Jos joku pälättää joutavia pitkästi, miten voi lopettaa keskustelun kohteliaasti?

Kaipaisin ihan oikeasti vinkkejä tähän. Millainen mielenlaatu on loputtomiin pälättäjällä? Miten hänet saisi vaikenemaan?

Evvk

Rippuu tilanteesta ja oletko pitään saman henkilön seurassa mökillä/reissussa/ yövieraana. Muutenhan tuollaisista kälättäjistä pääsee eroon toteamalla vain, että nyt on lähdettävä ja moi. 

Jos vieras kälättää julkisissa kulkuvälineissä silloinkin voi kaivaa luurin esille ja todeta, että on pakko nyt katsoa luuria ja hoitaa asiani. Olipa se sitten lehden lukemista tai viestittelyä. 

Pääasia, että sanoo selkeästi puhetulvan väliin mitä itse tahtoo. 

Ihan en karjuisi pitämään turpaansa kiinni. Se ei ole kivaa kenellekään.

Tajuaakohan tuollainen kälättäjä itse kälättävänsä?

Itse olen todennut että ainut keino on alkaa puhua päälle. Tai olla täysin huomaamatta ja kuulematta. Saatanpa sanoa että ole nyt ihminen hiljaa. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin ihan oikeasti vinkkejä tähän. Millainen mielenlaatu on loputtomiin pälättäjällä? Miten hänet saisi vaikenemaan?

Yleensä sosiaalisilta taidoiltaan kyvyttömiä tulkitsemaan tilanteita. Voit verrata , jos puhuisit pikku lapsen kanssa ja joka ei vielä tajua miten pitää muilta kysyä myös kuulumisia sekä kuunnella toisen asiaa. 

Yksin eläminen ja vähäiset ihmissuhteet saattavat kasvattaa tarvetta puhua asioistaan, 

Sano että sinun piti olla kello se ja se kotona tai jossain. Tai sitten vaan sanot aina vaan että pakko mennä moi ja lähdet. Älä juttele sellaisen kanssa jos toinen ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Sano että sinun piti olla kello se ja se kotona tai jossain. Tai sitten vaan sanot aina vaan että pakko mennä moi ja lähdet. Älä juttele sellaisen kanssa jos toinen ahdistaa.

Jos tilanne on suunnilleen sellainen, että myyn kahvia siinä Stockan kellon tuulikaapissa ja siihen tulee joku puolituttu pälättämään eikä lähde pois. Minä en siis pääse pakoon. ap

Jotkut kälättää hermostuksissaan, ulospäinsuuntautuneitten luonteenpiirre. Voi siirtyä kauemmas tai haukotella.

Osoitat vaikka asiakasta tai sanot suoraan: olipa kiva jutella, nyt täytyy jatkaa töitä.

Mulla oli tollanen työkaveri. Puhua pälpätti vaan päälle eikä antanut muille tilaa. Joskus testasin että puhuin omaa juttuani ja hän vaan pälätti omaansa eikä yhtään kuunnellut. Siinä sitten puhuttiin toisillemme ja kumpikaan ei kuullut mitä toinen sanoi. Lopulta päätin olla välittämättä ja otin etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että sinun piti olla kello se ja se kotona tai jossain. Tai sitten vaan sanot aina vaan että pakko mennä moi ja lähdet. Älä juttele sellaisen kanssa jos toinen ahdistaa.

Jos tilanne on suunnilleen sellainen, että myyn kahvia siinä Stockan kellon tuulikaapissa ja siihen tulee joku puolituttu pälättämään eikä lähde pois. Minä en siis pääse pakoon. ap

"Mutta joo, paljonko tätä kahvia sitten laitetaan?"

Jos tämä ei auta, ilmoita saapuvasi tunneliin ja yhteys pätkii.. ssh-viks..piip... samalla katsoen puolituttua syvälle silmiin.

Minä kävelen vaan pois, ja jos siitä tulee kyselyä, sanon että: anteeksi, mutta en saanut suunvuoroa. Exvaimoni mielestä tuo on kamalaa, mutta minua ei kiinnosta hänen asiansa, enkä saa suunvuoroa. Minusta tuo on ihan kohtelias tapa, varsinkin jo toisella kertaa.

Joskus olen joutunut sulkemaan puhelimen, kun pitkäveteinen tuttavani ei osaa lopettaa, vaan pomppii asiasta toiseen ja etääntynyt alkuperäisestä asiasta valovuosien päähän.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen joutunut sulkemaan puhelimen, kun pitkäveteinen tuttavani ei osaa lopettaa, vaan pomppii asiasta toiseen ja etääntynyt alkuperäisestä asiasta valovuosien päähän.

Ai olet lyönyt luurin korvaan?

Muistan erään illanistujaisen. Mukana oli entinen työkaveri. Yleensä hän on aika hiljaa, ja miettinyt kommenttinsa (ei aina onnistuneita, jos ei ole oma ala; ja joskus, ikävä kyllä, ihmisvihamielisiä, mutta menee). Tänä iltana hän kuitenkin puhui suhteellisen paljon. Yhden kerran sanoin, että "hei! mitä sanoit, oli progadandaa". Hän "öhöm". Olen varma, että sain silloin vihollisen loppuiäkseni. Harmi, mutta aina ei vaan voi vaieta.

"Mun pitääkin jatkaa töitä. Oli kiva jutella, moikka!"

Mun täti. Pälättää jatkuvasti itsestään. Siis taukoamatta, en ymmärrä miten vetää henkeä välissä. Ja jatkuvalla syötöllä myös ohjeita siitä miten toisten ihmisten pitäisi elämänsä elää. Ja suuttuu heti, jos  joku on eri mieltä. 

Itse en enää suostu kasvokkain näkemään koko ihmistä. Ja jos soittaa, laitan puhelimen kaiuttimelle ja sopivin väliajoin mumisen juu nii joo... Ei se kuuntelisi kuitenkaan, tykkää vaan omasta äänestään. 

Vierailija kirjoitti:

Mun täti. Pälättää jatkuvasti itsestään. Siis taukoamatta, en ymmärrä miten vetää henkeä välissä. Ja jatkuvalla syötöllä myös ohjeita siitä miten toisten ihmisten pitäisi elämänsä elää. Ja suuttuu heti, jos  joku on eri mieltä. 

Itse en enää suostu kasvokkain näkemään koko ihmistä. Ja jos soittaa, laitan puhelimen kaiuttimelle ja sopivin väliajoin mumisen juu nii joo... Ei se kuuntelisi kuitenkaan, tykkää vaan omasta äänestään. 

Siis onko tuollaisilla ihmisillä jokin trauma lapsuudesta, vai mikä aiheuttaa tuollaisen pakonomaisen kälättämisen?

Edesmenneellä tädilläni (terveisiä Kyllikille sinne johonkin) oli nerokas tapa heittää kaiken maailman selittäjille ja pälättäjille väliin "Niiinkkö?" sellaisella nousevalla intonaatiolla joka silleen sopivan piilovittuilevasti kertoi että ei kiinnosta kuule vähääkään, mutta samalla ei voinut olla aivan varma että kohteliaasti kuitenkin kuunteli ilman dissausta mielessä. En koskaan ollut itse varma , joten opin olemaan jaarittelematta hänen seurassaan.