Onko vanhempien koulutustasolla korrelaatiota siihen, pystyvätkö erityislapset olemaan normaalissa luokassa vai eivät?
Osaavatko korkeasti koulutetut vanhemmat ehkä keskimäärin tukea lasta paremmin koulunkäynnissä ja vaikeissa asioissa, jolloin hänellä on paremmat mahdollisuudet pärjätä yleisopetuksessa, ja laittavatko duunarivanhemmat puolestaan erityislapsensa helpommin erityiskouluihin ja -luokkiin?
Kommentit (21)
Ennemmin niin päin, että akateemiset vanhemmat osaavat ja jaksavat taistella lapsen puolesta paremmin kuin he, joilla voimat kuluvat pelkkään arjesta selviämiseen.
Niinpä erityisluokkapaikan tarpeessa oleva lapsi saa sen suuremmalla todennäköisyydellä koulutettujen vanhempien kanssa.
Haluatko Ap että A) vahvistamme ennakkoluuloja (=korkeammin koulutetu vanhemmatt tukeva lapsensa koulun käyntiä kuin vähemmän koulutetu) vai B) olemme niitä vastaan (=Vanhempien koulutustaustalla ei ole merkitystä erityislapsein koulussa pärjäämsen kanssa) Vai C) sivuutamme ed. esitetyt kärjistykset ja olemme siiä, että riippuu aina ja vain yksilöistä vanhempien koulutuksesta riippumatta
Se vähän yksinkertaisempi mies
Vierailija kirjoitti:
Haluatko Ap että A) vahvistamme ennakkoluuloja (=korkeammin koulutetu vanhemmatt tukeva lapsensa koulun käyntiä kuin vähemmän koulutetu) vai B) olemme niitä vastaan (=Vanhempien koulutustaustalla ei ole merkitystä erityislapsein koulussa pärjäämsen kanssa) Vai C) sivuutamme ed. esitetyt kärjistykset ja olemme siiä, että riippuu aina ja vain yksilöistä vanhempien koulutuksesta riippumatta
Se vähän yksinkertaisempi mies
Ei hän varmaan tarkoittanut, että aina ja automaattisesti olisi samalla tavalla, vaan sitä että oletteko huomanneet, onko asiassa minkäänlaista korrelaatiota/keskimääräistä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko Ap että A) vahvistamme ennakkoluuloja (=korkeammin koulutetu vanhemmatt tukeva lapsensa koulun käyntiä kuin vähemmän koulutetu) vai B) olemme niitä vastaan (=Vanhempien koulutustaustalla ei ole merkitystä erityislapsein koulussa pärjäämsen kanssa) Vai C) sivuutamme ed. esitetyt kärjistykset ja olemme siiä, että riippuu aina ja vain yksilöistä vanhempien koulutuksesta riippumatta
Se vähän yksinkertaisempi mies
Ei hän varmaan tarkoittanut, että aina ja automaattisesti olisi samalla tavalla, vaan sitä että oletteko huomanneet, onko asiassa minkäänlaista korrelaatiota/keskimääräistä eroa.
No joo. Myönnän, että itse tässä olen ennakkoluuloinen kun kuvittelen rajallisessa mielessäni, että pääsääntöisesti koulutetummat vanhemmat pystyvä tukemaan eri tavoin lapsiaan, tai tässä erityislapsiaan paremmin kun vähemmän koulutetut.
Se riippuu lapsen luonteesta, onko sinnikkyyttä, onko ns tottelevainen sääntöjä noudattava lapsi ja sitten lukutaito on yksi merkittävä asia. Kun lapsi ei sitä tiedä mitä kouluja vanhempi on käynyt. Luulosin, että lukion käyneenä osasin jonkin verran koululaisiani auttaa, kuin jos olisin jättänyt peruskouluun.
Ennemminkin niin, että koulutetummat vanhemmat osaavat ehkä keskimäärin arvioida paremmin, onko yleisopetus vai erityisluokka parempi ratkaisu.
Erityisluokalla olevat lapsetko ovat homogeeninen massa?
Voisin ennemminkin kuvitella, että koulutetummat vanhemmat pystyvät paremmin ymmärtämään/hyväksymään lapsensa erityisen tuen tarpeen kuin vähemmän koulutetut, jotka saattavat helpommin kuvitella tyyliin "Ei meidän lapsi ole mikään vammainen".
Koulutetummilla ihmisillä on paremmat tiedot ja taidot hakea apua erityislapselle. Luin tästä tutkimuksen viime kesänä, mutta en muista enää edes tekijän tai tutkimuksen nimeä. Mutta data siis tukee sitä, että koulutetut vanhemmat hakevat ja saavat enemmän tukea kuin vähemmän koulutetut, koska osaavat hakea sitä oikeasta paikasta.
Se ei nykypäivänä ole mitenkään "helppoa" että lapsi joutuu /pääsee erityisluokalle. Jokaisessa koulussa ei ole tällaista mahdollisuutta edes ja pyritään integroimaan luokat niin yleisopetuksessa että lapsella on mahdollisuus erityisopetukseen niissä aineissa missä sitä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Koulutetummilla ihmisillä on paremmat tiedot ja taidot hakea apua erityislapselle. Luin tästä tutkimuksen viime kesänä, mutta en muista enää edes tekijän tai tutkimuksen nimeä. Mutta data siis tukee sitä, että koulutetut vanhemmat hakevat ja saavat enemmän tukea kuin vähemmän koulutetut, koska osaavat hakea sitä oikeasta paikasta.
Mikä on se oikea paikka siis mistä sitä hakevat? Jäin siis vaan pohtimaan tuota mitä kirjoitit.
Meidän pojan luokalla häirikköjen vanhempien ammatit: kirurgi, DI, farmaseutti.
Mutta ehkä se on vain yksittäistapaus.
Ainakin se periytyy tutkimusten mukaan, meneekö nuori lukioon vai ammattikouluun. Ja erityiskoulusta päättötodistuksensa saaneista harva jatkaa lukioon, ainakin tällä paikkakunnalla.
Joo ja sekin nähty, että korkeammin koulutetuilla on kulissit pystyssä. Ja kovaa. Ei meidän poika/tyttö sellaista ole tehnyt. Ei meidän lapsella plaaplaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutetummilla ihmisillä on paremmat tiedot ja taidot hakea apua erityislapselle. Luin tästä tutkimuksen viime kesänä, mutta en muista enää edes tekijän tai tutkimuksen nimeä. Mutta data siis tukee sitä, että koulutetut vanhemmat hakevat ja saavat enemmän tukea kuin vähemmän koulutetut, koska osaavat hakea sitä oikeasta paikasta.
Mikä on se oikea paikka siis mistä sitä hakevat? Jäin siis vaan pohtimaan tuota mitä kirjoitit.
Jos nyt muistan oikein mitä tutkimiksessa sanottiin niin osaavat esimerkiksi viedä lapsen oikealle erikoislääkärille ja osaavat täyttää kaikki lomakkeet ja paperit paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutetummilla ihmisillä on paremmat tiedot ja taidot hakea apua erityislapselle. Luin tästä tutkimuksen viime kesänä, mutta en muista enää edes tekijän tai tutkimuksen nimeä. Mutta data siis tukee sitä, että koulutetut vanhemmat hakevat ja saavat enemmän tukea kuin vähemmän koulutetut, koska osaavat hakea sitä oikeasta paikasta.
Mikä on se oikea paikka siis mistä sitä hakevat? Jäin siis vaan pohtimaan tuota mitä kirjoitit.
Eikös tavallisimmin tukea haeta koulusta, terveys-, sosiaali- tai perhepalveluista. Korkeammin koulutetuilla voi olla myös paremmat taidot siinä, miten tukea haetaan ja miten tuen tarvetta perustellaan. Itse muistelen lukeneeni tutkimusta, joka käsitteli myös vakavista sairauksista toipumista vanhempien aseman perusteella.
Mitä nyt olen huomannut, niin kyllä ainakin täällä selkeä enemmistö erityiskoulujen oppilaista tuntuu tulevan duunariperheistä. Yleisopetuksen koulujen oppilaiden kohdalla osuudet puolestaan ovat kutakuinkin 50-50.
Aika usein ne erityisyydetkin periytyvät. Eli akateemisen perheen erityisyys on ehkä todennäköisemmin ”high-functioning”-tyyppistä. Vanhemmat ovat todennäköisemmin oppineet selviytymään omien haasteidensa kanssa, ja ehkä myös kiinnostuneita etsimään tietoa aiheesta.
Omasta lapsuudesta muistan ettei sinne erityisluokalle olisi halunnut joutua. Jossain vaiheessa se erityisluokka oli kauempana koulusta syrjäkylällä, mutta sinne siirrettiin vain pahimmat. Sittemmin kouluun tuli myös se tukiluokka, mutta ne jotka sinne meni sai jonkinlaisen ’vammaisleiman’ otsaan.
Meidän isosta perheestä kaksi olisi tarvinnut erityistä tukea. Minä ja yksi veljeni. Minulla oli vaikeuksia keskittyä lukemaan/oppimaan ja pysymään tunnilla mukana. Veljeni oli todella vilkas ja lukihäiriöinen. Hänellä oli vaikeuksia pysyä paikoillaan. Varmaan adhd, jos sellaista olisi siihen aikaan diagnosoitu.
Äiti opetti meitä molempia niin hyvin, että pysyimme normiluokalla koulussa. Veljen lukihäiriö huomattiin vasta kutosluokalla. Äiti on joskus sanonut, että hän on miettinyt mitä olisi tapahtunut jos hän ei olisi auttanut veljeäni niin paljon.
Minä en tiedä tarkkaan vanhempieni koulutuksista. Äiti kävi lukion erittäin hyvillä papereilla. Kuulin tämän isältä, mutta äiti ei ole näyttänyt todistustaan. Totesi vain, että ne oli niin helppoja aineita tms. Lukion jälkeen opiskeli jotain, mutta en tutkintoa tiedä tai muista.
Isä ei ole lukiota ainakaan käynyt, muista kouluista en tiedä.
Ei lasta laiteta mihinkän erityisluokkaan. Tarvitaan arviointia, tutkimuksia, lääkärinlausunto...
Oma lapsi oli rajatapaus, mutta pääsi erityisluokkaan. Erityisopetuspäätös purettiin ja hän kävi lopulta normaalin oppimäärän, mutta alkuvaiheessa se oli oikea ratkaisu autistilapselle, vaikka älyllisesti olikin normaali kielellistä puolta lukuunottamatta. Kielessäkin sai ikätasonsa kiinni alakoulussa. Minä olen toimihenkilö, mies on ylempi toimihenkilö.