Miksi aina näin keväällä sitä ihastuu johonkuhun vielä aikuisenakin?

Ne hormonit. Tuotanto kiihtyy valon määrän kasvaessa. On ns. "kevättä rinnoissa".

En ole koskaan ihastunut keväällä. Olen ihastunut vain kerran elämässäni. Se tapahtui syksyllä.

Toivottavasti tästä pääsee joskus eroon, koska oikeasti vaikka sen tietä jo ennalta ja kokemuksesta, ettei se ihastus johda mihinkään niin silti sitä on yht'äkkiä ihan pää pilvissä ja unelmoi kaikesta ihanasta.

Se pudotus on aina yhtä kovaa ja korkealta vaikka mitään ei edes ole ollut olemassakaan muualla kuin omassa päässä.

Toisaalta ihanaa

Mulla sama juttu! Olen oppinut ottamaan kaiken irti energiannoususta ja käyttämään sen niihin tehtäviin, mitä kulloinkin on käsillä. Nauti kohonneesta mielialasta! Ei sen travotse johtaa mihinkään, vaikka se mukavaa olisikin, kieltämättä.

Ikisinkkuna sitä jo toivoisi, ettei enää olisi minkäänlaisia tunteita ja menisi vaan robottina. Itseasiassa noin olikin jo vuosia, mutta jotenkin tämä koronapska sai taas havahtumaan siihen kuinka perhekeskeinen parisuhdeihminen sitä todellisuudessa onkaan. 

Yksinolo tuntuu nykyisin pahemmalta kuin ikinä enkä mä olekaan sinut ikisinkkuelämäni kanssa vaikka niin aiemmin kuvittelinkin.

Itse käyn kuumana suunnilleen joka toiseen vastaantulevaan mieheen. Ihan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama juttu! Olen oppinut ottamaan kaiken irti energiannoususta ja käyttämään sen niihin tehtäviin, mitä kulloinkin on käsillä. Nauti kohonneesta mielialasta! Ei sen travotse johtaa mihinkään, vaikka se mukavaa olisikin, kieltämättä.

No tuo yht'äkkinen pää pilvissä-vaihe onkin ihanaa ja just tuo energisyys etenkin, mutta sitten se yhtä yht'äkkinen pudotus maan pinnalle onkin ihan kamala kun järki vihdoin voittaa.

Sitä ihan oikeasti tuntuu kuin olisi saanut todella julmat pakit vaikka mitään ei ole tapahtunut ja sitä on miltei vihainen sille ihastuksen kohteelle joka on autuaan tietämätön koko asiasta. Ja pah, ei mitään miltei vihainen vaan sitä on vihainen. Hullua.

Vierailija kirjoitti:

Itse käyn kuumana suunnilleen joka toiseen vastaantulevaan mieheen. Ihan kamalaa.

Mulla ihan sama. Voisi melkein sanoa, että oma miesmaku on tätä nykyä melko laaja.. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ihanaa

Ensin on ihanaa, mutta sitten kamalampaa kuin ennen ihastusta. Itse olen nyt siinä "raivo-pettymys"-vaiheessa ja seuraavana tuleekin sitten se "mikään ei vttu kiinnosta"-vaihe jota jatkuukin taas seuraavaan ihastukseen asti..

Keväthän on aina kuin uusi alku. Mikäs sen ihanampaa kuin ihastua ja tunteiden syventyä samaa tahtia kuin luonto herää eloon ja puhkeaa kukkaan ja lopulta kaikki huipentuu kuumaan (viileään) kesään..

Vierailija kirjoitti:

Keväthän on aina kuin uusi alku. Mikäs sen ihanampaa kuin ihastua ja tunteiden syventyä samaa tahtia kuin luonto herää eloon ja puhkeaa kukkaan ja lopulta kaikki huipentuu kuumaan (viileään) kesään..

Ihanaahan se olisikin jos niiden tunteiden kohde olisi ihminen johon olisi edes jonkinlainen mahdollisuus ja että tunteet voisi edes teoriassa olla molemminpuolisia..

Yksipuolinen ihastus saavuttamattomaan on oikeasti ihan teinitouhua jota ei enää jaksaisi yhtään.

Itse huomaan tuon aina ekana siitä, että ruokahalu vähenee eikä herkutkaan maistu ja sitä alkaa taas ihan eri tavalla kiinnostua mitä on päällä (ja tuskailla liikakiloja) sekä alkaa kaikenlaiset naamiot ja muuta rasvailut tulla mukaan päiväohjelmaan. 

Tuota sitten kestää sen muutaman viikon/kuukauden ja sitten tunteet kuolee kun ei niille saa vastakaikua ja sen jälkeen ei enää kiinnosta kynsien lakkaamiset eikä mikään muukaan.