Onko ihminen vain puolikas ilman äitiyttä

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Jokaisella vanhaksi elävällä on tiedossa kipua, kurjuutta, yksinäisyyttä ja kuolemanpelkoa. Myös sinulla. Lapset eivät suojele sinua vanhuudelta eikä kuolemalta. Kaikki tuntemani vanhukset ovat valittaneet yksinäsyyttä ja maailman muuttuminen on heille ylivoimaista ymmärtää. Lapset eivät vaikuta siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Eivät tuo lapset turvaa. On tässä nähty työuran aikana niin paljon lapsistaan jatkuvasti hädissään olevia yksinäisiä vanhuksia.

Tuo on varmasti osittain totta, sitä en kiistä. Valtaosa ainakin pyrkii huolehtimaan vanhemmistaan, sitten kun näistä ei ole itsestä enää siihen. Mutta jos olet lapseton, niin voit sataprosenttisen varma, että sinusta ei pidä huolta muut kuin mahdollisesti paremmassa kunnossa oleva puoliso, tai sitten valtio. Ja ainakin viimeksi mainitun kyky tähän tehtävään heikkenee hallituskausi toisensa jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Jokaisella vanhaksi elävällä on tiedossa kipua, kurjuutta, yksinäisyyttä ja kuolemanpelkoa. Myös sinulla. Lapset eivät suojele sinua vanhuudelta eikä kuolemalta. Kaikki tuntemani vanhukset ovat valittaneet yksinäsyyttä ja maailman muuttuminen on heille ylivoimaista ymmärtää. Lapset eivät vaikuta siihen.

Jos lapset tuohon vaikuttaisivat, täällä elettäisiin ikuisesti. Mutta he voivat vaikuttaa siihen, että asiasi tulevat hoidetuksi, ja valvovat etujasi. Seniiliksi tulee jos tulee, siihen ei lapset vaikuta. Ellei sitten he ja heidän lapsensa tee elämästäsi mielekkäämpää, joka taas vaikuttaa mielialaan ja hidastaa siten rappeutumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Jokaisella vanhaksi elävällä on tiedossa kipua, kurjuutta, yksinäisyyttä ja kuolemanpelkoa. Myös sinulla. Lapset eivät suojele sinua vanhuudelta eikä kuolemalta. Kaikki tuntemani vanhukset ovat valittaneet yksinäsyyttä ja maailman muuttuminen on heille ylivoimaista ymmärtää. Lapset eivät vaikuta siihen.

Jos lapset tuohon vaikuttaisivat, täällä elettäisiin ikuisesti. Mutta he voivat vaikuttaa siihen, että asiasi tulevat hoidetuksi, ja valvovat etujasi. Seniiliksi tulee jos tulee, siihen ei lapset vaikuta. Ellei sitten he ja heidän lapsensa tee elämästäsi mielekkäämpää, joka taas vaikuttaa mielialaan ja hidastaa siten rappeutumista. 

Osa kuvittelee elävänsä ikuisesti kun on lapsia. Hassu, itsekeskeinen ja taikauskoinen luulo. Varmaan kuvitellaan että lapset eivät ole yhtään helpottuneita kun hankala ja valittava vanhus lopulta kuolee, vaan että vanhusta muistellaan päivittäin. Ei muistella. Ja kuvitellaan että lapset säilyttävät vainajan tavarat ja palvovat niitä, sen sijaan että ne heitetään pois.

Anu Vehviläinen ei vaikuttaisi puhuvan kaikista naisista, vaan ainoastaan itsestään ja omasta kokemuksestaan. Näin ainakin verkkoversion perusteella. En tiedä miten asia on ilmaistu painetussa lehdessä.

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006620674.html

Äitiydestä hän toteaa, että olisi vain puolikas ihminen ilman.

Hän kertoo iloitsevansa siitä, että eduskunnassa on nykyään paljon pienten lasten vanhempia.

– Tunnen erityistä myötätuntoa niitä maakuntien edustajia kohtaan, joilla on satojen kilometrien päässä pieniä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Eivät tuo lapset turvaa. On tässä nähty työuran aikana niin paljon lapsistaan jatkuvasti hädissään olevia yksinäisiä vanhuksia.

Tuo on varmasti osittain totta, sitä en kiistä. Valtaosa ainakin pyrkii huolehtimaan vanhemmistaan, sitten kun näistä ei ole itsestä enää siihen. Mutta jos olet lapseton, niin voit sataprosenttisen varma, että sinusta ei pidä huolta muut kuin mahdollisesti paremmassa kunnossa oleva puoliso, tai sitten valtio. Ja ainakin viimeksi mainitun kyky tähän tehtävään heikkenee hallituskausi toisensa jälkeen. 

No, sinusta lapsesi huolehtivat hampaat irvessä ja pakotettuna, kun ahdasmielisyytesi pilaa heidän lapsuutensa. Tai ehkä tekevät fiksun päätöksen ja katkaisevat välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Eivät tuo lapset turvaa. On tässä nähty työuran aikana niin paljon lapsistaan jatkuvasti hädissään olevia yksinäisiä vanhuksia.

20v olen hoitanut vanhuksia ja 99% lapset tai ainakin osa on ollut vanhempansa turvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Jokaisella vanhaksi elävällä on tiedossa kipua, kurjuutta, yksinäisyyttä ja kuolemanpelkoa. Myös sinulla. Lapset eivät suojele sinua vanhuudelta eikä kuolemalta. Kaikki tuntemani vanhukset ovat valittaneet yksinäsyyttä ja maailman muuttuminen on heille ylivoimaista ymmärtää. Lapset eivät vaikuta siihen.

Jos lapset tuohon vaikuttaisivat, täällä elettäisiin ikuisesti. Mutta he voivat vaikuttaa siihen, että asiasi tulevat hoidetuksi, ja valvovat etujasi. Seniiliksi tulee jos tulee, siihen ei lapset vaikuta. Ellei sitten he ja heidän lapsensa tee elämästäsi mielekkäämpää, joka taas vaikuttaa mielialaan ja hidastaa siten rappeutumista. 

Ei lapsilla tai lapsenlapsilla ole läheskään kaikille äideille tai isoäideille mielialaan vaikuttavaa hyvinvointivaikutusta. Kun taas jollekin sitä voi olla vaikka kutominen tai ystävät tai palapelin tekeminen tai liikunta tai lemmikit tai viini tai hyvä kirja tai matkustelu tai musiikki tai puoliso tai puutarha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Eivät tuo lapset turvaa. On tässä nähty työuran aikana niin paljon lapsistaan jatkuvasti hädissään olevia yksinäisiä vanhuksia.

20v olen hoitanut vanhuksia ja 99% lapset tai ainakin osa on ollut vanhempansa turvana.

Turvana? Usein myös hyysäämässä, häiritsemässä hoitoa ja ahdistamassa muutenkin jo ahdistunutta mummoa. Hyvä kun se jo lähti, on moni mummo uupuneena huoannut. Lapsenlapsia ei edes tunnisteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuntee mitenkin. Ja aika ilkeesti sanottu Anulta, on paljon naisia jotka olisivat lapsia halunneet, mutta eivät syystä tai toisesta niitä saaneet. Ja vapaaehtoisesti lapsettomat ovat saaneet asian ihan itse valita, onneksi saa valita.

No tuo taas on väärin, ettei itselleen maailman parhaimmasta asiasta saisi mainita sanaakaan, kun muut voivat loukkaantua.

Joo, noin sanovat kaikki joilla on tarve lytätä muita. "Nykyään ei saa mitään sanoa!"

Teeskennellään päättäväisesti että mitään tulenarkaa ja kipeää asiaa ei ole edes olemassa. Teeskennellään että julkisuudessa vapaaehtoisesti lapsettomiksi julistautuneita naisia ei pommiteta vihaviesteillä. Teeskennellään että tämä on neutraali asia eikä yhteiskunnassa ole mitään murrosta kesken. Teeskennellään että naisille ei esitetä vaatimuksia.

Ei ei. Ihmiset vaan loukkaantuu turhasta eikä mitään saa nykyään sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Eivät tuo lapset turvaa. On tässä nähty työuran aikana niin paljon lapsistaan jatkuvasti hädissään olevia yksinäisiä vanhuksia.

20v olen hoitanut vanhuksia ja 99% lapset tai ainakin osa on ollut vanhempansa turvana.

Kukaan ei siis ole valittanut yksinäisyyttään?

Yritetäänpä nyt muistaa, että mielipiteen on esittänyt vuonna 1963 syntynyt nainen, joka lähestyy 60 vuoden ikää. Hän tuli itse äidiksi yli 20 vuotta sitten eli hänen lapsensa on jo aikuinen. Hän on kotoisin pienestä maalaiskylästä ja edustaa Keskusta-puoluetta. Kyseisellä henkilöllä on luonnollisestikin hyvin erilaiset käsitykset äitiydestä kuin monella kaupungissa asuvalla nuoremman sukupolven naisella.

Kyllä mä niin nautin tästä vajavaisesta lapsettomasta elämästäni. Vähän hymyilyttää jos joku ajattelee oikeasti noin että ei elä täyttä elämää. En kyllä hetkeäkään jaksaisi istua jossain hiekkalaatikon laidalla. Onneksi saa valita ja ne ketkä lapsista nauttivat toivottavasti lapsia saavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Eivät tuo lapset turvaa. On tässä nähty työuran aikana niin paljon lapsistaan jatkuvasti hädissään olevia yksinäisiä vanhuksia.

Tuo on varmasti osittain totta, sitä en kiistä. Valtaosa ainakin pyrkii huolehtimaan vanhemmistaan, sitten kun näistä ei ole itsestä enää siihen. Mutta jos olet lapseton, niin voit sataprosenttisen varma, että sinusta ei pidä huolta muut kuin mahdollisesti paremmassa kunnossa oleva puoliso, tai sitten valtio. Ja ainakin viimeksi mainitun kyky tähän tehtävään heikkenee hallituskausi toisensa jälkeen. 

No, sinusta lapsesi huolehtivat hampaat irvessä ja pakotettuna, kun ahdasmielisyytesi pilaa heidän lapsuutensa. Tai ehkä tekevät fiksun päätöksen ja katkaisevat välit.

Mistä päättelit että kirjoittaja on ahdasmielinen, itse en ainakaan sellaista havaitse...

Täälläkin palstalla vähän väliä joku valittaa aikuisiin lapsiinsa takertuvasta vanhenevasta äidistään, jolla ei ole mitään omaa elämää.

Tälle äidille lapset ovat olleet koko elämä eikä edelleenkään näe mitään muuta mahdollista elämänsisältöä. Voin hyvin kuvitella, että hän tuntisi itsensä vajavaiseksi ilman lapsiaan eikä ymmärrä miten hyvää elämää elävät vapaaehtoisesti lapsettomat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Olen aina halveksinut sitku-ihmisiä. Suunnitellaan 3-kymppisenä, miten aletaan elää sitten kun ollaan eläkkellä. Typerää elämän tuhlaamista. Sinä elät elämäsi suunnitellen, miten elät 8-kymppisenä. Säälittävyyden uusi taso. HERÄTYS. Elä NYT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihmiselle välttämätöntä tulla vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Mutta läheltä vanhenevia lapsettomia sinkkuja seuranneena, lapset tuovat useimmiten niin paljon turvaa sinne elinkaaren loppupäähän mitä ei vieläkään voi yhteiskunta tarjota. Ja todennäköisesti tulevaisuudessa tarjoaa vielä huonommin. Ei sitä turvaa voi tarjota myöskään ystävät, eikä varsinkaan kaikenkarvaiset lemmikit. Samoin lähes kaikki muu mitä vanhemmuus tuo tullessaan, on useimpien sen kokeneiden mielestä todella arvokasta. Toisen valinnan, omasta tahdostaan tai pakosta, tehneiden mielestä niillä seikoilla voi olla jopa negatiivinen itseisarvo. Usein sanotaan että ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin, miettikääpä siis miten nämä asiat muilla lajeilla sitten menee. 

Eivät tuo lapset turvaa. On tässä nähty työuran aikana niin paljon lapsistaan jatkuvasti hädissään olevia yksinäisiä vanhuksia.

Tuo on varmasti osittain totta, sitä en kiistä. Valtaosa ainakin pyrkii huolehtimaan vanhemmistaan, sitten kun näistä ei ole itsestä enää siihen. Mutta jos olet lapseton, niin voit sataprosenttisen varma, että sinusta ei pidä huolta muut kuin mahdollisesti paremmassa kunnossa oleva puoliso, tai sitten valtio. Ja ainakin viimeksi mainitun kyky tähän tehtävään heikkenee hallituskausi toisensa jälkeen. 

No, sinusta lapsesi huolehtivat hampaat irvessä ja pakotettuna, kun ahdasmielisyytesi pilaa heidän lapsuutensa. Tai ehkä tekevät fiksun päätöksen ja katkaisevat välit.

Mistä päättelit että kirjoittaja on ahdasmielinen, itse en ainakaan sellaista havaitse...

Ahdasmieliset eivät havaitse...

Kuulemma ehdotonta rakkautta ei voi kokea eikä tuntea jollei ole omia lapsia (biologisia). Se tunne, kun oma lapsi menee kaiken muun edelle.

Mitä noille voi sanoa? Tukehtukaa siihen "olen-parempi-ihminen"-sontaanne.

Vierailija kirjoitti:

Yritetäänpä nyt muistaa, että mielipiteen on esittänyt vuonna 1963 syntynyt nainen, joka lähestyy 60 vuoden ikää. Hän tuli itse äidiksi yli 20 vuotta sitten eli hänen lapsensa on jo aikuinen. Hän on kotoisin pienestä maalaiskylästä ja edustaa Keskusta-puoluetta. Kyseisellä henkilöllä on luonnollisestikin hyvin erilaiset käsitykset äitiydestä kuin monella kaupungissa asuvalla nuoremman sukupolven naisella.

Entä sitten? Tuskin hän nyt vielä on seniili.

Täytyy kyllä olla sisältä tyhjä ihminen, jos pitää lapsen kautta elää ja saada elämälleen merkitys siitä.