Mikä siinä B-sävelessä on niin vialla, että nasut muutti sen nimeksi h:ksi?
Olen kiinnittänyt huomiota, että muista poiketen B-sointua ei tule lainkaan pianon valkoisia keskettimia käyttäen. Ei duuria eikä mollia.
Kommentit (17)
Kaikilla koskettimilla tulee duuri ja molli. On lemassa sekä b duuri että b molli. Vai mitä aoittaja tarkoittaa?
Jos taas puhutaan siitä että englanninkielisissä maissa on b ja bb ja meillä ja saksassa esimerkiksi h ja b, niin en tiedä miksi. H ja b on kuitenkin järkevämpiä kuin b ja bb.
Voisi olla näin:
A B C D E F G
Mutta onkin näin:
A H C D E F G
Jaa, kyllä minä ainakin olen B:stä puhunut aina, ja puhun jatkossakin.
Jostain kuulin, että b olisi tulkittu h:na, ovathan kirjaimet ulkonäöllisesti aika lähellä toisiaan, mutta en tiedä onko vain joku urbaanilegenda. Mutta en tiedä kuka tai ketkä tulkitsivat.
Mulle on opetettu, että se valkonen kosketin ennen Ceetä on H. Ja ALENNETTUNA B tai ais#
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla koskettimilla tulee duuri ja molli. On lemassa sekä b duuri että b molli. Vai mitä aoittaja tarkoittaa?
Jos taas puhutaan siitä että englanninkielisissä maissa on b ja bb ja meillä ja saksassa esimerkiksi h ja b, niin en tiedä miksi. H ja b on kuitenkin järkevämpiä kuin b ja bb.
Jos teet soinnun C:stä lähtien pelkästään valkoisilla koskettimilla, niin järjestys on tämä:
C maj
D min
E min
F maj
G maj
A min
.. mutta B:n maj ja min soitetaan mustia käyttäen.
Ja valkoisia koskettimia käyttäen tulee sointu Bdim, joka on duuriasteikon seitsemäs sointu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla åkoskettimilla tulee duuri ja molli. On lemassa sekä b duuri että b molli. Vai mitä aoittaja tarkoittaa?
Jos taas puhutaan siitä että englanninkielisissä maissa on b ja bb ja meillä ja saksassa esimerkiksi h ja b, niin en tiedä miksi. H ja b on kuitenkin järkevämpiä kuin b ja bb.
Jos teet soinnun C:stä lähtien pelkästään valkoisilla koskettimilla, niin järjestys on tämä:
C maj
D min
E min
F maj
G maj
A min.. mutta B:n maj ja min soitetaan mustia käyttäen.
Koska B/Bmin ei kuulu C-duuriin.
Vai onko kyse siitä, että jos paukuttaa B:tä, on silloin H-mies?
Suora lainaus Wikipediasta:
"Useimmissa kielissä sävelten niminä käytetään aakkosten alkukirjaimia. Tämä järjestelmä sai alkunsa jo keskiajalla ja muodostettiin käyttämällä molliasteikkoa (a-mollia) perusasteikkona, jolloin sen sävelet saivat nimet A, B, C, D, E, F ja G. Vasta myöhemmin tuli tarve laajentaa säveliä kromaattisen asteikon lopuilla sävelillä. Kuitenkin jo keskiaikaisessa musiikissa B-sävel esiintyi usein myös alennettuna, kun pyrittiin välttämään riitasointuja. Tämä aiheuttikin sekaannusta, kun samaa nimeä käytettiin sekä alennetusta että alentamattomasta sävelestä.
Ratkaisuksi saksalaisella kielialueella B vakiintui matalamman "pehmeän" sävelen nimeksi, ja vastaavan "kovan" sävelen nimenä alettiin käyttää aakkosten seuraavaa vapaata kirjainta eli H:ta. Sitä vastoin englanninkielisessä merkintätavassa pehmeää ja kovaa B-säveltä erotettiin tarvittaessa toisistaan nimillä b durum (kova b) ja b molle (pehmeä b). Lyhyeen merkitsemiseen käytettiin vastaavasti latinalaista b-kirjainta ja goottilaista b-kirjainta, joista ovat muodostuneet nykyisin käytetyt alennus- ja palautusmerkit.
Nämä toisistaan poikkeavat nimistöt ovat säilyneet nykypäivään asti, ja vaikka ne aiheuttavat sekaannustakin, eivät kansainvälisen nimistön yhtenäistämisyritykset ole onnistuneet. Saksalainen merkintätapa on kuitenkin hitaasti väistymässä loogisemman ja laajemmin käytetyn, englanninkielisen nimistön tieltä. Esimerkiksi Ruotsissa siirryttiin 1990-luvun aikana käyttämään englantilaista merkintätapaa."
Suru soittaa mielen mustin koskettimin
Vahingossa vaikka valkoista koskettikin
Vierailija kirjoitti:
Jostain kuulin, että b olisi tulkittu h:na, ovathan kirjaimet ulkonäöllisesti aika lähellä toisiaan, mutta en tiedä onko vain joku urbaanilegenda. Mutta en tiedä kuka tai ketkä tulkitsivat.
Ja oliko vielä niin, että Bb oli tulkittu eli Hb:ksi eli alennetuksi H:ksi, joka sitten lyheni muotoon B. Paperisia nuotteja lukiessa, kun voi tulla hämmennyksiä.
Oon pop&jazz -konsalla ja metropolian amk -opinnoissa, en tiedä käyttääkö juuri kukaan enää h:ta. Ei ainakaan mun tuntemat henkilöt. Klassisella puolella ja musiikkikasvatuksessa on varmaan enemmän opiskelijoita jotka käyttävät ja tarvitsevat h:ta, eli ehkä se on sidoksissa jotenkin musiikkityyliin tai instituutiopolkuun..
En itse käsitä miten aiemmin kommenteissa esitetty bb ja h voisi olla helpompi kuin bb ja b? :D
Erityisen ärsyttävää on se, että väärinkäsitysten minimoimiseksi on käytännössä pakko puhua H:sta ja Bb:stä...
Vierailija kirjoitti:
Erityisen ärsyttävää on se, että väärinkäsitysten minimoimiseksi on käytännössä pakko puhua H:sta ja Bb:stä...
Naulan kantaan!
"B, eli tarkoitan H:ta enkä Bb:tä"
Mitenkäs vaikka tuo fis? Tuleeko siitä duuri vai molli valkoisilla koskettimilla?