Kirja, minkä lapsena halusit luettavan yhä uudelleen ja uudelleen

Kertoi pienen koiranpennun seikkailuista. Leikkelin kirjasta kuvat jossain vaiheessa :( , olisi ihana löytää se vielä jostain.

Olen lukenut sen aikuisenakin pari kertaa ja myös lapselleni kerran.

ja aivan ihanaa kun niistä on tullut nyt uusintapainoksia...arvatkaas mitä itse luen kaikista mieluiten tytöille : )

arvatkaa tulenko lukemaan niitä lapsilleni ;-)

Sen jälkeen se luettiin vielä muutamaan kertaan ja itsekin olen sitä myöhemmin (jopa aikuisena) lukenut. Löytyy myös meidän lasten kirjahyllystä ja kun ovat noin 4 vuotiaita alan lukemaan sitä heille iltasatuna joka ilta pienen pätkän.

Ja tykkään siitä edelleen, mielelläni luen omille lapsille vaikka kuinka monetta kertaa.

Luin niitä myös pojallenikin ja tykkäsi kovasti

Ne oli pieniä metsätonttuja ja asuivat sienitalossa. =)

sinkara saaraa, tinkara taaraa, piupali paupali pou.

Siinä tytöllä oli salainen sisko ruusupensaan alla. Eräänä

aamuna ruusupensas oli kuihtunut eikä siskoakaan enää ollut.

Kiehtovan surullinen kirja!!



Muistaako kukaan nimeä?

mun eka jotain tarkoittava äänne oli Tee

Ihan ykkössuosikki oli Sanna hammaslääkärissä :-)



Nyt kun lukee niitä näin aikuisena, niissä on ihan selvää feminismiä, sillä siellä on isät jotka lähtevät lastensa kanssa hammaslääkäriin, hammaslääkärinä nainen, ja tarhanopekin saattaa olla mies :-)

Elsa Bescowin kirja (vai miten tuo sukunimi kirjoitetaan ;)?)

Ja minusta pupu tupunat sopivat pojillekin, joku mainitsi lukevansa niitä vain tytöilleen.

Melukylän lapset. Omilleni olen myös lukenut näitä ja tykkäävät. Veljeni Leijonamieli on yksi parhaista ja ihanimmista saduista. Olen nähnyt leffan ja Suomenlinnan teatterissa toissa kesänä. Olen kyllä samaa mieltä, että ei se kyllä nelivuotiaan satu ole. Esikoiselle luin sen kun hän oli 6 -vuotta ja nuorimmainen saa odottaa vielä vuoden kun luen hänelle sen. Odotan kyllä innolla, tosin loppu oli aika vaikea lukea kun itketti.

Ainakin Peppi Pitkätossuja ja Melukylän lapsia luin monet kerrat, kouluikäisenä sitten Lotta-sarjaa ja Viisikoita.

jatkokertomuksena ja oli tosi jännä :-) Kirja yhä tallessa ja hyväkuntoinenkin vielä.

Itse luin kyllä Aku Ankkoja yhä uudelleen lapsena. Muista en niin välittänytkään.

ja varsinki se jossa se söi jääpuikkoa, muistan että tykkäsin siitä hirveesti! :)