Tunnetko ihmisiä, jotka ovat auktoriteettivastaisia? Mistä arvelet heidän asenteensa johtuvan?
Mitä tunteita heidän asenteensa sinussa herättää?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varmnaaan mitäään menetettäväää jolloin pelisssä rohkeus riski suhde ei kasvaaa.
Taii sanotaan kertoiimet nouseee riskittömisssä.
Luontainen ominaisuus, pettyminen auktoriteetteihin.
Liberaaleja, yhtä totuutta epäileviä, kollektivismia vastustavua, itsenäisiä, intellektuelleja, pitävät muita aivottomina ja henkisesti laiskoina laumasieluina,...
Mun mielestä monessa auktoriteettivastaisessa on se hauska puoli, että he itse kuitenkin kannattavat todella kovaa kuria muille :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varmnaaan mitäään menetettäväää jolloin pelisssä rohkeus riski suhde ei kasvaaa.
Taii sanotaan kertoiimet nouseee riskittömisssä.
Pitäskö sun vaikka pestä se näppäimistö?
Rasittavaa lukea kun venyttelet sanoja joka viestissäs.
Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.
Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.
Riippuu niin siitä auktoriteetistä.
En koe ongelmia esimerkiksi virkavaltaa vastaaan, mutta jokin tekaistu hierarkia saa kyllä kapinan heräämään.
Älkäähän olko auktoriteettivastaisia, vaan vastatkaapa jokaiseen avauksen kysymykseen ;D
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin siitä auktoriteetistä.
En koe ongelmia esimerkiksi virkavaltaa vastaaan, mutta jokin tekaistu hierarkia saa kyllä kapinan heräämään.
Mistä arvelet tämän johtuvan?
Tunnen joitakin. Ainakin osalla johtuu selkeästi kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varmnaaan mitäään menetettäväää jolloin pelisssä rohkeus riski suhde ei kasvaaa.
Taii sanotaan kertoiimet nouseee riskittömisssä.
Kiiinalaiset tekee kauppaa ja eu sssa byrograatit pyöritttelee papereita.
Moni heistä kuvittelee, että auktoriteettien vastaisuus on fiksua kriittisyyttä ja älykästä kyseenalaistamista.
Minä tavallaan. Mutta en ole mikään vastaan väittäjä tai vänkääjä, vaan pidän heitä tavallisina ihmisinä, jotka käyvät pissalla ja kakalla siinä kuin muutkin. Mutta ei siihen sen kummempaa tarvita kuin että perheenjäsen on rehtori, jonka kanssa hassutellaan sekä serkku on isopomo isossa firmassa. Ollaan duunarisuvun jälkeläisiä, mutta suvussa on paljon menestyjiä sekä äidin että isän puolella. Itse tavallinen toimihenkilö. En siis pelkää auktoriteetteja. Mulla on munaa sanoa pomolleni, että voisitko nyt antaa keskittymisrauhan tai sanoa "tämä työ pitää saada heti" -pyyntöihin, että niin pitää tämäkin ja teen tämän ensin loppuun. Osaan kyllä käyttäytyä. En tiedä sitten haettiinko tällä sellaista "mähän teen mitä haluan" -perseilyä. Sellaista en tee. Kunnioitan heitä kyllä, mutta ihan siinä missä firman siivoojaakin tai pieniä lapsia. Kaikki ovat mulle samanarvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.
Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.
Mitä pahaa on siinä että on "lammas". Koulukiusaaminen juontaa usein juurensa siitä että joku haluaa noudattaa sääntöjä. Sellaista oppilasta pidetään "lampaana" ja kiusaajat katsovat oikeudekseen kiusata häntä. Oikeutatko sinäkin siis kiusaamisen, kun ajattelet, että lampaana oleminen ei olisi arvostettava asia. Eivät lampaat tee mitään pahaa siinä, jos ne noudattavat luontaisia vaistojaan ja elävät laumassa. Ne ovat silloin suojassa pedoilta. Jos ihminen noudattaa yhteisön ja yhteiskunnan suosituksia, tapoja ja sääntöjä ja tottelee auktoriteetteja, hän on myös suojassa rangaistuksilta ja ehkä välttyy monelta harmilta. Ei kai siinä voi olla mitään paheksuttavaa? Miksi omilla aivoillaan ajatteleminen olisi ristiriidassa sen kanssa että noudattaa suosituksia, sääntöjä jne. Ajattelun vapaudelle riittää kyllä areenaa muuallakin.
Selvästi tämä on osittain persoonallisuuteen liittyvä, synnynnäinen piirre. Pakko myöntää nyt kun omista lapsista on näkynyt jo heti taaperoiästä tämä. Ovat täysin erilaisia tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin siitä auktoriteetistä.
En koe ongelmia esimerkiksi virkavaltaa vastaaan, mutta jokin tekaistu hierarkia saa kyllä kapinan heräämään.
Mistä arvelet tämän johtuvan?
Koen pystyväni toimimaan itsenäisesti ja että haluttuun lopputulokseen voidaan päästä myös yhteistyöllä ja rakentavammin. En yksinkertaisesti pidä siitä, että joku sanelee sääntöjä tai ohjeistuksia jos koen niissä jonkinlaisen loogisen epäkohdan.
Riippuu niin mistä asiasta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.
Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.
Yhden ihmisluonteen yksi merkeistä on omat säännöt, auktoriteettien vastustaminen,
na/^rsisti nen enkilö. on sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä tavallaan. Mutta en ole mikään vastaan väittäjä tai vänkääjä, vaan pidän heitä tavallisina ihmisinä, jotka käyvät pissalla ja kakalla siinä kuin muutkin. Mutta ei siihen sen kummempaa tarvita kuin että perheenjäsen on rehtori, jonka kanssa hassutellaan sekä serkku on isopomo isossa firmassa. Ollaan duunarisuvun jälkeläisiä, mutta suvussa on paljon menestyjiä sekä äidin että isän puolella. Itse tavallinen toimihenkilö. En siis pelkää auktoriteetteja. Mulla on munaa sanoa pomolleni, että voisitko nyt antaa keskittymisrauhan tai sanoa "tämä työ pitää saada heti" -pyyntöihin, että niin pitää tämäkin ja teen tämän ensin loppuun. Osaan kyllä käyttäytyä. En tiedä sitten haettiinko tällä sellaista "mähän teen mitä haluan" -perseilyä. Sellaista en tee. Kunnioitan heitä kyllä, mutta ihan siinä missä firman siivoojaakin tai pieniä lapsia. Kaikki ovat mulle samanarvoisia.
Kuvailet esimerkeissäsi paremminkin omien rajojen tervettä asettamista, et niinkään auktoriteettivastaisuutta.
Auktoriteettivastaisuus on jonkinlainen väärän kasvatuksen hedelmä. Jonkinlainen luonnehäiriö myös.
Ei ole varmnaaan mitäään menetettäväää jolloin pelisssä rohkeus riski suhde ei kasvaaa.