Oletteko huomanneet että nykyään nuoret ja oikeastaan pienemmätkin lapset vastaavat haastatteluissa kysymyksiin tosi luontevasti?

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

No ei ollu kummoinen nassikka.

Vierailija kirjoitti:

Lapset seuraa tubettajia ja oppii miten kameran edessä ollaan, siinä kaikki.

Ja kopsaavat samalla maneeritkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että on pelkkä kamera-asia. Kun 10v selittää luontevasti, että joukkuekaverien kanssa on kiva tehdä yhdessä ja on hyvä tiimihenki, ja me tuetaan toisiamme paljon ja meillä on tosi hauskaa yhdessä, niin siinä on niin paljon sellaista hetkessä reflektointia, joka on myös johtoisin siitä, että tällaisista asioista on keskusteltu aikaisemmin.

Aikuisten käyttämät ilmaisut lasten kielessä ovat ilmiselviä ja kuulostavat joskus kiusallisilta: mikrofoni kiertää kymmenen tanssivarusteisiin pukeutuneen pikkutytön edessä ja jokainen sanoo, että "kivointa on se, että täällä saa olla oma itsensä". Jos heiltä kysyttäisiin, mitä "oma itsensä" tarkoittaa, vastauksena olisi hihittelyä, koska kenelläkään ei ole aavistustakaan.

Olla oma itsensä on ihan yksiselitteinen termi = olla sellainen kuin on. Luuletko että jollain aikaisella on siihen parempaa selitystä?

Lapsilla ei ole mokomia eksistentiaalisia ajatuksia. Ei seitsenvuotias ajattele sitä, että jonkin tanssin avulla hän vapautuisi yhteiskunnan hänen niskaansa kaatamista roolipaineista. On noloa panna lapset toistelemaan papukaijoina hokemia, joita eivät näemmä jotkut aikuisetkaan ajattele tai osaa pukea sanoiksi.

No jos lapsia kohdellaan kuin koiria niin ei meille oikeastaan voi muodostua käsitystä siitä, millä abstraktiotasoilla he osaa keskustella. Sukulaistyttöni, ikäluokassa 7-12, osaa esimerkiksi kysyttäessä puhua paljonkin luontevasti asioita elämästään, ilman että se on väkinäistä harjoiteltua tai heille jotenkin kiusallista että heitä kohtaan kohdistetaan "Puhumisen paine". Heille on normaalia keskustella elämästään kuten aikuiset, enkä tarkoita tässä sitä että käytetään hienoja termejä, vaan että sanotaan vaikka "koulussa on ollut ihan kivaa, mutta aamusin väsyttää. Eilen äiti ja isä nukkui pommiin ja sitten ketään ei väsyttänyt."

Minä en olisi koskaan käynyt tuollaista keskustelua lapsuudessa sukulaisteni kanssa. 

Minä taas yritin käydä aikuisten kanssa keskustelua erilaisten ilmausten sävystä ja taka-ajatuksista jo alakouluiässä, mutta minua ei ymmärretty. Kavereitakaan ei kiinnostanut.

Tarkoitin eksistentiaalisilla ajatuksilla sitä, että lasten suuhun pannaan ilmauksia, joita he eivät ymmärrä, mutta hokevat niitä kuitenkin sen vuoksi, että se miellyttää tanssinopettajaa ja muita aikuisia. Tämä on yhtä noloa kuin se, että aikuiset toistelevat hokemia tajuamatta niitä ja edes välittämättä siitä, mitä ne pitävät sisällään: "jokainen ihminen on arvokas" ja "Jeesus kuoli meidän syntiemme vuoksi" ovat esimerkkejä parhaasta päästä. Pyydäpä jotakuta aikuista selittämään nuo kaksi, niin pääset kuulemaan hajanaista ja epätoivoa tihkuvaa sopertelua pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tuo lapsi oli matkinut jonkun teeskenteleväisen aikuisen maneerit aika hyvin. Fraasit olivat teennäisiä ja pikkuvanhat ilmeet suorastaan v*ttumaisia. 

Toimittajallakin oli tuo ikivanha "minä puhun nyt lapselle" -nuotti. Kyllä minäkin vähän irvistelisin, jos joutuisin tuollaiselle vastailemaan.

Minua on haastateltu telkkariin kadulta kolme kertaa elämässä uutisiin, eikä ole ollut mitään valikointia tai valmistelua. Kysytty että sopiiko haastatella aihe on tää ja tää? Ja ok. Yksi kerta lapsena.