Lue keskustelun säännöt.
Kadutko sitä kenet valitsit lapsesi/lastesi isäksi?
Ihmettelijä
25.04.2021 |
Hieman hassusti muotoiltu aloitus, mutta olen pohtinut paljon ilmiötä: moni lapsia saanut pariskunta eroaa. (Toki lapsettomatkin eroaa.) Mutta haluaisin kuulla kokemuksia naisilta siitä, että kaduttaako ei lasten saanti itsessään vaan se millaisen ihmisen kanssa hänet/heidät olet saanut? Tuleeko jälkeenpäin mieleen, että olisi pitänyt jo ennen lasten suunnittelua hoksata, että ei tuon kanssa? Vai paljastuiko miehestä vasta suhteen aikana tekijöitä, jotka sai aikaan sen, että lasten tultua yhdessä ei ollut enää hyvä olla? Tottakai eroon voi johtaa moni tekijä, mutta oon kiinnostunut erityisesti siitä, että mikä sai haluamaan lapsia jonkun kanssa jos se onkin sitten jälkeenpäin kaduttanut. Ja onko vielä jopa sellaista, että olet jo lapsia suunnitellessasi tiennyt, ettei toisen kanssa suhteesta pidemmän päälle tule mitään ja silti lisääntynyt?
Itse olen lapseton sinkku, sivusta seurailen tuttavien ja ystävien edesottamuksia, välillä ihmetellen.
Kommentit (52)
Kadun, mutta enpä voinut etukäteen tietää hänen olevan väkivaltainen kusipää. Erosin ja muutin kauas jo raskausaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea on tullut tehtyä elämässä, mutta se on se 1 ja ainoa asia, jota todellakin kadun
Jos lapset ovat jo olemassa, heitä ei kukaan omista, joten heidän olemassa oloaan ei voi kyseenalaistaa. Valinnan varaa on vain tekovaiheessa, ei enää sen jälkeen. Ihmisoikeudet ovat samat kaikilla.
Voihan sitä spekuloida, että jos olisin ottanut Kallen, enkä Taunoa, miten asiat olisivat menneet. Mutta sitähän ei voi tietää. Olisivat voineet mennä miten vain, myös paljonkin huonommin.
Ärsyttää tosi paljon tuollaisilla jossittelevat vanhemmat, on noita nähty ja kuultu. Hölmöimpiä ne, jotka kuulemma olisivat voineet nuorina saada sen ja sen nykyisen julkimon.
No, miksi sitten ottivat Juntti-Einarin, kun tyrkyllä olisi ollut tuleva Martti-Ministeri?
En todellakaan. Ei ollut minun loppuelämän elämänkumppanini, mutta saimme täydellisen, ainutlaatuisen lapsen, jota ei olisi olemassa ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Ilman häntä ei olisi lastakaan.
Hyvä isä on myös ja lapsi ja isä viihtyvät toistensa kanssa.
Parisuhteessa vaan on aivan sietämätön kontrollifriikki joka paljastui lopullisesti vasta lapsen syntymän jälkeen.
Hyvissä väleissä silti ollaan eikä ole kaunoja puolin eikä toisin ja lapseen liittyvät asiat hoituneet aina sovussa.
Kadun. Toisaalta lapset eivät olisi niitä mitä ovat ilman isäänsä, enkä kadu lasten tekemistä. Seuraavassa elämässä kuitenkin ehdottomasti spermat klinikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiani en kadu, he ovat elämäni paras asia. Se kenen kanssa heidät tein on se asia, jota kadun. Jos poistetaan välistä se paradoksi, että ilman tuota kyseistä isää ei lapsianikaan olisi. Ottaisin siis nuo samat kolme rakkaintani, mutta eri isän kanssa tekemänä. Eron jälkeen isän kiero ja ilkeä luonne on päässyt lopullisesti valloilleen ja sellainen mieli keksii mitä tahansa, että elämästä tulee erittäin hankalaa ja vääristynyttä, ikävä kyllä.
Tavallaan kyllä, sillä lapseni ansaitsisivat paremman isän. Mutta toisaalta en, sillä mun lapset on mun mielestä maailman ihanimpia ja rakkaimpia. Eikä heitä olisi, ellen aikoinaan olisi heidän isään rakastunut ja hänen kanssa lapsia saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko tehneet lapsen vasta lyhyen tuntemisen /seurustelun jälkeen. Luulisi ettei pahoja yllätyksiä tule jos toisen tuntee useamman vuoden ajalta.
En. Vanhemman isä oli omassa sarjassaan hyvä isä. Onneksi hän sai kokea isyyden.
Nuoremman isässä ei ole valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sikäli, että lapsista tuli lahjakkaita, kauniita ja maailman rikkaimpia.
Olisihan se ollut kiva tehdä lapset miehen kanssa jota nyt rakastan. Nykyinen mieheni on loppuelämäni rakkaus. Mutta ei historiaa voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kadun, mutta enpä voinut etukäteen tietää hänen olevan väkivaltainen kusipää. Erosin ja muutin kauas jo raskausaikana.
Väkivaltaisuus ei ilmennyt siis seurusteluaikana? Vai teitkö lapsen tuntemattoman kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huutista taas naisten pettämättömälle vaistolle
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tehneet lapsen vasta lyhyen tuntemisen /seurustelun jälkeen. Luulisi ettei pahoja yllätyksiä tule jos toisen tuntee useamman vuoden ajalta.
Minä en varsinaisesti tehnyt, vaan lapsi tuli huolellisesta ja lähes takuuvarmasta ehkäisystä huolimatta. Halusin pitää lapsen, koska olin itse jo melko vanha ja koin olevani valmis äidiksi. Abortti ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Päätin jo positiivisen raskaustestin tehtyäni, että tapahtui mitä tapahtui niin ainakin lapsella on äiti.
Rakastuin ja luulin miehen olevan hyvä. Itsekkyys korostui vuosien myötä ja eron myötä repesi täysin. Isä on vätys, joka hehkuttaa uutta uusperhettään. Omat lapset on jääneet.
Upeat lapset minulla on ja heitä ei olisi ilman isäänsä. En ikinä olisi voinut kuvitella, että on pakko erota ja eron jälkeen mies ei huolla lapsia yhtään.
En oikeastaan. Tiet veivät eri suuntiin 16 v sitten, lapsen ollessa 4. Melkein heti perään löytyi molemmille se tosirakkaus. Tullaan hyvin toimeen edelleen.
Kyllä ,olisi pitänyt hoksata,ettei tuon kanssa.Laiska pska.köyhä ja tyhmä,eikä ole lapsen hoito kiinnostanut yhtään.KAIKEN olen yksin tehnyt ja hoitanut.
Kadun. Mies on kyllä korkeakoulutettu, mutta narsistisesti häiriintynyt. Hänen ongelmansa näyttäisi olevan voimakkaasti periytyvää.
En. Hän komea, rikas ja täydellinen.
Vaimoni sen sijaan olisin voinut valita paremmin.
M83