Lue keskustelun säännöt.
Milloin elämä kahden lapsen kanssa helpottuu?
29.04.2021 |
Meillä on kaksi lasta, vauva ja 2-vuotias. Ovat hartaasti toivottuja ja ihania, mutta arki tuntuu tällä hetkellä vielä paljon raskaammalta kuin mitä osasin kuvitella sen olevan kahden lapsen kanssa. Jatkuva riittämättömyyden tunne kalvaa sisintä, kun vauvan ja taaperon tarpeet ovat aivan erilaiset. Esikoinen on myös mustasukkainen vauvasta ja heitä ei voi jättää sekunniksikaan keskenään edes valvovien silmieni alle, kun esikoinen muksii vauvaa kovakouraisesti.
Asiaa ei helpota yhtään se, että kaikki kerhot yms. on suljettu, joten keskenään mennään päivät miehen ollessa töissä.
Kertokaa pliis te kahden lapsen vanhemmat, että tämä helpottaa jossain vaiheessa. Ja koska?
Kommentit (42)
Kahden kanssa alku on vaikeampaa, mutta vaippaiän jälkeen helpotus on huomattava, kun saman ikäiset sisarukset leikkii keskenään välillä pitkiäkin aikoja.
Yhden kanssa sen sijaan alku on helpompaa, kuin kahden, mutta todellinen helppous tulee hitaasti ja vähitellen, kunnes viimeistään siinä kouluiän kynnyksellä lapsi alkaa laskea ystävät lähipiiriinsä ja viihtyy heidän kanssaan vapaa-ajalla.
T. Kolmen saman ikäisen ja yhden iltatähden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se helpottaa.
Meillä on 5v ja 6,5v ja tällä hetkellä on kyllä elämä ihan tasapainossa. Välillä leikitään keskenään ja toisinaan riidellään mutta niistäkin selvitään välillä jopa ilman aikuisten väliintuloa.Tämän ikäiset osaavat jo tehdä vaikka ja mitä itsenäisesti. Pienempi tekee välillä jopa aamupalan isommalle (muroja tai leivän) koska tykkää niin kovasti leikkiä kotia :D
Lapset ottavat paljon mutta antavat sen moninkertaisesti takaisin.
Niin ja siis lisään vielä että toki meilläkin helpottui jo paljon aiemmin. Kerroin vain tämänhetkisestä tilanteesta :)
Meillä pelastus oli esikoisen osa-aikainen päivähoito pari kertaa viikossa. Noina päivinä sain keskityttyä vain vauvaan ja nukuttua univelkoja hieman pois (vauva nukkui hyvin päiväunia). Sitten energiaa riitti taas paremmin myös esikoiselle ja pystyin antamaan hänelle paljon huomiota. Turhaan ja ikävästi sellaisia äitejä/vanhempia arvostellaan julkisessa keskustelussa, jotka vievät esikoisen päivähoitoon vauvan ollessa kotona äidin kanssa. Joillekin se on paras ratkaisu koko perheen hyvinvoinnin kannalta, etenkin, jos perheellä ei ole mitään muita turvaverkkoja.
Tulevaisuuden työelämä epävarmaa ja pirstalotunutta pätkää korkeakoulutettuja aloja myöten.
Siihen vielä lapsia?
Ehei.
Se helpottaa vähän kun nuorin menee eskariin.
Tosin mä olen sen verran hullu että tuossa vaiheessa kun nuorin meni eskariin tein vielä kaksi lisää. Ja taas uudestaan se raskas vaihe eli vauva ja taapero yhtäaikaa. Nyt lisänä vielä ne isommat lapset :)
Helpottaa siinä 60-v iässä sitten ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä siinä kohtaa kun nuorempi oli 3 vuotta (ja vanhempi 6 vuotta). Kolmevuotias osaa jo monia asioita, eikä ole niin päätön menijä kuin pienemmät. Ja tuossa iässä lapset osasivat jo leikkiä tosi hyvin keskenään.
Lapset ovat nyt 11 ja 14 ja elämä on edelleen mukavaa ja leppoisaa.
Vierailija kirjoitti:
"Siinä se kaksi menee samoin kuin yksi"
Meidän kohdalla tämä piti aikalailla paikkansa. Toki ymmärrän ettei kaikilla mene näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuuden työelämä epävarmaa ja pirstalotunutta pätkää korkeakoulutettuja aloja myöten.
Siihen vielä lapsia?
Ehei.
Se ei pelaa joka pelkää. Vai miksi tulit julistamaan omia valintojasi tänne ketjuun.. :)
Ellet nyt enemmän lapsia hankkimassa niin sinulla helpottaa +/- niihin aikoihin kun kuopus 2,5v-3v jos puhetta tuottaa ja oppii kuivaksi sekä ymmärtää puhetta että uhmaan saa tolkkua, se kovin uhmavaihe kestää +/- siihen asti että lapsi 3,5v-4v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kantoliina helpotti tilannetta. Vauva liinaan ja tänän jälkeen pystyi keskittymään taaperoon. Kaikki olivat tyytyväisiä.
Tuo muksiminen kuuluu jollain tavalla lapsen kehitykseen, eli ei kannata ajatella että hän on jotenkin vauvaa vastaan. Siinä kahden vuoden hujakoilla sanotaan että ”lapsi on väkivaltaisimmillaan” ja alkaa sitten oppia omia ja muiden rajoja. Itselläni useampi lapsi ja pienillä ikäeroilla. Suosittelen että annat esikoiselle paljon huomiota, mutta sitten taas vastaat vauvan tarpeisiin nopeammin. Molemmat saavat näin sen, mitä enemmän tarvitsevat. Lasket vähän rimaa kotitöissä ja ulkoilette paljon. Kohta ne kerhot ja muut taas avautuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin paljon lastesi luonteista (temperamentit yms.) koska juuri teidän perheen elämä helpottuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon vauvan muksimiseen auttaa se, että opastaa taaperoa isomman sisaruksen rooliin. Vauvaa hoidetaan yhdessä ja muistelet esikoisen vauva-aikaa.
Tai sitten ei helpota. Mun lapsille tuli 2v ikäero ja niiden temperamentit sopii yhteen. Ovat nyt parikymppisiä ja läheisiä.
Esikoinen on juuri täyttänyt 2v. Tässä on siis mielestäni selkeä ero, että onko lapsi lähemmäs kolmevuotias vai juuri täyttänyt kaksi vauvan syntyessä. On niin pieni vielä ettei oikein tunnu ymmärtävän vaikka sanoitan hänelle paljon asioita. Otan myös mahdollisimman paljon mukaan vauvanhoitoon ja kehun kovasti aina, kun on ollut vauvalle kiva. Sylittelen paljon esikoista ja annan hänelle paljon huomiota. Silti muksiminen ja lyöminen vaan jatkuu ja mietin, että koska tämä oikein loppuu... On todella väsyttävää. - Ap
Meillä auttoi, kun neuvoin 2-vuotiasta, miten vauvaan saa koskea eli vauvaa voi silittää kädellä ja halata. Vauvat pitävät usein myös kurkisteluleikeistä. Isompi voi leikkiä vaikka sitä vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan alkuun sanoisin, että minusta taaperon ja vauvan tarpeet ovat hyvin samanlaiset. Molemmat tarvitsevat ensisijaisesti aikaa ja huomiota, muoto vain hieman vaihtelee. Pyri yhdistämään molempien tarpeet eli ole taaperon kanssa mahdollimman paljon lattiatasolla. Pidä vauvaa lattialla/sylissä ja keskity taaperoon samalla, kun imetät, nukuta ja pidät vauvaa sylissä.
Minulla on kolme lasta pienillä ikäeroilla. Minusta alkoi helpottaa vasta, kun kaikki olivat koululaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kun muuttoauton perävalot näkyvät.
-Kaksi aikuista lasta
Kiitos, tämä oikeasti nauratti. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Tee kolmas ja jatka aprikointia.
Sanoisin, että kun ovat 2 ja 4. Tai ainakin meillä niin. Ja sit kun olivat 3 ja 5 niin syntyi kolmas ja sen kolmannen vauva-aika oli kaikista vauva-ajoista helpoin. Vauvan hoitaminen täysin tuttua ja isommat viihtyivät hyvin keskenään leikeissä. Vrt. 2v ja vauva, jolloin 2v tarvitsi paljon seuraa ja ohjausta.
Voi hyvää päivää, että pitää mennä väsäämään niitä lapsia! Ja sitten ei jakseta!
Vierailija kirjoitti:
Meillä 5v ja 10v. Jatkuvaa tappelua aamusta iltaan joka saakelin päivä.
No tuo ikäero onkin sen verran suuri, että vasta reilusti aikuisiässä tulevat olemaan aidosti vertaisia. Koko kotonaoloajan niin eri kehitysvaiheissa, että toinen tuntuu helposti vain rasittavalta.
Parin vuoden ikäeron kanssa menee helposti nuoremman 2v iästä isomman 12v ikään niin, että suunnilleen samat kuviot toimii ja kiinnostaa. Ja sit kun teini-ikä alkaa, niin tulee isommat erot.
Meillä helpotti kun toinen lapsi oli 44 v. ja toinen 46 v.
Tottakai se helpottaa.
Meillä on 5v ja 6,5v ja tällä hetkellä on kyllä elämä ihan tasapainossa. Välillä leikitään keskenään ja toisinaan riidellään mutta niistäkin selvitään välillä jopa ilman aikuisten väliintuloa.
Tämän ikäiset osaavat jo tehdä vaikka ja mitä itsenäisesti. Pienempi tekee välillä jopa aamupalan isommalle (muroja tai leivän) koska tykkää niin kovasti leikkiä kotia :D
Lapset ottavat paljon mutta antavat sen moninkertaisesti takaisin.