on siihen parempaa selitystä?

Lapsilla ei ole mokomia eksistentiaalisia ajatuksia. Ei seitsenvuotias ajattele sitä, että jonkin tanssin avulla hän vapautuisi yhteiskunnan hänen niskaansa kaatamista roolipaineista. On noloa panna lapset toistelemaan papukaijoina hokemia, joita eivät näemmä jotkut aikuisetkaan ajattele tai osaa pukea sanoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että on pelkkä kamera-asia. Kun 10v selittää luontevasti, että joukkuekaverien kanssa on kiva tehdä yhdessä ja on hyvä tiimihenki, ja me tuetaan toisiamme paljon ja meillä on tosi hauskaa yhdessä, niin siinä on niin paljon sellaista hetkessä reflektointia, joka on myös johtoisin siitä, että tällaisista asioista on keskusteltu aikaisemmin.

Aikuisten käyttämät ilmaisut lasten kielessä ovat ilmiselviä ja kuulostavat joskus kiusallisilta: mikrofoni kiertää kymmenen tanssivarusteisiin pukeutuneen pikkutytön edessä ja jokainen sanoo, että "kivointa on se, että täällä saa olla oma itsensä". Jos heiltä kysyttäisiin, mitä "oma itsensä" tarkoittaa, vastauksena olisi hihittelyä, koska kenelläkään ei ole aavistustakaan.

Olla oma itsensä on ihan yksiselitteinen termi = olla sellainen kuin on. Luuletko että jollain aikaisella on siihen parempaa selitystä?

Lapsilla ei ole mokomia eksistentiaalisia ajatuksia. Ei seitsenvuotias ajattele sitä, että jonkin tanssin avulla hän vapautuisi yhteiskunnan hänen niskaansa kaatamista roolipaineista. On noloa panna lapset toistelemaan papukaijoina hokemia, joita eivät näemmä jotkut aikuisetkaan ajattele tai osaa pukea sanoiksi.

No jos lapsia kohdellaan kuin koiria niin ei meille oikeastaan voi muodostua käsitystä siitä, millä abstraktiotasoilla he osaa keskustella. Sukulaistyttöni, ikäluokassa 7-12, osaa esimerkiksi kysyttäessä puhua paljonkin luontevasti asioita elämästään, ilman että se on väkinäistä harjoiteltua tai heille jotenkin kiusallista että heitä kohtaan kohdistetaan "Puhumisen paine". Heille on normaalia keskustella elämästään kuten aikuiset, enkä tarkoita tässä sitä että käytetään hienoja termejä, vaan että sanotaan vaikka "koulussa on ollut ihan kivaa, mutta aamusin väsyttää. Eilen äiti ja isä nukkui pommiin ja sitten ketään ei väsyttänyt."

Minä en olisi koskaan käynyt tuollaista keskustelua lapsuudessa sukulaisteni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Haastateltaviksi valitaan lapset, jotka vastaavat luontevasti. Kaikki lapset eivät ole luontevia kameran edessä. Eivät kaikki aikuisetkaan.

Näin. Eikä huonommuutta ole syytä tuntea.

Nykyään osataan sanoittaa asioita ja ollaan avoimia. Kyllä netti on laajentanut sanavarastoja ja sitä kautta ehkä myös käsittämistä.

Enpä ole huomannut. Jotain 70-luvun pätkiä nuorten haastatteluista ole nähnyt ja ihan luontevia olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastateltaviksi valitaan lapset, jotka vastaavat luontevasti. Kaikki lapset eivät ole luontevia kameran edessä. Eivät kaikki aikuisetkaan.

Näin. Eikä huonommuutta ole syytä tuntea.

Ei valita sellaisissa tilanteissa, joissa haastateltava on se ketä halutaan haastatella. Esim. joukkue voittanut jotain, kaikkia haastatellaan, kaikki sanoo jotain luontevaa. Jonkun asian voittaja, tekijä, kokija ja näkijä.

Kyllä lapset vaan isossa mittakaavassa ovat paljon tottuneempia keskusteluun ja itsensä ilmaisuun kuin ennen. Heille puhutaan ja he puhuvat. Ja se on hyvä.