Lue keskustelun säännöt.
Opettajan negatiivinen suhtautuminen lapseen
23.04.2021 |
Lapseni on ensimmäisellä luokalla. Hän saa usein negatiivista palautetta sekä tunnilla että Wilmaan; milloin on unohtunut viitata vaan kysyi apua viittaamatta, milloin ei siirtynyt riittävän nopeasti välitunnille tai pannut kumppareita jalkaan lenkkarien sijaan kun on märkää.
Vastaan viesteihin aina asiallisesti ja kiitän huomiosta.
Koulu sujuu hyvin: matematiikan kokeet 27/30 jne. Eli vaikka numeroarviota ei ole ollut, kuvittelen että Ok menee kun ei muuta ole kuulunut. Lapsen mielestä koulu sujuu hyvin ja hän pitää siellä käymisestä. Pelkään jatkuvan negatiivisen palautteen pian nujertavan lapsen kouluinnon.
Keväällä annettava todistus on myös alkanut jännittää. Pelkään, että opettaja kanavoi negatiiviset tunteensa lapsen todistukseen myös - eli käytös vaikuttaa itse arvioon, näinhän ei saa olla.
Opettaja vihjaa jatkuvasti toiminnan ohjauksen ongelmista. Tällaista emme ole havainneet kotona, iltapäivätoiminnassa tai harrastuksissa.
Olen myös itse opettaja joten suhtaudun huoleen vakavasti ja asialliseen sävyyn, mutta minusta tuntuu että ope on ottanut lapseni nyt silmätikuksi.
Miten voin asiallisesti ottaa tämän puheeksi?
Haluaisin yhteistyön olevan hyvää. Ope on nuori ja vastavalmistunut. Haluaisin tukea häntä uralla enkä vaikuttaa siltä että pyrin ohjaamaan häntä, mutta en pidä kohtuullisena negatiivisen palautteen määrää - tästä olen ystävällisesti sanonut keskustelussa: ei muutosta lupauksista huolimatta.
T. Pienen koululaisen äiti
Kommentit (78)
Provo. Oikean open ei tarvi täällä kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niitä toiminnanohjauksen ongelmia vanhemmat edes huomaa kotona... Vaikka lapsi tekisi läksytkin, niin ongelmia voi olla esim. tunneilla seuraamisessa, kun esim. ikkunasta ulos katselu tai kaverin kanssa juttelu on mielenkiintoisempaa.
Terkuin ADHD joka sai diagnoosin vasta yli kolmikymppisenä, kaikki eskaloitui kunnolla vasta työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että opea ottaa päähän kun olet ope. Kokee sinut uhkana ja projisoi lapseen, kokemattomuuttaan. Vie asia rehtorille!
Niin, mutta saattaa tulla lapselle vieläkin vaikeammaksi .Mikis ei voi ottaa yhteyttä ja tavata face to face ja kesksutella asiasta ja kysyä mistä tämä johtuu.
Muistan Rovaniemen kansakoulun opettajan ,joka aina nälvi minua vaikka olin tykätty ja sievä, taitava. Kun haimme oppikouluun oli opettaja varmaan tosi surullinen kun minun pääsykoe oli paljon parempi kuin lemmikkityttöjen rikkaaista perheistä.
Kaikkein inhottavin oppilas ei päässyt ollenkaan oppikouluun, vaikka hänelle annettiin mandaatti päättää minun voimisteluesityksen tulos, mikä oli pohja koulutodistukselle.
Hmm, jotenkin pisti silmään ylipäätään tuo negatiivinen palaute. Lapsihan on ensimmäisellä luokalla vasta opettelemassa taitoja. Ei kai ekaluokkalaisen tarvitse vielä kaikkea osata, eikä joka asiasta nyt ylipäätään tarvitse vanhemmille viestejä lähetellä. Olisikohan tuo nyt opettajan kokemattomuutta ja omaa epävarmuutta, mikä sitten ilmenee näin. Olisikohan mahdollista keskustella asiasta opettajan kanssa? Terveisin toinen ope
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä toiminnanohjauksen ongelmia vanhemmat edes huomaa kotona... Vaikka lapsi tekisi läksytkin, niin ongelmia voi olla esim. tunneilla seuraamisessa, kun esim. ikkunasta ulos katselu tai kaverin kanssa juttelu on mielenkiintoisempaa.
Terkuin ADHD joka sai diagnoosin vasta yli kolmikymppisenä, kaikki eskaloitui kunnolla vasta työelämässä.
Olipa synkkä prognoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo. Oikean open ei tarvi täällä kysellä.
Ei opettajan lapsi ole koskematon. Samat ongelmat ne meilläkin on! En usko provoksi koska kuulostaa tutulta, monet vastavalmistuneet käyttävät ”valtaansa” väärin.
T. Toinen opettaja
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä toiminnanohjauksen ongelmia vanhemmat edes huomaa kotona... Vaikka lapsi tekisi läksytkin, niin ongelmia voi olla esim. tunneilla seuraamisessa, kun esim. ikkunasta ulos katselu tai kaverin kanssa juttelu on mielenkiintoisempaa.
Terkuin ADHD joka sai diagnoosin vasta yli kolmikymppisenä, kaikki eskaloitui kunnolla vasta työelämässä.
Olipa synkkä prognoosi.
Ei vaan hyvä, että opettajat puuttuvat näihin ammattimaisin ottein ja ilmoittavat vanhemmille. Ennen komennettiin vain lapsia eikä ymmärretty mistä ongelmat voivat johtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Palaveri on ilman muuta tulossa. Pohdin, miten ottaisin asiat esille olematta open mielestä hyökkäävä tai ettei kokisi ammattiani ”uhkaksi”, tms.
T. Ap
Kyllä tuosta täytyy sanoa opelle - ei kuulosta reilulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että opea ottaa päähän kun olet ope. Kokee sinut uhkana ja projisoi lapseen, kokemattomuuttaan. Vie asia rehtorille!
Niin, mutta saattaa tulla lapselle vieläkin vaikeammaksi .Mikis ei voi ottaa yhteyttä ja tavata face to face ja kesksutella asiasta ja kysyä mistä tämä johtuu.
Muistan Rovaniemen kansakoulun opettajan ,joka aina nälvi minua vaikka olin tykätty ja sievä, taitava. Kun haimme oppikouluun oli opettaja varmaan tosi surullinen kun minun pääsykoe oli paljon parempi kuin lemmikkityttöjen rikkaaista perheistä.
Kaikkein inhottavin oppilas ei päässyt ollenkaan oppikouluun, vaikka hänelle annettiin mandaatti päättää minun voimisteluesityksen tulos, mikä oli pohja koulutodistukselle.
"Lisäksi muistan seuraavaa..."
Tähän mennessä en ole pitänyt ekalle luokalle matikan testiä, jonka maksimipistemäärä olisi 30. Onkohan koko aloitus soopaa? Keskustelu kodin ja koulun yhteistyöstä sinällään on aina paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä toiminnanohjauksen ongelmia vanhemmat edes huomaa kotona... Vaikka lapsi tekisi läksytkin, niin ongelmia voi olla esim. tunneilla seuraamisessa, kun esim. ikkunasta ulos katselu tai kaverin kanssa juttelu on mielenkiintoisempaa.
Terkuin ADHD joka sai diagnoosin vasta yli kolmikymppisenä, kaikki eskaloitui kunnolla vasta työelämässä.
Komppaan tätä, monesti sitä on sokea kun ongelma on silmien alla. Tarkoitan siis ettei nähdä sitä että lapsella saattaisi olla jotain hankaluutta. Jos todella opettaja jatkuvasti antaa palautetta toiminnan ohjaukseen liittyvistä asioista ja lapsella ei tapahdu muutosta, niin kannattaa asia ottaa vakavasti ja vaikka soittaa opettajalle ja keskustella asiasta tarkemmin. Opettaja tuskin nyt välttämättä tahallaan ole negatiivinen, vaan tekee havaintoja ja tuo ne teille ilmi. Saattaa olettaa kollegana, että ymmärrät mahdollisesti näkökulman.
Neurologiset häiriöt ovat aika uusia asia yhteiskunnassa ja vasta nyt tällä vuosikymmenellä on oikeasti saatu paljon tietoa asiasta, sen takia moni oireileva aikuinen saa diagnoosin vasta aikuisena koska 2000- luvun alussa ja 90-luvulla ei näistä tiedetty ja ymmärretty niin paljoa.
Alkuopena yli 20 vuotta toiminut kirjoitti:
Tähän mennessä en ole pitänyt ekalle luokalle matikan testiä, jonka maksimipistemäärä olisi 30. Onkohan koko aloitus soopaa? Keskustelu kodin ja koulun yhteistyöstä sinällään on aina paikallaan.
Kyllä meidän ekaluokkalaisella juuri oli.
Hänellä kyllä on toiminnanohjauksen haasteita. Apua niihin odotetaan, tutkimukset käynnissä jne. Olen huomannut että tavallisella riviopella ei yleensä ole riittävää koulutusta näihin asioihin ja se näkyy juurikin ap:n kuvailemana “raportointina”. Nehän on asioita jotka pitäisi ratkaista siellä koulussa, koulupäivän aikana. Mutta ehkä ope tuo asioita teille esille myös siksi että haluaa tehdä lapsen haasteet teille näkyväksi, jos te ette usko niiden olemassaoloon. Meillä siinä mielessä eri tilanne että puolen ja toisin jo tiedetään lapsen haasteet ja silti ope raportoi välillä kaikesta. Lapseni on siis erityisen tuen oppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän sä valitat? Tottakai nämä on asioita, joista kotiin ilmoitetaan. Ja todellakin vaikuttavat myös todistukseen, ihan selväähän se on. Lapsesi on vaikea keskittyä koulussa ja hänellä on toiminnanohjauksen vaikeutta vielä muita ikäisiään enemmän. Miksi se on sulle niin iso ongelma? Jos ei ilmoitettaisi kotiin ja kerrottaisiin vain palautteessa vanhempain vartissa, niin sit kyseltäisiin miksi ei ole puututtu aiemmin. Se, että vaikkapa teknisesti osaa lskea matikkaa, ei poissulje mahdollisuutta keskittymis- tai toiminnanohjauksen vaikeuksiin. Luulisi opettajan olevan tlpeä nuoresta kollegastaan, joka osaa katsoa koenumeroita laajemmin lapsen kehitystä. Taitaa nyt apta ottaa vaan päähän, kun hänen lapsensa ei ollutkaan täydellinen.
Olen samaa mieltä siinä, että liikaa negatiivista palautetta tulee välttää kaikessa kasvatuksessa. Negatiivisuus johtaa negatiivisuuteen. Kun lapsi/oppilas ei saa positiivista huomiota, hän alkaa hankkia huomiota negatiivisella käytöksellä, sillä huomioiduksi tuleminen on lapselle luonnollinen, välttämätön vaisto.
Toisekseen lapsi ja vanhempi tai opettaja ja tarhan täti helposti juuttuvat jonkinlaiseen negatiiviseen kierteeseen, jossa kumpikin ruokkii toisen ärtymystä. Kun lapsen änkyröidessä tämän huomio tulisi kiinnittää joko muuhun positiiviseen toimintamalliin tai jos toiminnan ohjaus ei näin onnistu, antaa lapsen olla ja rauhoittua itsekseen kääntämällä huomio hänestä POIS, tiedostamatta käännetäänkin kaikki huomio lapseen, mikä toimii negatiivisen toiminnan vahvistajana. On kovin ymmärrettävää, mutta kasvatuksellisesti väärää etsiä lapsesta purkukanavaa omille tilanteen synnyttämille paineille ja ärtymykselle. Ja tämä huomioiduksi tuleminen alkaa näin toimia negatiivisen käytöksen vahvistajana.
Jokaisesta löytyy jotain hyvää ja joku on aina hyvä jossain. Ja tämän hyvän tai vaihtoehtoisesti huonon esiin nostaminen suuntaa elämäämme enemmän kuin uskommekaan. Opettaja sanoo lapselle: oletpas hyvä piirtämään, ja tästä tulee elinikäinen harrastus tai oletpas hyvä kirjoittamaan asiatekstiä, ja nuori hakeutuu tiedostamattaan toimittajaksi. Vanhempi kiittää hyvästä käytöksestä ja se vahvistuu. Samoin negatiivinen palaute tekee meistä kaltaisiaan kuin itsensä toteuttava ennuste.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Palaveri on ilman muuta tulossa. Pohdin, miten ottaisin asiat esille olematta open mielestä hyökkäävä tai ettei kokisi ammattiani ”uhkaksi”, tms.T. Ap
Mitä jos teet itse mielessäsi omasta ammatistasi turhan numeron? Jos lapsesi opettaja pitäisi ammattiasi jotenkin uhkana, hänellä todennäköisesti olisi entistä korkeampi kynnys ilmoitella, mikä ei vielä suju.
Joko sinun ammatillasi ei ole tässä mitään tekemistä, (itse vain olet tuonut sitä esiin), tai sitten nuori, motivoitunut ja energinen lapsesi opettaja ennemmin luottaa siihen, että koska olet itsekin opettaja, arvostaisit sitä, että lastasi ohjataan aktiivisesti eli hänestäkin välitetään eikä pidetä itsestään selvänä.
Voisikohan itselläsi olla vaikeus hyväksyä, että vaikka olet opettaja, sinunkin lapsesi saa myös rakentavaa palautetta koulussa, ei vain niitä 27/30 palautteita kokeista.
Uskotko, että välitön palaute lapsellesi on ollut oikeasti negaiivista vai onko se ennemmin ohjaavaa ja muistuttelevaa silloin, kun se onkin tarpeen (saappaat sateella).
feminismi lesbous ja ateismi tekee nuoristakin naisopettajista hyvin vihaisia ja he vihaavat juuri poikia
siskoni pojan kokeessa kysyttiin "mikä ihmisryhmä on eniten syrjitty koulussa?"
hän vastasi rehellisesti "pojat"
ja sai nolla pistettä vaikka oli oikea vastaus
siskonikin sanoi että oikea oli vastaus
Lapseesi kohdistetut ymmärtämättömyyttä huokuvat huomautukset kertovat minulle karua kieltään opettajan kokemuksen puutteesta pieniä poikia ja tyttöjä kohtaan, Koulua vasta opetellaan ja kaikenlaisia virheitä sattuu, joten virkaintoinen märkäkorva keksii tikustakin silloin asiaa.
Jos olisin sinä kertoisin olevani opettaja ja siinä tapauksessa realistinen lapsesi suhteen, ettet kuvittelekaan lapsesi olevan täydelllinen pikku enkeli. (Suurin osa opettajista asettaa lapsilleen usein kovemmat vaatimukset juuri siksi, että ovat opettajia) Mutta et myöskään äitinä, kollegana ja työkokemuksesi perusteella näe lapsesi kätytöksessä niin vakavaa huomautettavaa kuin nyt lapsesi on saanut.
Ota siis ammatillinen asenne. Ole itsekin opettaja ja keskustelkaa ammattikielellä, niin aivan varmasti se saa poikasi opettajan miettimään palautettaan toisestakin näkökulmasta. Puhukaa pojasta "vain yhtenä oppilaana" muiden joukossa. Silloin hän ei koe sinua uhkana ja puolustaudu pitämällä tiukasti kiinni mielipiteistään,
Opettajana (jolla on myös lapsia) olen sitä mieltä, että vaikeampia vanhempia ovat toiset opettajat. Siinä on ammattikunta, jolle on vaikeinta myöntää ja havaita oman lapsen haasteet. Olen myös sitä mieltä, että jos jokin olisi vaikeaa vastavalmistuneelle opettajavanhemman kanssa, niin kyllä se olisi nimenomaan niistä haasteista puhuminen.
Ei kannata aliarvioida lapsesi opettajaa kokemuksen perusteella. Hän kuitenkin näkee joka päivä lapsesi muiden samanikäisten kanssa ja erityisesti toiminnanohjauksen haasteet kyllä pistävät silmään vaikka olisit kuinka ummikko. Siihen on tietysti hyvä puuttua, ettei positiivista palautetta tule. Voi olla, että hän kokee ettei viesti mene tavallaan perille. Itse kysyisin tarkentavia kysymyksiä, että miten lapsi muihin verrattuna huomaa vaatteisiin ja siirtyminen liittyvät asiat, tuntuuko opettajasta että kyse on enemmän keskittymisen asiasta vai hahmottamisesta jne. Siinä tulee myös esille, jos mitään isoa ongelmaa ei olekaan. Samoin voit sanoa suoraan, että olisi kiva lukea enemmän positiivista palautetta.
Opettajana varmasti myös ymmärrät ja tiedät, että haasteista ensimmäisellä luokalla ei suinkaan indikoi vielä koetulokset vaan enemmän nämä toiminnanohjaukseen liittyvät asiat. Ne olisi kyllä pitänyt huomata ja eskarissa, mutta eskareitakin on monenlaisia.
Kuulostaa siltä että opea ottaa päähän kun olet ope. Kokee sinut uhkana ja projisoi lapseen, kokemattomuuttaan. Vie asia rehtorille!