Tiedätkö ihmistyypin, jolla ei ole koskaan ollut todellisia vastoinkäymisiä

En tiedä, koska en tunne kenenkään elämäntarinaa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minua luullaan joskus tämmöiseksi ihmiseksi, koska en kerro kaikkea itsestäni ja olen positiivinen vaikka minulla on ollut tosi raskas elämä. Isättömyys, väkivaltainen lapsuus, heitteillejättöä ja äidin alkoholismia, ääretöntä köyhyyttä, läheisen itsemurha, nuoruuden päihdekokeilut ja haaveiden kariutumiset, väkivaltainen avioliitto, yksinhuoltajuutta, olen joutunut narsistin uhriksi, taloudellisia ongelmia, sairastuneen lapsen kannattelu, erityislapsen äitiys, yksinäisyys ja läheisten menettäminen jne. Aika paljon yhdelle ihmiselle. En kerro kaikkea "kaverille", annan hänen tutustua minuun. Usein luulevat ettei minulla ole vastoinkäymisiä koska autan muita ja olen suht positiivinen. Joten kannattaa aina myös tiedostaa, että ei välttämättä tiedä toisesta kaikkea.

Eli valitat.

Saatan sanoa ns mitättömistä asioista, en niinkään suurista. Tietyt asiat ovat henkilökohtaisia. Kommentoin tuohon siis lähinnä siihen, että "tiedättekö ihmistyypin jolla ei ole koskaan ollut todellisia vaikeuksia mutta silti itkee". Suru voi olla läsnä juurikin silloin kun on kokenut kaikenlaisia asioita. Ehkä vain ei sano kaikkea. Toki näitä tyhjän valittajia on tai että joka asia on aina katastrofi jne. Mutta myös kannattaa ymmärtää että ihmiset eivät välttämättä kerro yksityiskohtia.

Mun ukko on valitellut aina köyhää lapsuuttaan. Heillä oli aina ruokaa, isovanhemmat lähipiirissä mukana lasten elämässä, kesällä lomailivat karavaanareina..oli uusi omakotitalo hyvällä alueella jne.

Itse pöllin koulusta ruokaa, kotona ei juuri ollut tarjolla. jouduin tekemään ruumiillisia töitä pienestä pitäen, esim yläasteella yötöitä viikolla äidin siivousfirmassa, vahtimaan yöt 2 v ja 4 kk vanhoja pikkusiskoja, jos en ollut siivoamassa. Puute ja kurjuus oli ihan eri tavalla läsnä. Sukulaisia ei 500 kmn sisällä, eroperhe. Muutettiin miljoona kertaa.

Joskus kyllä pääsee naurahdus, kun kuuntelen ukkoni köyhää lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut pienenä uutta lelua. Tätä valitteli aikuisena ja meni terapiaan.

Ajelee taksilla ja purnaa.

Siis taksiako ei saisi käyttää?

Ei maksa itse.

Vierailija kirjoitti:

Tai ihmistyypin joka on aina vihainen ja negatiivinen vaikka tienaa satatuhatta vuodessa, on perhe ja terveys tallella.

Jep, entinen opiskelukaveri  valitti koko opiskeluajan päivittäin jostain epäoikeudenmukaisuudesta ja vertaili, miten jollain jossain jotenkin kaikki onnistuu paremmin...   Miten ihminen voikin nähdä jokaisessa asiassa aina ne negatiiviset puolet. Tää emäntä siis tienaa erittäin hyvin, mutta elämä vaan on edelleen loputonta surkeutta. Joo, hän on ollut pari kertaa äitiyslomalla ja sittemmin eronnut (menestyneestä) aviomiehestään... mut ei kai se ura ja raha onnea tuo ja ihminen voi aina olla jotain vailla. 

Ei ole välttämättä niin että suuret menetykset olisi liian suuria mainittaviksi. Niistä ei vaan kannata kertoa koska on huomannut että ihmiset ei osaa suhtautua. Tulee kaikenlaisia outoja reaktiota, kuten tiuskimista, vihaisuutta, epäuskoa tai vähättelyä,jos kertoo jostain mikä on on ilmeisesti toisen käsityskyvylle liian yllättävää ja vaikeaa samastua.