Olen ylpeä itseestäni: pystyin hienovaraisesti kieltäytymään komean tuttavamiehen lähentely-yrityksestä
Hän alkoi silitellä polveani ja sanoa, että olen kovin viehättävä ja saisiko hän suudella minua ja minä vastasin, että hän on myös viehättävä, mutta puolisoitamme kohtaan moinen käytös olisi epäeettistä, joten joudun kieltäytymään.
Vaikka mieli olisi tehnyt muuta...
Kommentit (41)
Pystyin toimimaan omien arvojeni mukaisesti, vaikka tilanne oli kovin houkutteleva eikä kiinnijäämisen riskiä ollut. Olimme vieraalla paikkakunnalla kaksin hotellihuoneessa.
Tapaaminen jäi siis keskusteluksi.
ap
Olipas kutkuttavaa, mutta hyvä silti ap ettet antanut periksi! Nyt sitten kiusailet sitä miestä hymyillä ja katseilla niin että se tulee hulluksi! :DDD
Muista vain jatkossa sama linja. Ja kuutosen kaltaiset ääliöt neuvoineen kannattaa jättä sikseen. Ei ole ihme, että avioerot lissäntyvät, kun moisia neuvoja jaellaan. Se ei pelaa joka pelkää, monessa asiassa totta, mutta tässä ah niin idioottia.
Mutta jos ei kiinnijäämisen pelkoa ole, niin miksi ihmeessä ei kannattaisi kokeilla? Ihan oikeasti, sitten kasikymppisenä harmittaa valtavasti kiikkustuolissa, kun mietit mitä kaikkea olet elämässäsi missannut...
Minä rakastan pikkusalaisuuksia...
t.6
Pidän kovasti hänen vaimostaankin, ja olin jotenkin ihaillut tuota pariskuntaa ja heidän toimivanoloista parisuhdetta. Tuon miehen pisteet kyllä romahtivat.
t. 3
Ja tämä vielä SELVINPÄIN.
Tämä mies oli " opettajana" koulutustilaisuudessa ja naimisissa, kahden pienen lapsen isä.
Ei ois tullut pieneen mieleenkään lähteä mihinkään hotellille muhinoimaan siksi viikonlopuksi. YÖKS,tollasseelle lipevälle otukselle!!!
Vierailija:
Mutta jos ei kiinnijäämisen pelkoa ole, niin miksi ihmeessä ei kannattaisi kokeilla? Ihan oikeasti, sitten kasikymppisenä harmittaa valtavasti kiikkustuolissa, kun mietit mitä kaikkea olet elämässäsi missannut...Minä rakastan pikkusalaisuuksia...
t.6
itseäni askarruttaa juuri, että miten kiusausta voi välttää. Olen kohtalaisen onnellisessa liitossa, meillä on ihana lapsi, kaunis koti, rahasta ei ole pulaa, mies rakastaa ja on kunnollinen sekä fantastinen isä, jota lapsemme palvoo. Kaikki siis hyvin periaatteessa, mutta kun minulle tämä ei ollut mikään elämäni rakkaus, vaan aika ja henkilö tuntuivat sopivilta. Olin kyllästynyt rikkonaiseen elämääni ja kaikki vain loksahti kohdalleen. Muuten tämä sujuisikin hyvin, mutta eräs henkilö menneisyydestäni otti yllättäen yhteyttä. Meillä ei koskaan ennättänyt olemaan mitään, mutta olin aikoinani tosi kiinnostunut hänestä. Nyt olemme nähneet muutaman kerran ihan kavereina ja mulla on vähän sellainen kutina, että liikun vaarallisilla vesillä. Olisi varmaan parasta olla tapaamatta, mutta jotenkin aina silloin tällöin päädyn näkemään häntä. Mitään ei ole tapahtunut, mutta hän kyllä joka kerta kaikin mahdollisin tavoin sanallisesti hivelee naisellista itsetuntoani. Se lienee yksi syy, miksi en voi olla tapaamatta. Mutta koska en enää koskaan elämässäni halua mokata, niin haluaisin alkuperäisen tavoin mahdollisen tilanteen tullessa kohdalle osoittaa samanlaista luonteenlujuutta ja sitä tässä vaan ihmettelen, että mitenkähän se onnistuu... No joo, pitkästyttävää jorinaa, mutta jonnekin oli pakko purkautua, kun en uskalla edes ystävilleni tästä mitään mainita.
kandee eka olla melko varma vanhan tuttavuuden tarkoitusperistä ennen kuin pistää oman elämän uusiksi. mies voi olla vaan ns. itsetunnon kohottajia, joita ei sitten flirtin jälkeen mikään kiinnostakaan kun hurmaustyö on tehty.
tiedän kyllä, enkä ole elämääni uusiksi laittamassa. Ikääkin on sekä itsellä että tällä vanhalla tuttavuudella ihan kiitettävästi, Ei olla kumpikaan enää kolmenkympin hujakoilla. Mies ei ole päällekäyvä eikä aktiivinen tapaamisten suhteen. Mutta otti itse yhteyttä todella pitkän ajan jälkeen. On itse kokenut aika kovia ja varmaan siksi osittain otti yhteyttä, kun meillä aikoinaan lyhyen tuttavuuden aikana synkkasi tosi hyvin, mutta olosuhteet eivät muuten olleet kovin suotuisat (hän oli kiinni aika epätoivoisessa naisjutussa, henkisesti kiinni tarkoitan, joten mua ei kiinnostanut jäädä odottamaan) ja sitten tuli tämä nykyinen mieheni sopivasti kuvioihin.
Eli olimme molemmat iloisissa tunnelmissa ja ainakin miehellä estot hieman poistuivat.
Kieltämättä jäi jännite päälle.
ap
Jos jatkatte tapaamisia niin jossakin vaiheessa on helppo repsahtaa. Ja kaikki tuo hyvä energia, mikä menee tuollaiseen kihelmöintiin, on pois omasta parisuhteesta.
Mutta toisaalta me olemme kaikki inhimillisiä otuksia ja jos pitää selvät rajat, niin ei kai tuota värinää tarvitse kieltää?
ap
Mutta samalla se kyllä hivelee itsetuntoa myös. Ja mikäs sen mukavampaa kuin kiusoitella miehiä, jotka sitten kieriskelevät fantasioissaan.
joille ei moinen tilanne olisi ollenkaan tsemppaamisen arvoinen. Uskomatonta, miten joku ei pysty näkemään tilannetta ollenkaan toisen näkökulmasta.
ap, tiedän ja tunnustan, mutta en pysty kokonaan kieltäytymään. Olen edellisessä pitkässä, siinä suuressa rakkaussuhteessani, ollut uskoton ja siihen se loppujen lopuksi kaatuikin, joten minun jos kenen pitäisi tietää, että miten vaarallisilla vesillä liiikunkaan. Jotenkin haluan uskoa kasvaneeni ihmisenä noista ajoista, mutta mutta...
16
Mulla ei ole sädekehään pään päällä.. sellaisessa soossissa olen itse uinut ja mokaillut omalta osin, myönnän virheeni ja olen oppinut niistä.
Väitätkö, että jos on hyvä itsetunto, niin tuollainen ei millään muotoa hivele sitä tai saa tuntemaan oloa hieman spesiaaliksi?
vastasin vastaavanlaisessa tilanteessa suudelmaan, joka oli muuten yksi elämäni parhaista...
Se ei pelaa joka pelkää.