Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä sydänsurusta tai oppia elämään sen kanssa?
28.04.2021 |
Miten selvitä sydänsurusta tai oppia elämään sen kanssa? Mies on etääntynyt enkä saa keskustelua aikaan, ei joko jaksa tai ehdi jutella, ja kaikki on kuulemma hyvin, eikä ole hätää. Sanoo että rakastaa ja ikävöi, mutta viestit, puhelut ja tapaamiset on harvenneet. Eikai tässä enää auta kun kohdata totuus. En saa itseäni enää pakotettua yrittämään kysellä mieheltä mitään, tuntuu niin nöyryyttävältä ja typerältä kerjätä huomiota, jota aiemmin sai ja annoin tietysti takaisin. Elämäni rakkaus ja nyt on näin. En edes tiedä mitä tapahtui. Aiemmin välimme olivat hyvin välittömät ja kaikki asiat pystyttiin puhumaan. Nyt vain töistä ja kaikesta yhdentekevästä. Olen jo tavallaan hyväksynyt sen että mitään ns closurea tälle ei taida tulla tällä menolla, ihan kuin mies vain yrittäisi feidata koko suhteen olemattomiin. Minä en puolestani pysty nukkumaan en syömään. Mietin vain mitä tein väärin.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta on tunteettoman ehdoilla toimiva, eli vaikka särkisit toisen sydämen käytökselläsi, et joudu vastuuseen käytöksestäsi. Tämä on sinänsä outoa, sillä moni muu psyykkinen väkivalta on tuomittavaa, mutta esim. pettäminen ja tökerösti jättäminen, joka poikkeuksetta tuottaa henkistä kärsimystä, on ok.
Nykyjärjestelmä ikään kuin viittaa sellaiseen, että rakastaminen on pelkkä illuusio, josta voi syyttää vain itseään kun sydämeen sattuu, kun toinen ei enää välitäkään. Eikä tunteita voikaan pakottaa, en sitä sano, mutta olisi reilua kertoa avoimesti heti ikä roikottaa toista löysässä hirressä loputtomiin tuhoten toisen mielenterveys, itsetunto ja usko ihmisyyteen siinä samalla.
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä mutta mulla on samantapainen tilanne. Voimia sinne ❤️
Samoin mulla, ei ihan noin pitkälle mennyt meidän suhde mutta tunsin että hän oli sielunkumppanini ja tunteet oli molemminpuolisia. Tätä jatkui vuoden ja nyt on käymässä ihan tuo sama etääntyminen, merkit viittä siihen että hänellä on joku toinen mielessä. Mitään kunnon keskustelua ei aiheesta saa aikaiseksi
Olen yrittänyt tietoisesti suuntautua muihin juttuihin, tavata ystäviä ja miettiä jo elämää ilman häntä. Alkaa hiukan helpottaa ja kaikkeen tottuu. Tsemppiä sinulle, nämä on todella surullisia tilanteita.
Usein miehet ovat nuoremman perässä. Olet hyvä, sinulla ei ole syytä itsesyytökseen, vaikka se automaattisesti tapahtuu. Joskus se on siitä toisesta kiinni, ei sinusta. Tiettyjen vuosien kuluttua sinulla on aina jotain muuta mielessä kuin tuo mies, se kuulostaa hullulta, mutta niin se menee. Jos penkoisit tietoja ja miehen puhelinta, se totuus olisi ehkä lennähtänyt sieltä silmille tai jos olisit mennyt yhtäkkiä paikan päälle. Mutta jos ei halua enempää draamaa voi irrottautua.
Älä enää mieti, mitä teit väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä. Näin se nyt vaan meni. Toisen perään ruikuttaminen hajottaa sua entisestään. Jos häntä ei kiinnosta, niin et saa sitä väkisin muutettua.
Itsellä toipuminen alkoi vasta, kun itse päätin niin. Eli lopeta perään haikailu. Nokka ylös ja muita ajateltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä mutta mulla on samantapainen tilanne. Voimia sinne ❤️
Samoin mulla, ei ihan noin pitkälle mennyt meidän suhde mutta tunsin että hän oli sielunkumppanini ja tunteet oli molemminpuolisia. Tätä jatkui vuoden ja nyt on käymässä ihan tuo sama etääntyminen, merkit viittä siihen että hänellä on joku toinen mielessä. Mitään kunnon keskustelua ei aiheesta saa aikaiseksi
Olen yrittänyt tietoisesti suuntautua muihin juttuihin, tavata ystäviä ja miettiä jo elämää ilman häntä. Alkaa hiukan helpottaa ja kaikkeen tottuu. Tsemppiä sinulle, nämä on todella surullisia tilanteita.
Tämä oli molemmille se ainoa oikea rakkaus, nyt vain kohta kahden vuoden jälkeen ollaankin yhtäkkiä tilanteessa jossa näköjään enää mulla tunteet jäljellä kuten alussa. Välillä olen kysellyt onko kaikki ok ja kuulema on, mutta en enää usko siihen. Pelkään etten pääse tästä yli, etten osaa koskaan enää luottaa kehenkään tai mihinkään, koska en ole koskaan ennen luottanut keneenkään kuten tähän mieheen. Oon ihan romuna ja etsin vain ulospääsyä mutta sellaista ei taida olla.
Some men break your heart in two,
Some men fawn and flatter.
Some men never look at you;
And that clears up the matter.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä enää mieti, mitä teit väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä. Näin se nyt vaan meni. Toisen perään ruikuttaminen hajottaa sua entisestään. Jos häntä ei kiinnosta, niin et saa sitä väkisin muutettua.
Itsellä toipuminen alkoi vasta, kun itse päätin niin. Eli lopeta perään haikailu. Nokka ylös ja muita ajateltavaa.
Tää on huono neuvo jos on oikeasti tosissaan satuttanut. Toki katse eteenpäin mutta painamalla tunteet alas ne pulpahtaa isompana joskus pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä mutta mulla on samantapainen tilanne. Voimia sinne ❤️
Samoin mulla, ei ihan noin pitkälle mennyt meidän suhde mutta tunsin että hän oli sielunkumppanini ja tunteet oli molemminpuolisia. Tätä jatkui vuoden ja nyt on käymässä ihan tuo sama etääntyminen, merkit viittä siihen että hänellä on joku toinen mielessä. Mitään kunnon keskustelua ei aiheesta saa aikaiseksi
Olen yrittänyt tietoisesti suuntautua muihin juttuihin, tavata ystäviä ja miettiä jo elämää ilman häntä. Alkaa hiukan helpottaa ja kaikkeen tottuu. Tsemppiä sinulle, nämä on todella surullisia tilanteita.
Tämä oli molemmille se ainoa oikea rakkaus, nyt vain kohta kahden vuoden jälkeen ollaankin yhtäkkiä tilanteessa jossa näköjään enää mulla tunteet jäljellä kuten alussa. Välillä olen kysellyt onko kaikki ok ja kuulema on, mutta en enää usko siihen. Pelkään etten pääse tästä yli, etten osaa koskaan enää luottaa kehenkään tai mihinkään, koska en ole koskaan ennen luottanut keneenkään kuten tähän mieheen. Oon ihan romuna ja etsin vain ulospääsyä mutta sellaista ei taida olla.
Kahdessa vuodessa rakastumisen aiheuttamat hormoonit tasaantuvat ja parin olisi pitänyt pystyä siirtymään syvempään yhteyteen. Miehesi kohdalla tämä ei ole tapahtunut. Luultavasti tämä johtuu pornonkatselusta (porno lisää dopamiinintakaisinottosykliä aivoissa ja estää endorfiinin sekä oksitosiinin aihettamaa sitoutumista kumppaniin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein miehet ovat nuoremman perässä. Olet hyvä, sinulla ei ole syytä itsesyytökseen, vaikka se automaattisesti tapahtuu. Joskus se on siitä toisesta kiinni, ei sinusta. Tiettyjen vuosien kuluttua sinulla on aina jotain muuta mielessä kuin tuo mies, se kuulostaa hullulta, mutta niin se menee. Jos penkoisit tietoja ja miehen puhelinta, se totuus olisi ehkä lennähtänyt sieltä silmille tai jos olisit mennyt yhtäkkiä paikan päälle. Mutta jos ei halua enempää draamaa voi irrottautua.
En ole kenenkään puhelimen penkoja enkä paikanpäälle menijä siinä tarkoituksessa. Tuollaiset tuppaa tulemaan ilmi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, toivoisi tietysti aina että ennemmin. Lopun peleissä sillä ei taida olla väliä enää kun kaikki mennyttä. Jos miehestä jotain tuollaista selviäisi, kaikki kunnioitukseni ja arvostukseni häneen olisi täysin mennyttä.
Nyt herätys.
Yleissääntönä elämässä on se, että jos jokin asia vaivaa ja siihen haluaa muutosta, on kuulosteltava mitä todella haluaa. Seuraavaksi toimenpidesuunnitelma, parisuhteessa olet ihan oikein kertonut että haluat puhua mieltä vaivaavista asioista, ehdottanut palaveria.
Jos toinen ei halua tai hänen vastauksena ei tyydytä, jollainen kumppanin vastaus toki on, niin sitten sinun itsesi on tehtävä johtopäätöksiä. Suunnitelma miten saada elämä tyydyttävämmäksi.
Toinen ihminen tekee mitä tekee, hän on tietysti vastuussa siitä, mutta olet itse vastuussa omasta elämästäsi.
Et ole tehnyt mitään väärin, mieshän sanoo että kaikki on ok.
Olennainen kysymys on, että mitä teet tuollaisessa suhteessa, jossa ei kommunikaatio edes toimi niin että asioita voitaisiin ratkoa.
Jos olisin sinä kertoisin miehelle että nyt on viimeinen kerta jolloin olet sopimassa palaveria ja jos se ei onnistu, niin lähdet.
Älä hukkaa kallista aikaasi alitoimivien ihmisten kanssa ja uhriudu.
Muuta et vanhana kadu kuin liian kauan roikkumista toimimattomassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä mutta mulla on samantapainen tilanne. Voimia sinne ❤️
Samoin mulla, ei ihan noin pitkälle mennyt meidän suhde mutta tunsin että hän oli sielunkumppanini ja tunteet oli molemminpuolisia. Tätä jatkui vuoden ja nyt on käymässä ihan tuo sama etääntyminen, merkit viittä siihen että hänellä on joku toinen mielessä. Mitään kunnon keskustelua ei aiheesta saa aikaiseksi
Olen yrittänyt tietoisesti suuntautua muihin juttuihin, tavata ystäviä ja miettiä jo elämää ilman häntä. Alkaa hiukan helpottaa ja kaikkeen tottuu. Tsemppiä sinulle, nämä on todella surullisia tilanteita.
Tämä oli molemmille se ainoa oikea rakkaus, nyt vain kohta kahden vuoden jälkeen ollaankin yhtäkkiä tilanteessa jossa näköjään enää mulla tunteet jäljellä kuten alussa. Välillä olen kysellyt onko kaikki ok ja kuulema on, mutta en enää usko siihen. Pelkään etten pääse tästä yli, etten osaa koskaan enää luottaa kehenkään tai mihinkään, koska en ole koskaan ennen luottanut keneenkään kuten tähän mieheen. Oon ihan romuna ja etsin vain ulospääsyä mutta sellaista ei taida olla.
Kahdessa vuodessa rakastumisen aiheuttamat hormoonit tasaantuvat ja parin olisi pitänyt pystyä siirtymään syvempään yhteyteen. Miehesi kohdalla tämä ei ole tapahtunut. Luultavasti tämä johtuu pornonkatselusta (porno lisää dopamiinintakaisinottosykliä aivoissa ja estää endorfiinin sekä oksitosiinin aihettamaa sitoutumista kumppaniin).
Tämä!
Suhteessa on siis "kolmas pyörä" ja energiavuoto. Miehellä pornoriippuvuus oireyhtymä jossa aivojen välittäjäaineet ovat epätasapainossa.
Tämä on korjattavissa mutta vaatii molempien panosta ja halua muutokseen. Kukaan ei ole syyllinen vaan molemmat suhteessa tuovat oman osansa myös ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein miehet ovat nuoremman perässä. Olet hyvä, sinulla ei ole syytä itsesyytökseen, vaikka se automaattisesti tapahtuu. Joskus se on siitä toisesta kiinni, ei sinusta. Tiettyjen vuosien kuluttua sinulla on aina jotain muuta mielessä kuin tuo mies, se kuulostaa hullulta, mutta niin se menee. Jos penkoisit tietoja ja miehen puhelinta, se totuus olisi ehkä lennähtänyt sieltä silmille tai jos olisit mennyt yhtäkkiä paikan päälle. Mutta jos ei halua enempää draamaa voi irrottautua.
En ole kenenkään puhelimen penkoja enkä paikanpäälle menijä siinä tarkoituksessa. Tuollaiset tuppaa tulemaan ilmi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, toivoisi tietysti aina että ennemmin. Lopun peleissä sillä ei taida olla väliä enää kun kaikki mennyttä. Jos miehestä jotain tuollaista selviäisi, kaikki kunnioitukseni ja arvostukseni häneen olisi täysin mennyttä.
Nuorempana 2000-luvun alussa otin erään pelimiehen puhelimen ja lukittauduin kylpyhuoneeseen, totuuksia selvisi että naisia oli. Tosin ei sitä selvinnyt vielä, että miehellä olikin avovaimo. Mies yritti saada ovea auki kaikin tavoin hän oli voimakas, mutta voitin taistelun kahvasta ja en tehnyt puhelimelle mitään, katsoin vain varovasti. Hetken kuluttua annoin puhelimen takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysynyt syytä ^
Pohdin edelleen miten eteenpäin. Jos sillä olisi toinen, helpottuisin varmaan ja onnittelisin molempia hienosta valinnasta ja toivottaisin onnea jatkoon. Jos noin törkeästi minulle tekisi, tavallaan se helpottaisi toipumistani huomattavasti, koska olisin iloinen, että luonteensa olisi tullut ilmi, toki melkoisen myöhään. En olisi menettänyt mitään, ainoastaan päässyt eroon jätteestä niin sanotusti. Mielikuvani hänestä rehtinä ja ihanana ihmisenä muuttuisi pysyvästi, eikä olisi mitään mikä sen koskaan enää muuttaisi. En silti usko, että siitä olisi kyse vaikka joidenkin mielestä "merkit" sellaiseen viittaavat. Olisko jotain helppoa keinoa saada varmuus?
Vierailija kirjoitti:
Älä enää mieti, mitä teit väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä. Näin se nyt vaan meni. Toisen perään ruikuttaminen hajottaa sua entisestään. Jos häntä ei kiinnosta, niin et saa sitä väkisin muutettua.
Itsellä toipuminen alkoi vasta, kun itse päätin niin. Eli lopeta perään haikailu. Nokka ylös ja muita ajateltavaa.
Mies kuitenkin pitää yhteyttä aloitteellisesti, vähemmän vain kuin ennen. En ruikuta tai kerjää, koska musta ei ole siihen. Minä en ole se joka ns viestit ensin lähettää. Kysymys kuuluukin miksi roikottaa toista kuitenkin ns mukana?
En mä tiedä mutta mulla on samantapainen tilanne. Voimia sinne ❤️