Lapsella mahdollisesti ensimmäinen migreenikohtaus ja lääkäriin ei päässyt. Oliko hoitovirhe?

No kyllä hemmetti minäkin säikähtäisin, jos yhtäkkiä näkisin kaiken vain rakeisena ja päähän alkaisi sattua tolkuttomasti! Olen migreenipotilas ja tiedän millaisia kohtaukseni ovat, mutta esim. nuo näköhäiriöt eivät ole minusta mikään ihan tavallinen oirekaan. Minulla on auraton migreeni, mutta eikös aurallisessakin ne näköhäiriöt tule reilusti ennen kipua? 

Voi herranen aika. 500mg panadol ja 400mg Ibumax tai burana ja lepoa. Sillä se lähtee tai sitten ei, mutta tuo on lääkemäärä tuon ikäisen migreeniin.

Ikävää, että saitte huono kohtelua. Hoitaja tekee aina arvion tilanteesta ja onneksi arvio osui nyt oikeaan. Hyvä että pääsi kuitenkin hoitoon ja olo alkaa helpottaa. Mutta nyt ensiarvoisen tärkeää tulevaisuuden kannalta on pitää päänsärkypäiväkirjaa. Ilman seurantaa ei yleensä tehdä diagnoosiantai saa kunnon kohtauslääkkeitä. Kokemusta löytyy niin itseltä, kuin lapsilta.

Olen käynyt lapsen migreenikohtauksen takia ihan suoraan päivystyksessä, en ole soitellut mihinkään. Mitään särkylääkettä ei voi edes syöttää, jos oksentelee. Tipassa on sitten ollut siellä päivyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samantapainen kohtaus lapsella. Näköhäiriöitä, päänsärkyä, sekä puheentuoton vaikeus. Saatiin terveyskeskuksesta välittömästi ohje tilata ambulanssi kun sinne soitin. Sairaalassa todettiin verisuonitulehdus päässä tai jälkiä siitä (ei vaarallinen) ja myöhemmin sitten migreeni.

Asiaan suhtauduttiin heti hyvin vakavasti.

Puheentuoton vaikeus vähäm eri asia kuinnaloittajan lapsen päänsärky...

Se puheentuoton vaikeus olikin mielenkiintoinen ilmiö. Puhe ei ollut puuroutunutta vaan jäi tavuja välistä tai menivät sanat väärinpäin.

Eli laa-tik-ko oli laa-ko tai auto oli toau. Päänsärky oli kuitenkin lievää, eikä oksentelua ollut.

Mutta lopputuloksena oli migreeni ja siihen saatiin estolääkitys.

Tottakai tuommoisessa tilanteessa pääsee hoitoon, mutta migreenin pääkipu pystyy kotonakin hoitamaan eikä siihen kuole.

Ensimmäisestä migreenistä voi toki lääkärille mennä, mutta ei se ole sellainen asia, että se aika pitäisi saada heti ja kiireellisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisestä migreenistä voi toki lääkärille mennä, mutta ei se ole sellainen asia, että se aika pitäisi saada heti ja kiireellisenä. 

Eiköhän se ap:n pointti ollut nyt kuitenkin se, että kukaan ei tiennyt aluksi, mikä lapsella on. Myöhemmin on sitten arveltu sen olevan migreeniä. Jos näkö menee ja alkaa äkillinen kova päänsärky, soittaisin itse ambulanssin enkä jäisi jahkailemaan. Itselläni on kyllä migreeni, mutta sen oireet ovat olleet aika tyypilliset, ei mitään näön menetystä.

Hohhoijaa.. eiköhä jätetä ambulanssit niitä oikeaari tarvitseville. Migreeniin auttaa särkylääke ja pimeässä huoneessa lepo...

Julkisella puolella meno on mennyt siihen että sinne ei saa enää hakeutua ellei ole kuolemassa heti. Silloinkaan ei välttämättä saa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Voi herranen aika. 500mg panadol ja 400mg Ibumax tai burana ja lepoa. Sillä se lähtee tai sitten ei, mutta tuo on lääkemäärä tuon ikäisen migreeniin.

Joku lääkärikö siellä? Ei läheskään kaikilla mene migreeni ohi särkylääkkeillä, pitää olla kohtauslääke. Mäkin saatan saada joskus särynkin pois särkylääkkeillä, tai jos en pois, niin siedettävämmäksi. Mutta se tulee uudestaan ja uudestaan, kunnes otan kohtauslääkkeen.

Ihmeellisiä vastauksia taas. Noilla oireilla olisi voinut olla aivoverenvuotokin. Kun kyse on vielä lapsesta, niin kyllä lääkäriin on päästävä.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile toista yksityistä lääkäriasemaa joku päivä, sitten kun poika on taas kunnossa, jossa on kunnon neurologi, saa diagnoosin migreenistä, todistuksen varalle ja täsmälääkkeen varalle kouluun. Silmälasit voisivat olla ok. Älä raahaa kohtauksen aikana eri lääkäreille, vaan lepo kotona ja pari buranaa jos muuta ei ole, lapsen paino huomioiden ettei tule liikaa. Jos on todella kovaa epätavallista kipua sitten ensiapu. Burana ei ole migreenilääke eikä auta paljoa, se vaatii kunnon täsmälääkkeen heti kun kohtaus tulee.

Yhdestä päänsärkykohtauksesta tuskin migreenidiagnoosia lohkeaa, edes yksityisellä.

Itse olen saanut 50v elämäni aikana muutaman vastaavanlaisen kohtauksen, taisi olla 6 luokalla eka, toinen kasilla ja kolmas aikuisena. Oli näköhäiriöitä, järkyttävä päänsärky ja lopuksi oksentaminen. Ei yksi migreenikohtaus tarkoita lopullista migreeniä. 30 vuoteen ei minulla ole tainnut olla edes kunnon päänsärkyä, paitsi kerran influenssassa.

Yhdellä lapsista oli eskarista asti kunnon päänsärkyä, 9v sairastui epilepsiaan ja tuossa yhteydessä neurologi käski putämään muutaman viikon ajan päänsärkypäiväkirjaa, johon merkattiin joka ikinen päänsärky ja eri "hymy"naama kuvioilla päänsäryn kovuus, onko joutunut ottamaan särkylääkkeitä jne. Vasta sen jälkeen neurologi päätyi migreeniin ja valitsi epilepsialääkkeen sen mukaan, koska yksi epikepsialääke toimi myös migreeninestolääkkeenä. Tämä helpotti migreeniä niin, että loppuivat eikä nyt aikuisenakaan ole juuri mitään pahempaa ollut. Epilepsiakin meni ohi parissa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisestä migreenistä voi toki lääkärille mennä, mutta ei se ole sellainen asia, että se aika pitäisi saada heti ja kiireellisenä. 

Eiköhän se ap:n pointti ollut nyt kuitenkin se, että kukaan ei tiennyt aluksi, mikä lapsella on. Myöhemmin on sitten arveltu sen olevan migreeniä. Jos näkö menee ja alkaa äkillinen kova päänsärky, soittaisin itse ambulanssin enkä jäisi jahkailemaan. Itselläni on kyllä migreeni, mutta sen oireet ovat olleet aika tyypilliset, ei mitään näön menetystä.

Migreenissä voi tulla sellaista "lumisadetta" näkökenttään joka vaikuttaa siten, että ei ihan kunnolla näe. Ihan perus oire. Minäkin tiedän tämän verran vaikka migreeni alkoi  vasta tänä vuonna.

Ap on säikähtänyt ja siksi draamailee. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että se hoitaja osui oikeaan koska se on ihan ammatikseen opiskellut sairauksia ja niiden hoitoa! Teille uusi ja epätavallinen asia voi olla väestötasolla yleistäkin ja hoitajalle peruskauraa.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella puolella meno on mennyt siihen että sinne ei saa enää hakeutua ellei ole kuolemassa heti. Silloinkaan ei välttämättä saa hoitoa.

Mutta miten ne muut, siis jotkut muut ihmiset saavat aina hoitoa sieltä julkiselta.

Aina ole päässyt päivystysvastaan otolle terveyskeskukseen.  Jos vaiva ei ole kiireinen, aikaa on joutunut odottelemaan kolmisen viikkoa.

Apua on löytynyt, näytteitä on otettu, lääkkeet on määrätty.

Missä se siis on se, terveyskeskuksen huono ja osaamaton palvelu?

Itse siirryin tk:n asiakkaaksi kuin jäin eläkkeelle, jolloin työterveydessä ei enää voinut asioida.

Pimeä huone on lääkityksen lisäksi paras apu ja lääkärille kuskailu turhaa kidutusta kun kohtaus on päällä. Jos olisit uskonut hoitajaa, niin olo olisi todennäköisesti helpottunut nopeammin, mutta äidin draamailu oli nyt tärkeämpää.

Jos joskus tulee oikea hätä, niin et suhaile ja soittele ympäriinsä omin päin ja sen jälkeen yritä löytää syyllistä muista. Hätäkeskus kyllä hoitaa ambulanssin paikalle jos on tarve.