Onko täällä sellaisia kenen mielestä oma lapsi on ylitsepääsemättömän raskas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

Miksi annatte hänen valvoa kaikki yöt? Netti poikki vaan jos opiskelut eivät suju? Eihän sitä tuon ikäinen voi vaan kuvitella että saa valmiina kaiken ilman että joutuu itse tekemään mitään?

Meillä vähän sama homma kuin kirjoittajalla. Paitsi, ettei edes opiskele tällä hetkellä eikä ole vielä ihan täysikäinen. Makaa päivät ja yöt. Tutkimukset ovat kyllä menossa. Tällä hetkellä vain pallotellaan, että kuuluuko nuoriso- vai aikuispsykiatriselle. Raskasta on. Niin ja voin sanoa, että muut lapset ihan "normaaleja" opiskelevia ihmisiä. Ja minä myös käytän mielelläni sanaa lapsi, koska niin lapsenomaista käytös on.

Niin ja meillä menee netti poikki klo 23 joka ilta. En tiedä mitä tekee öisin.

Aika myöhään menee. Siihen asti saa pelata koko päivän eikä tarvi tehdä muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Esikoinen, 8-vuotias. Minä epäilen, että hän on autistinen tai on joku muu oikea ongelma, mutta kun asiat junnaa eikä päästä tutkimuksiin. Haluaisin vaan tietää onko tämä vaan lapsen luonne vai onko meillä oikeasti joku ongelma, johon kannattais hankkia apua.

Kaikki pienetkin asiat vie aikaa ja energiaa koko perheeltä aivan turhaan. Pienikin muutos rutiinissa heittää koko päivän lapselta pilalle ja kiukuttelu on aivan loputonta. Lapsi jää jumiin johonkin ihme looppiin, josta ei pääse irti. Vetoketjua saattaa vedellä kiinni ja auki kunnes on tyytyväinen, kaikkia asioita pitää olla parillinen määrä tai lapsi ahdistuu, jos hän astuu suojatiellä vahingossa mustalle raidalle niin pitäis pakata takaisin ja ottaa uudestaan tien ylitys (en suostu, päivä pilalla). Joka päivä on yhtä tappelua ja hoputtamista että ehditään ajoissa paikkoihin. Muistan, että tarhaan lähtö on pahimmillaan ollut sitä, että ollaan alettu pukea puoli tuntia ennen lähtöä ja olen lopulta kantanut lapsen yöpaidassa autoon etten myöhästy töistä. En voi vaan soittaa, että en pääse töihin ajoissa, kun lapsen sukka kastui ja ne oli just ne hänen mielessään tälle päivälle varatut sukat ja meillä on nyt kriisi.

Kyllähän tuo kuulostaa autistin käytökseltä. Muttei sellaisenaan riitä diagnoosiin. Onko myös vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa ongelmia. Puheen ymmärrys, puheen tuotto... Millainen on muiden lasten kanssa. Jos noissakin häikkää, niin pitäisi kyllä päästä tutkimuksiin.

Kyllähän esim. Asperger voi olla kielellisesti ihan näppärä, vaikka autismin kirjolla on. Ehdottomasti tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

En tarkoita tätä millään pahalla vaan mietin nuoren tilannetta avoimesti: miksi tällainen nuori opiskelee lukiossa, jos omatoimisuus on ilmeisen nolla? Voisiko ammattikoulusta löytyä jokin kiinnostava linja ja niitähän on myös "erityisille", joilla saa enemmän tukea. Oma Asperger-poikani on ihan älykäs, mutta ei ikinä olisi jaksanut lukion kaikkia pakollisia kursseja aiheista, jotka eivät kiinnosta. Opiskelee ihan tavallisessa ammattikoulussa alaa, josta on kiinnostunut ja siellä toiminnanohjaus- ym. ongelmat ovat lähes täysin kadonneet. Ei lukio vaan sovi kaikille.

Monet lapset ovat raskaita, kun vanhemmat eivät ole osanneet kasvattaa heitä. Ovat tottuneet kiukulla ja itkulla saamaan huomiota j tahtonsa läpi pienenä

ja sama jatkuu ja pahenee vaan myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

En tarkoita tätä millään pahalla vaan mietin nuoren tilannetta avoimesti: miksi tällainen nuori opiskelee lukiossa, jos omatoimisuus on ilmeisen nolla? Voisiko ammattikoulusta löytyä jokin kiinnostava linja ja niitähän on myös "erityisille", joilla saa enemmän tukea. Oma Asperger-poikani on ihan älykäs, mutta ei ikinä olisi jaksanut lukion kaikkia pakollisia kursseja aiheista, jotka eivät kiinnosta. Opiskelee ihan tavallisessa ammattikoulussa alaa, josta on kiinnostunut ja siellä toiminnanohjaus- ym. ongelmat ovat lähes täysin kadonneet. Ei lukio vaan sovi kaikille.

Meillä on myös lapsen vointi parantunut huomattavasti, kun lukio vaihtui ammattikouluun. Vaikka onkin akateemisedti ihan taitava, oli lukio liian stressaava. Ammattikoulu on paljon rennompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

En tarkoita tätä millään pahalla vaan mietin nuoren tilannetta avoimesti: miksi tällainen nuori opiskelee lukiossa, jos omatoimisuus on ilmeisen nolla? Voisiko ammattikoulusta löytyä jokin kiinnostava linja ja niitähän on myös "erityisille", joilla saa enemmän tukea. Oma Asperger-poikani on ihan älykäs, mutta ei ikinä olisi jaksanut lukion kaikkia pakollisia kursseja aiheista, jotka eivät kiinnosta. Opiskelee ihan tavallisessa ammattikoulussa alaa, josta on kiinnostunut ja siellä toiminnanohjaus- ym. ongelmat ovat lähes täysin kadonneet. Ei lukio vaan sovi kaikille.

Meillä on myös lapsen vointi parantunut huomattavasti, kun lukio vaihtui ammattikouluun. Vaikka onkin akateemisedti ihan taitava, oli lukio liian stressaava. Ammattikoulu on paljon rennompi.

Kiva kuulla. Ja jos on tiedonhaluinen joidenkin tiettyjen asioiden suhteen, niin voihan niistä ottaa selvää omin päin, ei siihen aina mitään koulua tarvita. Meillä poika tosiaan uupui jo yläkouluun, vaikka on testatusti ihan älykäs. Mutta ei häntä kiinnosta mikään oppiminen ihan muuten vain, vaan hän on omalla tavallaan aika käytännöllinen. Nyt kun saa tehdä käytännön juttuja, jaksaa paljon paremmin. Koulu menee loistavasti, myös ne yto-opinnot eli kielet, matikka jne., vaikkei niistä pidä. Jos joskus innostuu opiskelusta, aina voi mennä vaikka aikuislukioon.

Yksi lapsista on nykyisin raskasta seuraa.

Ongelma on feministinen herätys, joka on aivan uskomattoman korni.

Minä (siis isä) laitoin sunnuntaina ruokaa ja katoin pöydän sekä söimme aterian. Aterian loputtua äiti alkoi keräillä astioita pois pöydästä.

Tämä oli tyttären feministisestä näkökohdasta tosi tosi väärin, vanhanaikaista ja äitiä sortavaa. Ei äidin tarvitse olla mikään orja!

Kyseenalaistin hänen näkökulmansa, perustelin omani ja tuloksena oli teinin kamala ränkytys ja lopulta hirveä raivokohtaus, kun kumpikaan vanhemmista ei ymmärtänyt totuutta eikä jaksanut totella.

Ja iltapalalla alkoi taas sama ränkytys, mutta tällä kertaa patriarkaatti sorti jykevästi. Myönsin näkökohdan tietyn oikeellisuuden ja teini pääsi keräämään astiat ihan itse. Eipähän äidin tarvitse olla orjana.

Tämän seurauksena uhkaa muuttaa omaan kotiin, kun meillä on niin kamalaa ja häntä pakotetaan tekemään sellaisia asioita mitä hän ei halua.  Minkä täytyy olla ihmisoikeuksien vastaista tai jotain.

Ei edes isosisko tai pikkusisko komppaa yhtään, molemmat ovat myös ihan tyhmiä.

Ja tällaista se on päivittäin.

Hohhoijaa

Vierailija kirjoitti:

Joo. Esikoinen, 8-vuotias. Minä epäilen, että hän on autistinen tai on joku muu oikea ongelma, mutta kun asiat junnaa eikä päästä tutkimuksiin. Haluaisin vaan tietää onko tämä vaan lapsen luonne vai onko meillä oikeasti joku ongelma, johon kannattais hankkia apua.

Kaikki pienetkin asiat vie aikaa ja energiaa koko perheeltä aivan turhaan. Pienikin muutos rutiinissa heittää koko päivän lapselta pilalle ja kiukuttelu on aivan loputonta. Lapsi jää jumiin johonkin ihme looppiin, josta ei pääse irti. Vetoketjua saattaa vedellä kiinni ja auki kunnes on tyytyväinen, kaikkia asioita pitää olla parillinen määrä tai lapsi ahdistuu, jos hän astuu suojatiellä vahingossa mustalle raidalle niin pitäis pakata takaisin ja ottaa uudestaan tien ylitys (en suostu, päivä pilalla). Joka päivä on yhtä tappelua ja hoputtamista että ehditään ajoissa paikkoihin. Muistan, että tarhaan lähtö on pahimmillaan ollut sitä, että ollaan alettu pukea puoli tuntia ennen lähtöä ja olen lopulta kantanut lapsen yöpaidassa autoon etten myöhästy töistä. En voi vaan soittaa, että en pääse töihin ajoissa, kun lapsen sukka kastui ja ne oli just ne hänen mielessään tälle päivälle varatut sukat ja meillä on nyt kriisi.

Kuulostaa pakko-oireiselta häiriöltä eli OCD:lta. Tätä on 1-2%:lla lapsista. Voi olla myös autismia. Kannattaa hakea lapselle apua.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsista on nykyisin raskasta seuraa.

Ongelma on feministinen herätys, joka on aivan uskomattoman korni.

Minä (siis isä) laitoin sunnuntaina ruokaa ja katoin pöydän sekä söimme aterian. Aterian loputtua äiti alkoi keräillä astioita pois pöydästä.

Tämä oli tyttären feministisestä näkökohdasta tosi tosi väärin, vanhanaikaista ja äitiä sortavaa. Ei äidin tarvitse olla mikään orja!

Kyseenalaistin hänen näkökulmansa, perustelin omani ja tuloksena oli teinin kamala ränkytys ja lopulta hirveä raivokohtaus, kun kumpikaan vanhemmista ei ymmärtänyt totuutta eikä jaksanut totella.

Ja iltapalalla alkoi taas sama ränkytys, mutta tällä kertaa patriarkaatti sorti jykevästi. Myönsin näkökohdan tietyn oikeellisuuden ja teini pääsi keräämään astiat ihan itse. Eipähän äidin tarvitse olla orjana.

Tämän seurauksena uhkaa muuttaa omaan kotiin, kun meillä on niin kamalaa ja häntä pakotetaan tekemään sellaisia asioita mitä hän ei halua.  Minkä täytyy olla ihmisoikeuksien vastaista tai jotain.

Ei edes isosisko tai pikkusisko komppaa yhtään, molemmat ovat myös ihan tyhmiä.

Ja tällaista se on päivittäin.

Ihmettelen saamiasi alapeukkuja ja en keksi muuta selitystä kuin se, että olet mies ja mainitsit sanan feministinen.

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

Jos lohduttaa niin mun mies oli melko lailla tällainen. Nyt it-alalla töissä ja hyvä isä. Tarkkaavuushäiriöinen, kypsyi myöhään, mutta kun lopulta löysi motivaation ja oman jutun, asiat lähti rullaamaan. Sinuna edellyttäisi n pojalta kuitenkin osallistumista kuluihin = töihin menoa. Ainakin miehelläni on yhä taipumusta että ryhdistäytyminen tapahtuu vain pakon edessä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä kyllä. Äärimmäisen vaikea teini-ikä. Ei ole suinkaan ollut aina raskas, vaan oikeastaan melko "helppokin" oli pienenä. Nyt hänellä kuitenkin on mt-ongelmia ja kaikki on vaikea. Olen itsekin joutunut jäämään sairaslomalle, kun olen niin loppu.

Mitäääh, kirjoitinko minä tämän tietämättäni?! Olen ihan lopussa.

Up

Autistinen lapsi tarvitsee diagnoosin, toimintaterapiaa ja sosiaalista kuntoutusta. Nopeasti tutkimuksiin. Nopeutat diagnoosia keräämällä kasaan kuvauksia lapsesi ongelmista.

Down

Vierailija kirjoitti:

Monet lapset ovat raskaita, kun vanhemmat eivät ole osanneet kasvattaa heitä. Ovat tottuneet kiukulla ja itkulla saamaan huomiota j tahtonsa läpi pienenä

ja sama jatkuu ja pahenee vaan myöhemmin.

Monet aikuiset ovat raskaita, kun eivät ymmärrä, että lapset ovat erilaisia ja aina nyt vaan ei ole kyse siitä, että kiukulla ja itkulla olisi saanut tahtonsa läpi.

13 vuotias jonka käytös muuttunut sietämättömäksi. Ei enää tunnista samaksi lapseksi. Apua haettu ja toivon mukaan sitä myös teini saa. Masennuksesta ehkä kyse.

Kyllä, yksi lapsistani on ollut pienestä asti todella raskas. On sellainen negatiivinen ja kaiken tietävä vastarannan kiiski, koskaan ei voi tehdä mitään mitä pitäisi ainakaan silloin kuin pitäisi. On älykäs, mutta käyttää älykkyyttä lähinnä temppuiluun ja v**tuiluun. Kauheaa sanoa näin, mutta odotan että muuttaa omilleen. Nyt teini -ikäinen ja niin viisas, niin viisas omasta mielestään. Tulisieluinen, hiiltyy silmänräpäyksessä asiasta kuin asiasta. Adhd-diagnoosi on, mutta osittain myös luonnekysymys varmasti.

Näitä on ihana lukea kun ei ole lapsia ja voi huokaista helpotuksesta, ettei koskaan tulekaan :)

Tsemppiä teille taistoon.

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäinen nepsy-lapsi asuu kotona. Kolmas vuosi lukiossa ja opiskelut ihan kesken. Tuskin riittää neljä vuotta kurssien suorittamiseen ja kirjoitukset tuskin menee läpi. Ei siis opiskele ollenkaan. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Ei usko mitään puhetta.  Ei suostu keskustelemaan mistään. Tekee juuri miten itse haluaa. Ei halua lääkäriin, vaikka selviä mt-ongelmia. Ei osallistu kotona mihinkään.  Pelaa tai selaa nettiä tai nukkuu. Ei kodin ulkopuolisia kontakteja ollut vuosiin. Kun oli alaikäinen, tein lastensuojeluilmoituksen ja sossut kävivät pari kertaa, mutta eivät tehneet mitään, kun oli niin lähellä täysi-ikäisyyttä.

Olen niin väsynyt ja stressaantunut, etten itsekään enää nuku öisin. Töissä jaksan juuri käydä, mutta mitään muuta en jaksakaan. Sama juttu miehellä. Meidänkin välit ovat lapsen takia menneet huonoiksi, kun lapsi pilaa koko kodin ilmapiirin. Emme vaan keksi miten tästä tilanteesta pääsee ulos. Lasta ei ymmärtääkseni voi edes häätää,kun on opiskelija. Eikä hän mitenkään pärjäisikään omillaan.

Mitä ihmettä? Jos on täysi-ikäinen niin tottakai voi häätää. Kaupunki hommaa hälle sitten solun/kämpän. Ja kyllä oppii pärjäämään heti kun lopetatte hyysäämisen koska moni oppii sitten vasta kun on PAKKO.