Mieheni pitää hoikista naisista ja itse en enää ole : (
Haluaisin toki itsekin laihtua n.5-7kg mutta en enää niihin mittoihin kun olin kuin tapasimme. Olen lihonut 7yhteisen vuoden aikana n. 12 kiloa. Ja koen ettei mieheni halua enää minua, ei esim. kosketa vartaloani enää jne.
Muilla samanlaista?
(ja mieheni on kohta 40v ja äälykäs, kiltti ja muuten tosi ihana, tunnen vain ettei vartaloni enää miellytä häntä)
Kommentit (31)
on jämähtänyt. Syömme samaa ruokaa mieheni kanssa ja minä teen ruummillista työtä, mieheni istumatyötä ja hän se vain pysyy ihan samankoikoisen aina vain. 178cm ja 72kg
Itse olen 162cm ja 72kg
tä samalta kuin 20v sitten ja onko muutoinkaan adonis?
Minulla tuli joku hormonihäiriö. Vaikka noudatin diabetes ruokavaliota paino nousi viikossa jopa 3 kiloa. Asiaa tutkittiin ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri sanoi,että syystä tai toisesta hormonit meneet niin sekaisin,että lihon KAIKESTA.
Mieheni on aina tykännyt normaalipainoisista naisista (Ei siis mistään Victoria Beckhamin tyylisistä luurangoista eikä kyllä liiemmin läskeistäkään) joilla on kauniit pitkät,vaaleat hiukset.
Noh,minähän nykyään olen KAUKANA tuosta unelmanaisesta (Olin tavatessamme ja tullessani raskaaksi).
Mieheni toki sanoo,että ei hän ole minua ylipainon eikä muunkaan vuoksi jättämässä,koska rakastaa minua ja ei halua rikkoa sitä mitä olemme 10 vuodessa saaneet aikaan.
Mutta silti pisto tuntuu sydämessä,kun kadulla tuollainen " unelma bööna" kävelee,niin pää kääntyy ja katsellaan niin pitkään.
Ja yhdessä kauapungin liikkeessä (Kauppa) on sellainen myyjätär " jota voisi harkita"
Onneksi nyt dietti on purrut on miinus 10 kilon verran.
Päätin,että jos onnsitun pääsemään omiin mittoihin ja saamaan itseni samaan kondikseen kun aikaisemminkin,niin silloin saa ukko potut pottuina!!
olen kuitenkin jo 32v kahden lapsen äiti, urheillut itselleni lihaksikkaan vartalon, en koe muutama ylikiloa vastenmielisenä. Miehen takia tietysti voisin laihduttaa, mutta mutta
-ap
Ei tuo 7 mies ole lajissaan eka eikä TAATUSTI vika
Mistä tiedät että kaupassa on myyjä " jota voisi harkita" ? Ruokitko itse miehesi haluja utelemalla jatkuvasti, " onko tuo sinusta pantavan näköinen?" -tyyliin?
mutta mielestäni olen ihan tavallisen näköinen. Silti vaan miehet kohdistavat huomionsa minuun.
Eräs törkeä tapaus on jäänyt mieleen. Tyttöystävä oli siinä vieressä ja mies lohkaisi minulle " Hitsi että olet kaunis nainen, sulla on varmasti paljon miehiä perässä!"
Miehet ovat välillä aika ajattelemattomia. :/
No, itselläni on onneksi terve itsetunto, en tarvitse pönnkitystä muiden miesten meilipiteistä. Kaippa kaikille noita ihailijoita riittää hyvä 12. Toisille enemmän toisille vähemmän. Hyvä ja kunnioittava parisuhde kuitenkin kai on monelle se kaikista tärkein.
-ap
Eli itse olen pysynyt saman kokoisena kuin vuosia sitten (lapsen saamisen jälkeen tietysti olin vuoden verran vähän eri näköinen ja painoinen), mutta mies on plösähtänyt. Kyllä mä joskus haikailen, että se ois vatsan kohdalta vähän pienempi, ja vähän lihaksikkaampi joka puolelta, ja kyllä, mä katselen myös nuoria timmejä miehiä ihaillen (en miehen edessä kuitenkaan).
Mutta! Ikinä ei ole käynyt mielessäkään, että lähtisin jonkun nuoren uroksen matkaa, sillä mullahan on ihana mies kotona. Miksi mä heittäisin hyvän elämän hukkaan jonkun toisen kropan takia? Myöskään meidän rakkauselämä ei ole plösähtämisestä kärsinyt, nyt lasta yrittäessämme ollaan puksittu kuin puput. ;)
Joku voi sanoa, että miehet ja naiset on erilaisia, mutta kyllä mun mielestä tässä on kyse arvostuksista. Eli jos henkilö arvostaa puolisoaan ihmisenä, se ulkokuori on aika toissijainen asia pidemmän päälle. Sellainen ihminen, joka arvostaa vain ulkokuorta, tietysti voi lähteä jonkun kauniimman perään, mutta kuka nyt sellaista elämänkumppaniksi haluaisi?
Toisaalta mun mielestä on huomaavaista kumppania kohtaan yrittää pitää ulkomuotoaan miellyttävänä. Sitä on itsekin paljon onnellisempi, jos on hyvässä kunnossa, ja me ihmiset tykätään kauniista asioista, eli puolisollekin kivempaa, jos kotona on silmänruokaa. Myös mun mies on aloittanut laihdutuskuurin, koska haluaa olla fyysisesti paremmassa kunnossa, ja myös, koska haluaa olla hyvännäköinen mun silmissäni. Mutta tämä halu on lähtenyt hänestä itsestään, mulle hän olisi joka tapauksessa maailman paras mies.
että se on PARANNETTAVISSA, että sille on tehtävissä jotakin. Asia on vain ja yksinomaan itsestä kiinni, ei yhtään mistään muusta; ei " kohtalosta" tai muustakaan omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta asiasta.
Tämä vain tuli mieleeni, kun ajattelen serkkuani joka 37-v. taistelee vakavaa, erittäin suurella todennäköisyydellä kuolemaan johtavaa tautia vastaan vastaan... Jos hän tahdonvoimallaan voisi parantaa tilanteensa, niin sen varmasti tekisi. Jotenkin harmittaa, että täällä valitetaan että elämän pilaa asia, jonka voisi poistaa omilla toimenpiteillään eli vain yksinkertaisesti syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän. Serkkuni ei voi syöpäänsä poistaa vaikka tekisi mitä.
En tiedä ymmärsittekö pointtini ja ovatko nämä kaksi asiaa edes verrannollisia, en vain voinut olla kommentoimatta.
konäköä ja kehutaan toisten ja kuolataan oman vaimon seurassa toisten naisten perään.
Mutta kipeä asia se silti on. Ja jos joku on ymmärtänyt viestini niin tässä olen kertoillut masennuksestakin ja myös siitä, ettei muutama liikakiloni minua niinkään häiritse, miestäni valitettavastri kuitenkin.. :
Toivoisin että tällä palstalla saisi kertoa elämänsä haastewista ilman että joku ei voi vastustaa kiusausta tulla kertomaan, että " ajattele maailman nälkäänäkeviä tms). Jokaisella meillä on omat huonot hetkemme.
-ap
Joka tilanne on uniikki ja niitä tulisi käsitellä niinä itsenään, ei jonain muuna ongelmana. Esim. suomalaisen päivähoidon tilalla ei ole mitään tekemistä Angolan aids-lasten kanssa, eikä ap:n ongelmalla syövän kanssa. Juu, suurempiakin murheita on, mutta tämä surettaa ap:stä nyt, ja hän kaipaa siihen neuvoja!
Mieheni joutui paljastamaan pienen ihastumisensa,kun muutaman kerran kävi,niin että olimme ostoksilla tuossa liikkeessä,jossa on tuo kaunis nainen myyjättärenä ja menimme maksamaan ostoksemme,niin mieheni sanoi yllättäen,että sä saat maksaa.
Ajattelin,että mies haluaa mennä pakkaamaan tavaroita.
Toisen kerran kävi niin,että kassalla olikin vanhempi nainen (Tässä liikkeessä on siis yksi kassapiste,on erikoistavara liike) ja tämä olikin puhelias täti ja mieheni juttelikin tädin kanssa pitkän tovin ihan kaikesta mahdollisesta. Se kerta sitten,kun aloin sanomaan ukolle,että sä taidan olla ihastunut tohon blondiin oli sellainen,että tämä naine alkoi juttelemaan jostain ostamaamme tavaraan liittyvää,niin mieheni ei saanut sanaa suustaan. Oli siinä,kun mikäkin ujo pikkupoika tikkari kaupassa.
Lopulta sitten miehen oli myönnettävä,että nainen miellyttää kaikin tavoin häntä ja siksi ei mielellään maksa kassalla kun menee hämilleen.
Mitä minä tein? Sain raivarin?
Miski olisi pitänyt? Eipä meille ole raamatun välissä tullut silmälappuja ja jos ukko menee niin se on mennäkseen muutoinkin.
Tokihan se loukkasi ja syvältä ja kyllähän siinä poru pääsi,kun pääsin kotiin ja menin suihkuun.
Mutta en ikinä näytä sitä miehelleni,että se loukkasi.
Kuten sanoin potut pottuina joku kerta!
7
Vierailija:
Mistä tiedät että kaupassa on myyjä " jota voisi harkita" ? Ruokitko itse miehesi haluja utelemalla jatkuvasti, " onko tuo sinusta pantavan näköinen?" -tyyliin?
voisi elää sellaisen juntin kanssa joka kuolaa muita naisia seurassani ja jopa kommentoi. Ja lisäki kommentoisi tai antaisi ymmärtää minun olevan ei-haluttava tms-
Minulla on kaunis,hoikka ja kiinteä vartalo, mutta muuten en ole minkään näköinen, ihoni on aika huono ja minun piirteeni eivät ole kovin kauniit. Silti miehet kehuvat ja vientiä olisi. Nuorena ei niinkään, mutta nykyään, kun olen 30-vuotias. Mieheni on sanonut, että jo ikäiseni äiti-ihmiset ovat yleensä enemmän tai vähemmän lihavia. Useimmat miehet haaveilevat hoikasta naisesta. Siksi olen " kuumaa tavaraa" , vaikka tiedän minua kasvoista kauniimpia pulleita naisia. Mieheni sanoo, että hoikka varsi kiihottaa siksikin, että pedissä on helpompi taivutella yms.
Vierailija:
14: sinä olektin kypsä ihminen kuten kai naiset sitten yleensä ovat. Miehillä ei yleensä ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja puhumattakaan empatiasta eli mollataan oman puolison ul
konäköä ja kehutaan toisten ja kuolataan oman vaimon seurassa toisten naisten perään. .
No huhhuh
Vai että kypsiä ihmisiä. Siltä tällä palstalla tosiaankin näyttää. :o
on helppo syyttää raskuatta, kun se on sitten miehenkin vana hyväksyttävä, koska yhdessä ne lapset on rakkaudesta tehty :)
olen noin 7 kg kevyempi nyt kun ennen kahta raskuttani ja liiankin hoikka kyllä, tykkään treenata ja unohdan syödä.
toki rakkaus ei ole eikä saa olla painosta kiinni, MUTTA jOKAINEN VOI LAIHDUTTAA JA NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ, JA EI OLE OIKEIN MIESTÄKÄÄN KOHTAAN ETTÄ HÄN NAI HYVÄNNÄKÖISEN NAISEN MUTTA SAI LIHAVAN PASKAN. sori tuli isolla!
Ollut jo siitä asti kun keräsin rankkojen lapsettomuuhoitojen ohessa 10 lisäkiloa ja jatkunut lasten saamisen myötä kertyneiden 20 lisäkilon myötä. Olen itse okkenut tilanteen henkisesti hyvin rankkana ja siksikin olen lihottanut itseäni lisää - varmistaakseni, että nuo ylikilot saavat minut olemaan miehen silmissä etova :(
Hullua, eikö?