Milloin elämä kahden lapsen kanssa helpottuu?

Kun muuttoauton perävalot näkyvät.

-Kaksi aikuista lasta

Tee kolmas ja jatka aprikointia.

haudassa

Meillä siinä vaiheessa, kun lapset olivat 2 v ja 4 v. Nukkuivat hyvin yöt ja leikkivät yhdessä, etenkin reissut tulivat siinä vaiheessa tosi kivoiksi.

Tai kyllä se helpotti siitä alkutilanteesta jo aiemminkin, mutta tuossa vaiheessa ajattelin, että kahden kanssa on helpompaa kuin yhden.

Meillä 5v ja 10v. Jatkuvaa tappelua aamusta iltaan joka saakelin päivä.

Tuohon vauvan muksimiseen auttaa se, että opastaa taaperoa isomman sisaruksen rooliin. Vauvaa hoidetaan yhdessä ja muistelet esikoisen vauva-aikaa.

Tai sitten ei helpota. Mun lapsille tuli 2v ikäero ja niiden temperamentit sopii yhteen. Ovat nyt parikymppisiä ja läheisiä.

Kun olivat 3v ja 5v. niin alkoi vähän helpottaa. Voimia, tuo on raskas vaihe!

Meillä lapset syntyneet noin 1,5 vuoden ikäerolla ja alku oli todella rankka. Ei sitä pystynyt kuvittelemaan ennen vauvan syntymää kuinka raskasta kahden niin pienen kanssa voi olla. Tunsin myös kamalaa syyllisyyttä ja epäonnistumista koko ajan, kun huomiota yritti jakaa tasapuolisesti kummallekin. Parisuhde ajautui meillä myös kriisiin, kun kumpikin olimme niin väsyneitä ja mitään yhteistä aikaa ei ollut. Mutta. Siitä selvittiin ja nyt lapset ovat 2- ja 4-vuotiaina parasta seuraa toisilleen. Ja elämä aika mukavaa.

"Siinä se kaksi menee samoin kuin yksi"

Meillä on kaksi lasta, nyt jo teinejä.

Ikäeroa on vain vuosi, joten nuorimman ollessa vauva oli kyllä hektistä välillä.

Mutta siinä päästiin ehkä helpomalla, että esikoinen oli vielä vauva kun kuopus syntyi, joten sitä mustasukkaisuusvaihetta ei oikeastaan ollut.

Helpompaa alkoi olla kun olivat 2-3-vuotiaita. Silloin alkoi olla pottatreenit paketissa, kaikki söivät samaa ruokaa samaan aikaan jne.

Ennen kaikkea viihtyivät yhteisissä leikeissä ja olivat toistensa parhaat kaverit. Ovat kyllä vieläkin, vaikka molemmilla on kyllä omia kavereitakin.

Tsemppiä Ap, kyllä se siitä.

Tsemppiä ap 💕 kannatan lämpimästi että mietit mistä voisitte saada tukea nyt, etkä vain mieti milloin joskus helpottaa. Tottakai vuosi vuodelta helpottaa, mutta jos nyt on tosi rankkaa, siitä voi olla työlästä toipua (oma pää, parisuhde ym). Mutta ihan varmasti 2v päästä jo eri meno, ja 3v päästä varsinkin kun esikoinen on jo todella itsenäinen ja pienempikään ei välttämättä enää vaipoissa.

Meillä helpotti jonkin verran kun molemmat aloittivat koulun. Siihen asti oli joku koko ajan puntissa kiinni/itse täysin kiinni lapsissa.

Kahden kanssa on vielä helppoa. Nauti siitä äläkä syyllistä itseäsi tarpeettomasti. Keksi tekemistä, kyllä sitä riittää ilman kerhojakin. Ihan arkisia asioita voi tehdä yhdessä viihtyen, hassutellen ja oppien - asioista ja toinen toisistaan. Väliin kivoja luksushetkiä, eväsretki puistoon tmv.

T. Äiti, jolla neljä lasta. Heistä yksi kehitysvammainen ja yksi ADHD.

Ei se helpota. Mitä järkeä hankkia toinen lapsi ja varsinkaan kahden vuoden ikäerolla?

Meillä auttoi se kolmas lapsi. Jotenkin oma pää hellitti, en enää stressannut omaa riittämättömyyttäni ja lopetin suorittamisen.

Muistan joskus ajatelleeni, ehkä kun olivat 3v, 5v ja 6v, että nyt on helppoa kun kaikki osasivat ilmaista kunnolla itseään, ei tarvinnut vaippoja vaihdella ja jaksoivat kävellä jo hyvin ettei tarvinnut niitä hiton rattaita aina raahata ympäriinsä.

Nyt 10v myöhemmin ovat teinejä, ja onneksi ainakin vielä helppoja ja kilttejä nuoria. Nyt on jo todella helppoa elämä.

Meillä helpottui, kun nuorempi oli 2,5 v ja vanhempi 4 v. Tajusin sen, kun pystyin tuolloin olemaan kesämökillä järven rannalla (ei juoksevaa vettä, saunassa pata ym.) kolmistaan lasten kanssa pitkän viikonlopun ja sujui ongelmitta. Paljon riippuu lasten temperamentista ja miten nukkuvat ym. Meillä haasteena ei ollut sisarkateus, vaan se, että esikoinen oli huono nukkumaan. Siihen päälle toinen lapsi 1 v 7 kk ikäerolla ja oli raskasta. Mutta kun ei yrittänyt tehdä mitään ylimääräistä ja nukkui itse jokaisessa mahdollisessa välissä, niin jotenkin se aika hurahti ja yhtäkkiä lapset olivat isompia. Onneksi ei ollut pakko palata töihin ennenkuin juuri tuossa vaiheessa, kun nuorempi oli sen 2,5 v. Silloinkin nukahtelin joskus istuvilleni duunikokouksissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon vauvan muksimiseen auttaa se, että opastaa taaperoa isomman sisaruksen rooliin. Vauvaa hoidetaan yhdessä ja muistelet esikoisen vauva-aikaa.

Tai sitten ei helpota. Mun lapsille tuli 2v ikäero ja niiden temperamentit sopii yhteen. Ovat nyt parikymppisiä ja läheisiä.

Esikoinen on juuri täyttänyt 2v. Tässä on siis mielestäni selkeä ero, että onko lapsi lähemmäs kolmevuotias vai juuri täyttänyt kaksi vauvan syntyessä. On niin pieni vielä ettei oikein tunnu ymmärtävän vaikka sanoitan hänelle paljon asioita. Otan myös mahdollisimman paljon mukaan vauvanhoitoon ja kehun kovasti aina, kun on ollut vauvalle kiva. Sylittelen paljon esikoista ja annan hänelle paljon huomiota. Silti muksiminen ja lyöminen vaan jatkuu ja mietin, että koska tämä oikein loppuu... On todella väsyttävää. - Ap

Meillä lapset myös vajaan parin vuoden ikäerolla. Sanoisin, että alkaa helpottaa reilusti kun pienempi lähenee yhtä ikävuotta. Jo selvästi helpompaa on, kun pienempi on kaksivuotias, tällöin lapset leikkii jo aika kivasti keskenään. Toki myös riitelevät aika paljon vähän päivästä riippuen. Meidän lapset ei pihalla ja reissuissa riitele niin paljon, varmaan kun on enemmän uutta ihmeteltävää ja virikkeitä kuin tutuissa kotioloissa.

Tsemppiä! Alku on raskas, varsinkin jos vauvalla on vaivoja tai unet jää syystä tai toisesta heikoiksi itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Kahden kanssa on vielä helppoa. Nauti siitä äläkä syyllistä itseäsi tarpeettomasti. Keksi tekemistä, kyllä sitä riittää ilman kerhojakin. Ihan arkisia asioita voi tehdä yhdessä viihtyen, hassutellen ja oppien - asioista ja toinen toisistaan. Väliin kivoja luksushetkiä, eväsretki puistoon tmv.

T. Äiti, jolla neljä lasta. Heistä yksi kehitysvammainen ja yksi ADHD.

Eväsretki puistoon muka luksushetki? Miten kehitysvammaisen ja adhd:n kanssa? Ethän saa hetken rauhaa vaikka isäkin olisi paikalla. Sehän on hirveää, kun lähdetään kotoa ja kaikki lähtevät eri suuntaan.

Tsemppiä Ap! "Ihanaa", että joku muu kamppailee samojen ongelmien kanssa ja uskaltaa siitä puhua. Täälläkin tällä hetkellä 2v ja vauva. Ja tosiaan 2-vuotias höykkyyttää vauvaa aina kun silmä välttää eli toinen on vähintään pakko pitää joka jutussa mukana. 

Valitettavasti en osaa sanoa, että milloin tämä helpottaa kun vasta (3 kk sitten) tilanne alkanut. Meillä nyt ulkoillaan joka päivä n. 6 tuntia (3 aamulla ja 3 iltapäivällä), koska vauva nukkuu rattaissa hyvin ja isompi viihtyy sitten minun kanssa leikkiessään puistoissa. Isomman päiväuniaikaan on sitten pieni hereillä ja voin huomioida häntä. Lisäksi kerran viikossa käy lastenvahti pari tuntia auttamassa, jonka palkkasin. Toki olen yh ilman tukiverkkoja, niin en ilman lapsenvahtia saa keneltäkään apua ja olen 24/7 kiinni lapsissa.

Toivotaan, että aika auttaa. Onneksi molemmat lapseni ovat terveitä ja ihania muuten, vaikka isommalle huomion jakaminen tällä hetkellä tuottaa vaikeuksia.