Tyttö 13v itkeskelee, koska isänsä adoptoi uuden vaimonsa lapset
Ennen 13v oli niin sanotusti isin tyttö. Nyt isänsä on uuden vaimonsa lasten lumoissa. Toki taaperoikäiset vaativat enemmän huomiota, mutta ex-mies on unohtanut tytön lähes kokonaan. Ennen juttelivat ja ulkoilivat, pelailivat korttia ynnä muuta. Nyt ei mitään. Ex unohti jopa tytön synttärit. 13v sai katsella (nettikameran kautta) kuinka kaikilla muilla oli hauskaa.
Tyttö sanoi minulle, ihan sama jos jään vaikka auton alle kun ei isi kumminkaan edes huomaa. Ex sanoo että liioittelen, minusta en.
Kommentit (38)
En mä kyllä vieläkään oikein ymmärtänyt tuota synttärikuviota. Miksi ei siis äiti järjestänyt luonaan asuvalle tyttärelle synttäreitä, jonne olisi isä kutsuttu ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tue tytärtäsi parhaasi mukaan. Voit yrittää auttaa häntä ymmärtämään isäänsä ja tämän valintoja, jos pystyt olla mahdollisimman puolueeton.
Isän uusi parisuhde tuo isälle paljon voimavaroja, mutta vie myös hänen aikaansa. Hän ei varmasti tarkoita pahaa tyttärelleen. Yritä auttaa tyttöä ymmärtämään tämä.Isänsä "menettäminen" on aivan käsittämättömän iso isku nuorelle tytölle. Tämä voi johtaa heikkoon itsetuntoon ja vaikeuttaa tulevaisuudessa hyvän parisuhteen löytämistä, jos tyttö alitajuisesti hakee hyväksyntää miehiltä.
Tämä olisi hänen kannaltaan ihan hirveää.Siksi suosittelen, että tuet hänen itsetuntoaan, äläkä missään nimessä anna tytön ajatella, että isänsä hylkää hänet. Yritä löytää jokin armollisempi selitys isän käytökselle.
Ja pyydä tätä isää keskustelemaan asioista tytön kanssa. Ja panostamaan siihen, että jatkossakin tyttö saisi kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa. Se, että isä huomioi joskus vain häntä, auttaa tyttöä sopeutumaan isän uusperheeseen.
Voimia teille kaikille!
Aidin tehtäväkö se on lieventää isän aiheuttamia pettymyksiä ja siloitellä isän törkeää käytöstä? Isä on se selvästi näyttänyt, että uudet lapset tulee ensin. Ei 13 v mikään tyhmä ole. Ei isän tekemisiä pidä alkaa selitellä. Menee luottamus äitiinkin, kun murrosikä iskee todella.
Joo, ei ole äidin tehtävä selitellä ja lieventää isän aiheuttamia pettymyksiä, kyllä nyt äidin tehtävä on haukkua tuo isä oikein maanrakoon, oikein lietsoa sitä pahaa oloa tytölle korostamalla kuinka ikävä ja ilkeä isä tällä on kun on tyttönsä nyt näin hylännyt. Tai jättää tilanne kokonaan huomiotta, isähän tuon sopan on keittänyt! Näillä tavoin tyttö varmaan selviää kaikkein pienimmillä vahingoilta tilanteesta, kyyyylllä varmasti!
Oikeasti, ette te voi olla noin sadist eja. Totta kai äidin tehtävä on nyt pakosti yrittää saada isää tajuamaan mitä isä tekee lapselle ja toisaalta sitten koittaa lohduttaa tyttöä ja yrittää selittää asiaa parhain päin. Tämähän EI tarkoita, että tilanteesta pitää tytölle alkaa valehdella, mutta neutraalin näkökannan voi selittämiseensä ottaa niin ettei entisestään lietso lapsen pahaa oloa asiasta.
Se, että toinen vanhempi jättää hommansa hoitamatta/hoitaa hommansa huonosti, ei tarkoita toisellekin vanhemmalle lupaa heittää kaikki lekkeriksi. Tai voihan sitä tietysti, mutta sitten ei ole kyllä itsekään yhtään sitä "huonoa vanhempaa" parempi jos ei jaksa ja viitsi niitä toisen aiheuttamia kolhuja korjata.
Ymmärsit väärin. Kyllä äiti voi isälle yrittää puhua, mutta missään nimessä ei pidä lapselle alkaa selittää, että isä rakastaa ja haluaa sinulle parasta ym mikä ei pidä paikkaansa.
Neutraali asenne isästä lapsen seurassa. Ei pidä haukkua, mutta ei puolustellakaan mitenkään.
Omien lasteni isä on surkimus enkä todellakaan puhu hänestä mitään pahaa lasten kuullen. Missään tekemisissä en exän kanssa kuitenkaan ole. En tiedä mitä lapset isästään ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö katseli omia synttäreitään nettikameran kautta? Missä ne kemut siis pidettiin ja miksei päivänsankari osallistunut?
Joo.
Tää kuulosti yläastehullulta joka on ryhdistäytynyt ja keksinyt uuden sadun.
Uskoisko tuota? Aika uskomaton juttu että isä adoptoi lapsia ja jättää oman lapsensa. Kuulostaa ihan taas höperön av-mamman huoltokiusausjutulta. Useimmiten kysymys huoltokiusaamisesta kun joku sanoo toisen vanhemman hylänneen lapsensa. Kiusaaja on siis se lähivanhempi, joka sanoo toisen hylänneen vaikka se onkin se lähivanhempi tai joku lähipiiristään, joka estää etävanhemman ja lapsen tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä vieläkään oikein ymmärtänyt tuota synttärikuviota. Miksi ei siis äiti järjestänyt luonaan asuvalle tyttärelle synttäreitä, jonne olisi isä kutsuttu ?
Ja miten on mahdollista, ettei äiti järjestänyt juhlia, jos tietoa isän juhlista ei ollut.
Haisee, haisee. Vastenmielistä provoilua.
Ja aina paha isä ja kärsivä tyttölapsi. Auttaisikohan edes terapia ap:tä.
Muuten ihan hyvä, mutta aika epäuskottavaa, että isä mitään synttäreitä olisi järjestänyt ilman päivänsankaria. Äitipäivinä/viikolla äiti järkkää ne kemut.
13v ei tarvitse isää tai äitiä koko ajan. Te olette eronnut niin kummatkin ovat lapsen kanssa omalla vuorollaan. On myös lapsia, jotka eivät kykene jakamaan vanhempiensa huomiota. Ei kenenkään kanssa.
Tämä on provo, mutta totuus on se että
jotkut miehet katkaisevat erossa välit
paitsi vaimoonsa myös lapsiinsa.
Järki ei ilmeisesti riitä kuin yhden perhekuvion
ymmärtämiseen.
Siinä äiti tekee viisaimmin jos vain antaa lapselleen niin paljon rakkautta kuin voi.
Isä ansaitsisi haukut, mutta siitä ei ole lapselle mitään hyötyä. En ainakaan usko.
Minulla t-paita ja puolihame, tytöllä toppi ja farkut.
-Ap
Siis miksi tää isä olisi adoptoinut uuden kumppanin lapset? Ja miten on edes niin nopeasti pystynyt adoptoimaan? Entä näiden lasten oikea isä?
Juu, ei uskottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tue tytärtäsi parhaasi mukaan. Voit yrittää auttaa häntä ymmärtämään isäänsä ja tämän valintoja, jos pystyt olla mahdollisimman puolueeton.
Isän uusi parisuhde tuo isälle paljon voimavaroja, mutta vie myös hänen aikaansa. Hän ei varmasti tarkoita pahaa tyttärelleen. Yritä auttaa tyttöä ymmärtämään tämä.Isänsä "menettäminen" on aivan käsittämättömän iso isku nuorelle tytölle. Tämä voi johtaa heikkoon itsetuntoon ja vaikeuttaa tulevaisuudessa hyvän parisuhteen löytämistä, jos tyttö alitajuisesti hakee hyväksyntää miehiltä.
Tämä olisi hänen kannaltaan ihan hirveää.Siksi suosittelen, että tuet hänen itsetuntoaan, äläkä missään nimessä anna tytön ajatella, että isänsä hylkää hänet. Yritä löytää jokin armollisempi selitys isän käytökselle.
Ja pyydä tätä isää keskustelemaan asioista tytön kanssa. Ja panostamaan siihen, että jatkossakin tyttö saisi kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa. Se, että isä huomioi joskus vain häntä, auttaa tyttöä sopeutumaan isän uusperheeseen.
Voimia teille kaikille!
Eihän sitä tosiasiaa kukaan tai mikään poista, kun vanhempi hylkää lapsensa. Lapsi sitten itse muokkaa päässään siitä tarinan, jolla suojelee itse itseään tai sitten ei.
Ja se on totta, että se sotkee oman kompassin ihmissuhteissa aika perusteellisesti ja vaatii paljon kasvamista ja korjaavia kokemuksia päästä asiasta yli. Ja varmaan myös sen, että päästää irti henkisesti siitä hylkääjästä. Oma hylkääjäni hylkäsi minut kahdesti, joten oli ihan perusteltua elätellä toivetta siitä, että hän palaisi taas joskus. No, ei ole palannut enkä enää haluaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tue tytärtäsi parhaasi mukaan. Voit yrittää auttaa häntä ymmärtämään isäänsä ja tämän valintoja, jos pystyt olla mahdollisimman puolueeton.
Isän uusi parisuhde tuo isälle paljon voimavaroja, mutta vie myös hänen aikaansa. Hän ei varmasti tarkoita pahaa tyttärelleen. Yritä auttaa tyttöä ymmärtämään tämä.Isänsä "menettäminen" on aivan käsittämättömän iso isku nuorelle tytölle. Tämä voi johtaa heikkoon itsetuntoon ja vaikeuttaa tulevaisuudessa hyvän parisuhteen löytämistä, jos tyttö alitajuisesti hakee hyväksyntää miehiltä.
Tämä olisi hänen kannaltaan ihan hirveää.Siksi suosittelen, että tuet hänen itsetuntoaan, äläkä missään nimessä anna tytön ajatella, että isänsä hylkää hänet. Yritä löytää jokin armollisempi selitys isän käytökselle.
Ja pyydä tätä isää keskustelemaan asioista tytön kanssa. Ja panostamaan siihen, että jatkossakin tyttö saisi kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa. Se, että isä huomioi joskus vain häntä, auttaa tyttöä sopeutumaan isän uusperheeseen.
Voimia teille kaikille!
Aidin tehtäväkö se on lieventää isän aiheuttamia pettymyksiä ja siloitellä isän törkeää käytöstä? Isä on se selvästi näyttänyt, että uudet lapset tulee ensin. Ei 13 v mikään tyhmä ole. Ei isän tekemisiä pidä alkaa selitellä. Menee luottamus äitiinkin, kun murrosikä iskee todella.
En tarkoittanut, että äidin tehtävä on silotella isän virheitä. Tarkoitin, että äidin tehtävä on auttaa lasta löytämään lempein mahdollinen selitys tilanteelle. Kertoa, että isät ovat inhimillisiä, ja että he joskus keskittyvät innon voimalla uuteen, laiminlyöden vanhaa. Ja se ei ole oikein, mutta se on osa ihmisyyttä.
Tätä ei pidä tehdä siksi, että äidin pitäisi helpottaa isän elämää. Vaan siksi, että se tukee lasta.
Lapsi kokee jo nyt, että isänsä ei välittäisi, vaikka hän kuolisi. Miten tätä auttaa se, että äiti komppaa ja vakuuttaa, että isäsi on menettänyt lopullisesti mielenkiintonsa sinuun... eikö olisi armollisempaa kertoa, että isä ei vain ymmärrä, mitä hän menettää.
Aloituksistasi päätellen teidän perheessä itketään jatkuvasti.
Suosittelen terapiaa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tue tytärtäsi parhaasi mukaan. Voit yrittää auttaa häntä ymmärtämään isäänsä ja tämän valintoja, jos pystyt olla mahdollisimman puolueeton.
Isän uusi parisuhde tuo isälle paljon voimavaroja, mutta vie myös hänen aikaansa. Hän ei varmasti tarkoita pahaa tyttärelleen. Yritä auttaa tyttöä ymmärtämään tämä.Isänsä "menettäminen" on aivan käsittämättömän iso isku nuorelle tytölle. Tämä voi johtaa heikkoon itsetuntoon ja vaikeuttaa tulevaisuudessa hyvän parisuhteen löytämistä, jos tyttö alitajuisesti hakee hyväksyntää miehiltä.
Tämä olisi hänen kannaltaan ihan hirveää.Siksi suosittelen, että tuet hänen itsetuntoaan, äläkä missään nimessä anna tytön ajatella, että isänsä hylkää hänet. Yritä löytää jokin armollisempi selitys isän käytökselle.
Ja pyydä tätä isää keskustelemaan asioista tytön kanssa. Ja panostamaan siihen, että jatkossakin tyttö saisi kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa. Se, että isä huomioi joskus vain häntä, auttaa tyttöä sopeutumaan isän uusperheeseen.
Voimia teille kaikille!
Aidin tehtäväkö se on lieventää isän aiheuttamia pettymyksiä ja siloitellä isän törkeää käytöstä? Isä on se selvästi näyttänyt, että uudet lapset tulee ensin. Ei 13 v mikään tyhmä ole. Ei isän tekemisiä pidä alkaa selitellä. Menee luottamus äitiinkin, kun murrosikä iskee todella.
En tarkoittanut, että äidin tehtävä on silotella isän virheitä. Tarkoitin, että äidin tehtävä on auttaa lasta löytämään lempein mahdollinen selitys tilanteelle. Kertoa, että isät ovat inhimillisiä, ja että he joskus keskittyvät innon voimalla uuteen, laiminlyöden vanhaa. Ja se ei ole oikein, mutta se on osa ihmisyyttä.
Tätä ei pidä tehdä siksi, että äidin pitäisi helpottaa isän elämää. Vaan siksi, että se tukee lasta.
Lapsi kokee jo nyt, että isänsä ei välittäisi, vaikka hän kuolisi. Miten tätä auttaa se, että äiti komppaa ja vakuuttaa, että isäsi on menettänyt lopullisesti mielenkiintonsa sinuun... eikö olisi armollisempaa kertoa, että isä ei vain ymmärrä, mitä hän menettää.
En kyllä tiedä, miten tuo jotenkin pehmentäisi asiaa. Itse olen ajatellut, että oma vanhempani hylkäsi minut eikä välitä minun hyvinvoinnistani. Minulla on kaksi vanhempaa, joiden velvollisuus ja tehtävä oli pitää minusta huolta, mutta toinen lipesi omasta tehtävästään. Jos hänellä itsellään oli vaikeaa, hänen velvollisuus olisi ollut yrittää hakea apua itselleen. Hän olisi voinut myös itse kertoa syyt omaan toimintaansa, mutta ei ole sitä tehnyt. Ei tuota selittelemällä muuksi muuteta.
Tärkeintä on se, että lapsella on edes yksi turvallinen huoltaja, sellainen johon hän voi luottaa, ettei sekin jätä häntä. Oli henkisesti kova paikka 18-vuotiaana, kun toinen vanhempi oli hylännyt ja toisesta löytyi kasvaimia. Olin juuri täysi-ikäistynyt, joten yhteiskuntakaan ei olisi enää pitänyt minua lapsena, mutta en ollut vieä ehtinyt käydä opintoja loppuun. Se oli aika stressaava kohta sen muun surun lisäksi, mitä oli kantanut äkillisestä, täydellisestä ja selityksettömästä hylätyksitulemisesta.
Kuulostat ihan mieheni exältä. Hänen mielestään mieheni, heidän tyttärensä isä, "hylkäsi tyttärensä" mennessään kanssani naimisiin. Olen siis tyttären ikäinen ja tuo exvaimo teki kaikkensa, että sai mustamaalattua minua ja lapsen isää aikuiselle tyttärelle. Repi omasta päästään, että tyttären syntymäpäivänä olisi yhtäkkiä pitänyt olla illallisella Sipulissa, vaikka olisimme sopineet juhlistamisesta keskenämme, ilman tuota tyttären äitiä.
Älä lietso teinityttöösi antipatioita omaa isäänsä tai exäsi uutta perhettä kohtaan. Uudet sisarukset ovat tärkeä osa tyttäresi elämää. Katkeruutesi heijastuu tyttäresi aikuisuuteen. Anna tyttäresi ja hänen isänsä luoda omanlaisensa isä-tytär-suhde. Et voi sanella sääntöjä kaikkeen, et myöskään exäsi uuteen perheeseen. Vaikka miten yrittäisit käyttää omaa tytärtäsi pelinappulana. Häviäjä olet lopulta sinä itse.
Jep, ja käyttää lapsia hyväksi näyttääkseen, mikä loistava isä/mies on - omia lapsia silloin kun se sopii ja uuden puolison lapsia silloin kun se sopii paremmin.