Kerroin miehelleni uusista tunteitani häntä kohtaan.
Hän on pitkään (aina) suhtautunut lastani kohtaan negatiivisesti ja torjuvasti. Olemme asiasta jutelleet monta kertaa. Hän on puolustellut suhtautumistaan ja reaktioitaan sillä että ihmiset ja kemiat eivät aina kohtaa. Minun on ollut tätä kantaa aina vaikea hyväksyä. Varsinkin kun toisena osapuolena on lapsi.
Nyt 2 viikkoa sitten huomasin uusia tunteita miestäni kohtaan. Olen pettynyt että hän ei aikuisena ota vastuuta teoistaan. En halua olla häntä lähellä. En tahdo viettää yhteistä kahdenkeskeistä aikaa. Kiukuttaa hänen toimintansa. Luonteeseeni ei kuulu katkeruus, mutta nyt huomaan itsessäni paljon tällaisia tunteita sekä suurta pettymystä. Koen etten näe yhteistä tulevaisuutta koska lapseni on elämässäni aina. Koen suurta ristiriitaa että olen miehen kanssa joka ei kykene olemaan asiallinen aikuinen lapselleni.
Kysyin hyväksyisikö jos minä tai joku muu käyttöytyisi niin hänen lastaan kohtaan. Mitä hän tekisi jos minä toimiston kuten hän. Ei vastannut kysymykseen.
Kommentit (7)
Loistava esimerkki, miksi lapsettoman miehen kannattaa pysyä kaukana äiti-ihmisistä.
Mieheni lapset ovat minulle ok, neutraaleja. En voisi milloinkaan kohdistaa heihin omia negatiivisia tunteitani. En heitä rakasta, mutta hyväksyn, olen kannustava, reilu, katson silmiin ja keskustelen ystävällisesti.
Mieheni ei ole lapseton. Lapsemme ovat samaa sukupuolta ja samanikäiset. Hän kokee omansa tietenkin tarkastettavaksi ja ihanaksi, kuten isä tekeekin. Omani saa häneltä rotuja, negatiivista palautetta, tiuskimista , huutoa ja epäasiallista käytöstä. Lapsi ei ole tätä ansainnut mitenkään.
Ap
Juu no äkkiä ero, ei lapsi kestä sellaista tiuskimista ja huutoa. Pienikin asia voi satuttaa lasta syvästi.
Äidin tärkein tehtävä on suojella lastaan eikä juosta munan perässä. Pahoittelen karkeaa ilmaisua, mutta näin se vain on.
Miksi olet altistanut lapsen tuollaiselle käytökselle? Jos kerran olet ennenkin puhunut miehen kanssa, niin se, että olet hänen kanssaan edelleen, on miehelle merkki, että hän voi jatkaa kuin ennenkin, koska olet niin vätys, ettet tee mitään etkä tosiaankaan tule häntä jättämään. Mies ei muutu, ei häntä kiinnosta.
Teoriassa naisena en kanssa kokisi erityisiä tunteita toisen (esim. jonkun miehen) lasta kohtaan, paitsi ystävällinen /positiivinen olisi, mutta en viettäisi aikaa lapsen kanssa – lapsilla on jo omat vanhemmat ykkösenä. Ja muu on hukattua aikaa. Ehkä miehesi on negatiivinen, kun ei halua olla lapsen seurassa väkisin ja työkiireet. Mutta on hyvä jos lasta suojellaan negatiivisuudelta, jos mies näyttää sitä lapselle suoraan, silloin ei voi asua samassa taloudessa.