Onko täällä sellaisia kenen mielestä oma lapsi on ylitsepääsemättömän raskas?

Ylös

Tällä hetkellä kyllä. Äärimmäisen vaikea teini-ikä. Ei ole suinkaan ollut aina raskas, vaan oikeastaan melko "helppokin" oli pienenä. Nyt hänellä kuitenkin on mt-ongelmia ja kaikki on vaikea. Olen itsekin joutunut jäämään sairaslomalle, kun olen niin loppu.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä kyllä. Äärimmäisen vaikea teini-ikä. Ei ole suinkaan ollut aina raskas, vaan oikeastaan melko "helppokin" oli pienenä. Nyt hänellä kuitenkin on mt-ongelmia ja kaikki on vaikea. Olen itsekin joutunut jäämään sairaslomalle, kun olen niin loppu.

Voih.. Saanko kysyä minkätyyppisiä haasteita/mt-ongelmia hänellä on? Miten ne ilmenee? Toivottavasti saat tukea jostain jaksamiseen.

Noinhan se kai usein menee, kiltti (ehkä jopa liian kiltti) lapsi käy ne taistelut myöhemmin sitten mielessään.. Itselläni myös yksi tällainen tosi kiltti ja tunnollinen lapsi ja pelkään että en osaa opettaa häntä olemaan muunlainen kun olen itsekin aina ollut sellainen kiltti ja mietin liikaa muita. Ja pelkään että se kiltteys jossain vaiheessa kostautuu...

Minulla on nyt jo aikuinen lapsia, joka on ollut koko elämänsä raskas.

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä kyllä. Äärimmäisen vaikea teini-ikä. Ei ole suinkaan ollut aina raskas, vaan oikeastaan melko "helppokin" oli pienenä. Nyt hänellä kuitenkin on mt-ongelmia ja kaikki on vaikea. Olen itsekin joutunut jäämään sairaslomalle, kun olen niin loppu.

Voih.. Saanko kysyä minkätyyppisiä haasteita/mt-ongelmia hänellä on? Miten ne ilmenee? Toivottavasti saat tukea jostain jaksamiseen.

Noinhan se kai usein menee, kiltti (ehkä jopa liian kiltti) lapsi käy ne taistelut myöhemmin sitten mielessään.. Itselläni myös yksi tällainen tosi kiltti ja tunnollinen lapsi ja pelkään että en osaa opettaa häntä olemaan muunlainen kun olen itsekin aina ollut sellainen kiltti ja mietin liikaa muita. Ja pelkään että se kiltteys jossain vaiheessa kostautuu...

Vaikea masennus on hänellä, itsetuhoisuutta ja joutuu helposti hyväksikäytettäväksi. Psykiatria ja terapia on kyllä tukena ja koulussa vankat tukitoimet, että pystyisi koulua käymään. Ihana lapsi, mutta nyt hirveän raskasta. Pieniä edistysaskeleita kuitenkin jo tapahtunut. Pitää niistä iloita.

Joo. Esikoinen, 8-vuotias. Minä epäilen, että hän on autistinen tai on joku muu oikea ongelma, mutta kun asiat junnaa eikä päästä tutkimuksiin. Haluaisin vaan tietää onko tämä vaan lapsen luonne vai onko meillä oikeasti joku ongelma, johon kannattais hankkia apua.

Kaikki pienetkin asiat vie aikaa ja energiaa koko perheeltä aivan turhaan. Pienikin muutos rutiinissa heittää koko päivän lapselta pilalle ja kiukuttelu on aivan loputonta. Lapsi jää jumiin johonkin ihme looppiin, josta ei pääse irti. Vetoketjua saattaa vedellä kiinni ja auki kunnes on tyytyväinen, kaikkia asioita pitää olla parillinen määrä tai lapsi ahdistuu, jos hän astuu suojatiellä vahingossa mustalle raidalle niin pitäis pakata takaisin ja ottaa uudestaan tien ylitys (en suostu, päivä pilalla). Joka päivä on yhtä tappelua ja hoputtamista että ehditään ajoissa paikkoihin. Muistan, että tarhaan lähtö on pahimmillaan ollut sitä, että ollaan alettu pukea puoli tuntia ennen lähtöä ja olen lopulta kantanut lapsen yöpaidassa autoon etten myöhästy töistä. En voi vaan soittaa, että en pääse töihin ajoissa, kun lapsen sukka kastui ja ne oli just ne hänen mielessään tälle päivälle varatut sukat ja meillä on nyt kriisi.

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

Ja tarkoituksella puhun lapsesta, koska mielestäni hän on edelleen n. 12 vuotiaan tasolla henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

Miksi annatte hänen valvoa kaikki yöt? Netti poikki vaan jos opiskelut eivät suju? Eihän sitä tuon ikäinen voi vaan kuvitella että saa valmiina kaiken ilman että joutuu itse tekemään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Esikoinen, 8-vuotias. Minä epäilen, että hän on autistinen tai on joku muu oikea ongelma, mutta kun asiat junnaa eikä päästä tutkimuksiin. Haluaisin vaan tietää onko tämä vaan lapsen luonne vai onko meillä oikeasti joku ongelma, johon kannattais hankkia apua.

Kaikki pienetkin asiat vie aikaa ja energiaa koko perheeltä aivan turhaan. Pienikin muutos rutiinissa heittää koko päivän lapselta pilalle ja kiukuttelu on aivan loputonta. Lapsi jää jumiin johonkin ihme looppiin, josta ei pääse irti. Vetoketjua saattaa vedellä kiinni ja auki kunnes on tyytyväinen, kaikkia asioita pitää olla parillinen määrä tai lapsi ahdistuu, jos hän astuu suojatiellä vahingossa mustalle raidalle niin pitäis pakata takaisin ja ottaa uudestaan tien ylitys (en suostu, päivä pilalla). Joka päivä on yhtä tappelua ja hoputtamista että ehditään ajoissa paikkoihin. Muistan, että tarhaan lähtö on pahimmillaan ollut sitä, että ollaan alettu pukea puoli tuntia ennen lähtöä ja olen lopulta kantanut lapsen yöpaidassa autoon etten myöhästy töistä. En voi vaan soittaa, että en pääse töihin ajoissa, kun lapsen sukka kastui ja ne oli just ne hänen mielessään tälle päivälle varatut sukat ja meillä on nyt kriisi.

Kuulostaa aika rankalta, mutta 8v on vielä suht pieni ja moni noista jutuista voi mennä ohi itsestäänkin. Oletteko opetelleet tunnetaitoja? Entä käyttäneet esim kuvia apuna pukeutumistilanteissa? Onko lapsi tottunut siihen että saa tahtonsa läpi kun kiukuttelee?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nyt jo aikuinen lapsia, joka on ollut koko elämänsä raskas.

Millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Esikoinen, 8-vuotias. Minä epäilen, että hän on autistinen tai on joku muu oikea ongelma, mutta kun asiat junnaa eikä päästä tutkimuksiin. Haluaisin vaan tietää onko tämä vaan lapsen luonne vai onko meillä oikeasti joku ongelma, johon kannattais hankkia apua.

Kaikki pienetkin asiat vie aikaa ja energiaa koko perheeltä aivan turhaan. Pienikin muutos rutiinissa heittää koko päivän lapselta pilalle ja kiukuttelu on aivan loputonta. Lapsi jää jumiin johonkin ihme looppiin, josta ei pääse irti. Vetoketjua saattaa vedellä kiinni ja auki kunnes on tyytyväinen, kaikkia asioita pitää olla parillinen määrä tai lapsi ahdistuu, jos hän astuu suojatiellä vahingossa mustalle raidalle niin pitäis pakata takaisin ja ottaa uudestaan tien ylitys (en suostu, päivä pilalla). Joka päivä on yhtä tappelua ja hoputtamista että ehditään ajoissa paikkoihin. Muistan, että tarhaan lähtö on pahimmillaan ollut sitä, että ollaan alettu pukea puoli tuntia ennen lähtöä ja olen lopulta kantanut lapsen yöpaidassa autoon etten myöhästy töistä. En voi vaan soittaa, että en pääse töihin ajoissa, kun lapsen sukka kastui ja ne oli just ne hänen mielessään tälle päivälle varatut sukat ja meillä on nyt kriisi.

Nyt kiireesti yksityisen kautta tutkimuksiin, jos julkisen kautta ei onnistu! Vaikuttaa todellakin autismikirjon oireilta. Lapsi tarvitsee kuntoutusta, ettei syrjäydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä kyllä. Äärimmäisen vaikea teini-ikä. Ei ole suinkaan ollut aina raskas, vaan oikeastaan melko "helppokin" oli pienenä. Nyt hänellä kuitenkin on mt-ongelmia ja kaikki on vaikea. Olen itsekin joutunut jäämään sairaslomalle, kun olen niin loppu.

Voih.. Saanko kysyä minkätyyppisiä haasteita/mt-ongelmia hänellä on? Miten ne ilmenee? Toivottavasti saat tukea jostain jaksamiseen.

Noinhan se kai usein menee, kiltti (ehkä jopa liian kiltti) lapsi käy ne taistelut myöhemmin sitten mielessään.. Itselläni myös yksi tällainen tosi kiltti ja tunnollinen lapsi ja pelkään että en osaa opettaa häntä olemaan muunlainen kun olen itsekin aina ollut sellainen kiltti ja mietin liikaa muita. Ja pelkään että se kiltteys jossain vaiheessa kostautuu...

Vaikea masennus on hänellä, itsetuhoisuutta ja joutuu helposti hyväksikäytettäväksi. Psykiatria ja terapia on kyllä tukena ja koulussa vankat tukitoimet, että pystyisi koulua käymään. Ihana lapsi, mutta nyt hirveän raskasta. Pieniä edistysaskeleita kuitenkin jo tapahtunut. Pitää niistä iloita.

Hyvä että saatte tukea/apua. Toivottavasti on vain ohimenevä vaihe. Tsemppiä!

T. Kysyjä

Autisti, syvästi kehitysvammainen, liikunnallisesti normaali.

Oli 3-12v tosi raskas.

Väkivaltainen, äänekäs...

12v lähtien asunut hoitokodissa.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Esikoinen, 8-vuotias. Minä epäilen, että hän on autistinen tai on joku muu oikea ongelma, mutta kun asiat junnaa eikä päästä tutkimuksiin. Haluaisin vaan tietää onko tämä vaan lapsen luonne vai onko meillä oikeasti joku ongelma, johon kannattais hankkia apua.

Kaikki pienetkin asiat vie aikaa ja energiaa koko perheeltä aivan turhaan. Pienikin muutos rutiinissa heittää koko päivän lapselta pilalle ja kiukuttelu on aivan loputonta. Lapsi jää jumiin johonkin ihme looppiin, josta ei pääse irti. Vetoketjua saattaa vedellä kiinni ja auki kunnes on tyytyväinen, kaikkia asioita pitää olla parillinen määrä tai lapsi ahdistuu, jos hän astuu suojatiellä vahingossa mustalle raidalle niin pitäis pakata takaisin ja ottaa uudestaan tien ylitys (en suostu, päivä pilalla). Joka päivä on yhtä tappelua ja hoputtamista että ehditään ajoissa paikkoihin. Muistan, että tarhaan lähtö on pahimmillaan ollut sitä, että ollaan alettu pukea puoli tuntia ennen lähtöä ja olen lopulta kantanut lapsen yöpaidassa autoon etten myöhästy töistä. En voi vaan soittaa, että en pääse töihin ajoissa, kun lapsen sukka kastui ja ne oli just ne hänen mielessään tälle päivälle varatut sukat ja meillä on nyt kriisi.

On vakavaa, tai siis ei voi odotella että menee ohi. Pakko- oireita, eikä saa tuota menoa kyllä kouluaan käytyä.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Esikoinen, 8-vuotias. Minä epäilen, että hän on autistinen tai on joku muu oikea ongelma, mutta kun asiat junnaa eikä päästä tutkimuksiin. Haluaisin vaan tietää onko tämä vaan lapsen luonne vai onko meillä oikeasti joku ongelma, johon kannattais hankkia apua.

Kaikki pienetkin asiat vie aikaa ja energiaa koko perheeltä aivan turhaan. Pienikin muutos rutiinissa heittää koko päivän lapselta pilalle ja kiukuttelu on aivan loputonta. Lapsi jää jumiin johonkin ihme looppiin, josta ei pääse irti. Vetoketjua saattaa vedellä kiinni ja auki kunnes on tyytyväinen, kaikkia asioita pitää olla parillinen määrä tai lapsi ahdistuu, jos hän astuu suojatiellä vahingossa mustalle raidalle niin pitäis pakata takaisin ja ottaa uudestaan tien ylitys (en suostu, päivä pilalla). Joka päivä on yhtä tappelua ja hoputtamista että ehditään ajoissa paikkoihin. Muistan, että tarhaan lähtö on pahimmillaan ollut sitä, että ollaan alettu pukea puoli tuntia ennen lähtöä ja olen lopulta kantanut lapsen yöpaidassa autoon etten myöhästy töistä. En voi vaan soittaa, että en pääse töihin ajoissa, kun lapsen sukka kastui ja ne oli just ne hänen mielessään tälle päivälle varatut sukat ja meillä on nyt kriisi.

Kyllähän tuo kuulostaa autistin käytökseltä. Muttei sellaisenaan riitä diagnoosiin. Onko myös vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa ongelmia. Puheen ymmärrys, puheen tuotto... Millainen on muiden lasten kanssa. Jos noissakin häikkää, niin pitäisi kyllä päästä tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Esikoinen, 8-vuotias. Minä epäilen, että hän on autistinen tai on joku muu oikea ongelma, mutta kun asiat junnaa eikä päästä tutkimuksiin. Haluaisin vaan tietää onko tämä vaan lapsen luonne vai onko meillä oikeasti joku ongelma, johon kannattais hankkia apua.

Kaikki pienetkin asiat vie aikaa ja energiaa koko perheeltä aivan turhaan. Pienikin muutos rutiinissa heittää koko päivän lapselta pilalle ja kiukuttelu on aivan loputonta. Lapsi jää jumiin johonkin ihme looppiin, josta ei pääse irti. Vetoketjua saattaa vedellä kiinni ja auki kunnes on tyytyväinen, kaikkia asioita pitää olla parillinen määrä tai lapsi ahdistuu, jos hän astuu suojatiellä vahingossa mustalle raidalle niin pitäis pakata takaisin ja ottaa uudestaan tien ylitys (en suostu, päivä pilalla). Joka päivä on yhtä tappelua ja hoputtamista että ehditään ajoissa paikkoihin. Muistan, että tarhaan lähtö on pahimmillaan ollut sitä, että ollaan alettu pukea puoli tuntia ennen lähtöä ja olen lopulta kantanut lapsen yöpaidassa autoon etten myöhästy töistä. En voi vaan soittaa, että en pääse töihin ajoissa, kun lapsen sukka kastui ja ne oli just ne hänen mielessään tälle päivälle varatut sukat ja meillä on nyt kriisi.

Miten koulussa tai päiväkodissa on mennyt? Luulisi että sieltä jotain palautetta olisi jo tullut? Hakeeko huomiota/rajoja tällä käytöksellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

Miksi annatte hänen valvoa kaikki yöt? Netti poikki vaan jos opiskelut eivät suju? Eihän sitä tuon ikäinen voi vaan kuvitella että saa valmiina kaiken ilman että joutuu itse tekemään mitään?

Meillä vähän sama homma kuin kirjoittajalla. Paitsi, ettei edes opiskele tällä hetkellä eikä ole vielä ihan täysikäinen. Makaa päivät ja yöt. Tutkimukset ovat kyllä menossa. Tällä hetkellä vain pallotellaan, että kuuluuko nuoriso- vai aikuispsykiatriselle. Raskasta on. Niin ja voin sanoa, että muut lapset ihan "normaaleja" opiskelevia ihmisiä. Ja minä myös käytän mielelläni sanaa lapsi, koska niin lapsenomaista käytös on.

Niin ja meillä menee netti poikki klo 23 joka ilta. En tiedä mitä tekee öisin.

Raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

Asuuko hän koko ikänsä teillä?