Miten tavallista on että psykoterapeutti menettää malttinsa?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole onnistunut toimimaan niin, että psykoterapeutti menettäisi malttinsa. En ole kyllä menettänyt malttiani itsekään tapaamisten aikana.
Taitaisin vaihtaa terapeuttia, jos hän alkaisi hillumaan.
Kenenkään ei pidä ajatella niin, että jos psykoterapeutti menettää malttinsa, silloin asiakas ei ole onnistunut toimimaan oikein. Jos psykoterapeutti menettää malttinsa, ei se ole koskaan potilaan vika. Ei koskaan. Ammattilaisella tulee olla työkalut toimia rauhallisesti vaikeissakin tilanteissa.
Mutta jokaisen terapeutin pitäisi olla tietoinen, että niitäkin asiakkaita voi osua joukkoon, joiden tavoite on tämä. Esim narsistinen persoonallisuushäiriö voi saada sen aikaan. Muistutan nyt vaan... On ihmiset moninaisia.
Ei narsistit terapiassa käy.
Kyllä jotkut käyvät.
Vai mistä ajattelet, että narsistit saavat diagnoosinsa, vauva-av:lta tai oikeuspsykiatrisen mielentilatutkimuksen kylkiäisenä?
Tällä palstalla on jotenkin vääristynyt käsitys narsismista muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni psykoterapeutti hermostui minuun, kun vastasin väärin johonkin asiaan. Hänen mielestään oli outoa, että aikuisen tyttären äiti pystyi ostamaan itselleen turhia tavaroita kysymättä tyttäreltä, tarvitseeko tämä rahaa. Kummallista tässä on se, että minä olen sairaanhoitaja, tytär talouspäällikkö eli tytär ei edes tarvitse rahaa. Kuulemma tämä oli osoitus siitä, että minä olen kylmä ihminen.
Sinä uskoit. Miksi ihmiset eivät luota omaan ajattelukykyynsä. Tunnet omat asiasiasi varmasti parhaiten. Joku vielä maksaa siitä.
Uskoin minä? Että ole kylmä ihminen? Ehei, uskoin, että psykoterapeutti ei ole ammattitaitoinen, koska hän huusi minulle, että en osaa kokea tunteita niin kuin pitää. Vastasin, että siihen ei liene olemassa kattavaa opaskirjaa, joten koen omalla tavallani ja jos se ei kelpaa, niin sitten ei. Syyllistymään en silti rupea eli minua on turha osoittaa sormella, jos ei osaa omaa työtään. Omia tunteitaan ei voi ulkoistaa, vaikka terapeutti siihen patistaa.
Kuulostaa uskomattomalta. Että tuollainen ihminen olisi saanut laillistetun psykoterapeutin pätevyyden.
Persoonallisuushäiriöinen narsisti saattaa päästä ammattilaisenkin ihon alle, varsinkin jos ammattilainen on jotenkin yliempaattinen tai kokematon. Lisäksi terapiasta ei näille ole yleensä mitään hyötyä, koska narsismi estää kaiken terveen edistymisen.
Lähellä on ollut. Yleensä annoin periksi kun huomasin rahasta kuulijan otsasuonen alkavan tykyttää. Kerran jatkoin niin pitkälle että joutui kahden kuukauden sairauslomalle. Yleensä ovat olleet liikuttavan ja hassun yksinkertaisen oloisia. Kuka sellaisen kiusaamisesta nauttisi?
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt näin. Menetti hermonsa jostain syystä, kun selitin asiaa X. En enää muista, mitä. Kivahti siihen halveksivan ärtyneellä sävyllä: "päätit sitten oikein pitää SAARNAN tästä aiheesta!" Hämmennyin todella, koska mielestäni en ollut saarnaamassa mitään. Jätin selittämisen sikseen ja istuskelin hiljaa. Seuraavalla kerralla terapiassa terapeutti pyysi anteeksi. Kyseessä oli hyvin kokenut ja arvostettu terapeutti.
Millähän meriiteillä mahtaa olla niin arvostettu, jos käyttäytyy noin ammattitaidottomasti.
Ammattitaitoinen psykoterapeutti ei ajattele noin. Hän ei mieti, että hänen "täytyy sietää kaikkea". Hän ei uhriudu. Hän kykenee pysyttelemään jatkuvasti ammattiroolissa. Hän pystyy näkemään potilaan hankalan käytöksen taakse ja tämän vuoksi hän kykenee empatiaan. Hän pyrkii auttamaan potilasta parhaan kykynsä mukaan. Jos terapeutti kokee, ettei hän ole oikea henkilö auttamaan kyseistä potilasta, eli terapia ei etene eikä sillä saavuteta riittäviä tuloksia, niin silloin ammattitaitoinen terapeutti ohjaa potilaan eteenpäin toisenlaisen avun piiriin. Esimerkiksi sellaisen terapiasuuntauksen pariin, jonka uskoo toimivan parhaiten kyseisen potilaan hoidossa.