Onko lapsellanne koskaan ollut huonoa opettajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, ala-asteella oli pari kk sijainen, joka ei osannut opettaa, antoi vain neg. palautetta ja huusi ja valitti.

Olin ajatellut, että lapsemme on niin taitava, että opettajan opetustaidolla ei ole kauheasti merkitystä, oppii silti. Kun lapsi tuon sijaisen "opetuksessa" ei yllättäen oppinutkaan mitään ja häntä piti opettaa kotona, tajusi sen opettajan merkityksen.

Lisäksi oli järkytys, kun aina ennen vain hyvää palautetta saanut lapsi yllättäen sai hirveästi negaa. Jälki-istunnollakin ope uhkaili.

Kun oma ope palasi, hän laittoi koko luokalle pahoittelevan viestin sijaisen toiminnasta. Ei siis ollut vain meidän lapsen kokemus.

Onhan noita parempia ja huonompia opettajia ollut paljonkin, mutta tuo oli ihan pohjanoteeraus.

Vähän samankaltainen kokemus omalla lapsellani opettajasta (vakinainen, ei sijainen), joka myös huusi, valitti aina ja kaikesta. Hän tuntui olevan kireällä kuin viulun kieli, suosi tyttöjä mutta ei tullut poikien kanssa toimeen. Hän otti lapseni silmätikuksi ja syntipukiksi ja lätki tälle jälki-istuntoa milloin mistäkin syystä. Aina jos luokassa tapahtui jotakin ikävää, ensimmäisenä epäiltiin ja syytettiin lastani, joka oli todella ahdistunut tilanteesta.

Lapseni oli ennen tämän opettajan tuloa ollut kiinnostunut ja hyvä kaikissa luonnontieteissä (biologia, maantieto, matikka, kemia, fysiikka), mutta ikävä kyllä juuri tämä ikävä opettaja tuli opettamaan pienessä koulussa kaikkia luonnontieteitä. Niinpä lapseni kiinnostus noihin aineisiin loppui vuosiksi. Karmeaa. Yksi p*skamainen ope vielä juuri ja juuri menee kaiken muun ohessa, mutta on hirveää jos yksi opettaja onnistuu tappamaan oppilaiden innostuksen noin monessa aineessa! Lapseni siis ei ollut ainoa luokallaan (ja koulussaan), joka ei pitänyt tästä opettajasta, harva häntä sieti. Kaiken huipuksi kyseinen opettaja otti kerran mukaansa oman pienen lapsensa tunnille, ja unohti tämän päivän päätteeksi kotiin lähtiessään luokkaan! Muutama oppilas jäi sitten hämmentyneenä huolehtimaan taaperosta, ja vihdoin opettajakin tajusi  jotakin unohtuneen ja palasi kasvot punaisina koululle, tempaisi taaperon mukaansa ja häipyi.

Varsinainen kansankynttilä.

Hyi kun nousi karvat pystyyn tätä lukiessa. Ihan kuin mun yksi opettaja ala-asteella. Oli niin olevinaan hienokin nainen ja tiukkapipoinen kuin mikä. Tappoi kyllä innon opiskella aika tehokkaasti, kun mikään ei riitä ei kelpaa ja olisi pitänyt valmiiksi jo osata.

Mistä toiminnasta? Ei se tee mitään. Osaa kirjoittaa taululle mitä tehtäviä lasten pitää tehdä. Oppivat yksin jos oppivat.

Itselleni sattui yksi ihan hirveä sadistiope. Valitsi muutaman suosikin (minut) joita kohteli suht normaalisti, mutta muita nöyryytti ja kiusasi. Kaikki inhosi sitä opea, myös muut opettajat. Sai sitten lopulta kenkää kun meni kiusaamaan väärää oppilasta.

Yläkoulussa tytön liikunnanope oli ilkeä, haukkui tyttöä ja piti tyttöä esimerkkinä siitä, miten mikäkin asia tehdään huonosti tyyliin "älkää tehkö noin kuin  Liisa" (nimi muutettu), En voi ymmärtää, miksi hän otti tyttömme silmätikukseen, koska muuten tyttö oli hyvin pidetty, ei mitenkään erityisen hyvä oppilas, mutta kiltti ja avulias, sai hyvä kaveri -stipendejäkin, ja osallistui kaikkeen taitojensa mukaan. Liikuntavälineetkin oli aina ajantasaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa opettajista on huonoja. Oli jo silloin kun itse olin koulussa ja opiskelin. Hyvät opettajat ovat todella harvassa.

Syy löytynee peilistä.

Varmaan, mutta kenen peilistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, ala-asteella oli pari kk sijainen, joka ei osannut opettaa, antoi vain neg. palautetta ja huusi ja valitti.

Olin ajatellut, että lapsemme on niin taitava, että opettajan opetustaidolla ei ole kauheasti merkitystä, oppii silti. Kun lapsi tuon sijaisen "opetuksessa" ei yllättäen oppinutkaan mitään ja häntä piti opettaa kotona, tajusi sen opettajan merkityksen.

Lisäksi oli järkytys, kun aina ennen vain hyvää palautetta saanut lapsi yllättäen sai hirveästi negaa. Jälki-istunnollakin ope uhkaili.

Kun oma ope palasi, hän laittoi koko luokalle pahoittelevan viestin sijaisen toiminnasta. Ei siis ollut vain meidän lapsen kokemus.

Onhan noita parempia ja huonompia opettajia ollut paljonkin, mutta tuo oli ihan pohjanoteeraus.

Vähän samankaltainen kokemus omalla lapsellani opettajasta (vakinainen, ei sijainen), joka myös huusi, valitti aina ja kaikesta. Hän tuntui olevan kireällä kuin viulun kieli, suosi tyttöjä mutta ei tullut poikien kanssa toimeen. Hän otti lapseni silmätikuksi ja syntipukiksi ja lätki tälle jälki-istuntoa milloin mistäkin syystä. Aina jos luokassa tapahtui jotakin ikävää, ensimmäisenä epäiltiin ja syytettiin lastani, joka oli todella ahdistunut tilanteesta.

Lapseni oli ennen tämän opettajan tuloa ollut kiinnostunut ja hyvä kaikissa luonnontieteissä (biologia, maantieto, matikka, kemia, fysiikka), mutta ikävä kyllä juuri tämä ikävä opettaja tuli opettamaan pienessä koulussa kaikkia luonnontieteitä. Niinpä lapseni kiinnostus noihin aineisiin loppui vuosiksi. Karmeaa. Yksi p*skamainen ope vielä juuri ja juuri menee kaiken muun ohessa, mutta on hirveää jos yksi opettaja onnistuu tappamaan oppilaiden innostuksen noin monessa aineessa! Lapseni siis ei ollut ainoa luokallaan (ja koulussaan), joka ei pitänyt tästä opettajasta, harva häntä sieti. Kaiken huipuksi kyseinen opettaja otti kerran mukaansa oman pienen lapsensa tunnille, ja unohti tämän päivän päätteeksi kotiin lähtiessään luokkaan! Muutama oppilas jäi sitten hämmentyneenä huolehtimaan taaperosta, ja vihdoin opettajakin tajusi  jotakin unohtuneen ja palasi kasvot punaisina koululle, tempaisi taaperon mukaansa ja häipyi.

Varsinainen kansankynttilä.

Hyi kun nousi karvat pystyyn tätä lukiessa. Ihan kuin mun yksi opettaja ala-asteella. Oli niin olevinaan hienokin nainen ja tiukkapipoinen kuin mikä. Tappoi kyllä innon opiskella aika tehokkaasti, kun mikään ei riitä ei kelpaa ja olisi pitänyt valmiiksi jo osata.

Niinpä. Opettajalla/opettajilla on uskomattoman suuri merkitys siihen, kiinnostuuko lapsi jostakin tietystä aineesta ja innostuuko koulun käynnistä. Itse aloin inhota matematiikkaa yläasteella, kun meille tuli niin nuiva opettaja. Historia oli pari ensimmäistä vuotta lempiaineeni, sillä opettaja oli aivan mahtava. Hän kertoili meille tarinoita, esitti yhdenmiehen kuvaelmia opettajankorokkeelta käsin ja piirsi upeita kuvia liitutaululle. Sitten parin vuoden autuuden jälkeen meillä vaihtui opettaja. Tämä uusi opettaja veivasi veivaamistaan yksitoikkoisella tekstillä kirjoitettua piirtoheitinkalvorullaa tunnista toiseen ja puhui samaan aikaan toista asiaa. Siihen loppui kiinnostus historiaan, ikävä kyllä.

Juu. Ekalla ja tokalla oli huono opettaja. Ekan puoli vuotta oli hyvä. Jäi äitiyslomalle. Sitten tuli huono. Antoi kohtuuttoman huonoja arvosteluja. Jankutti mulle, että ei kaikista ole lukioon menijöiksi jne. Minä taas vaadin sen 2 vuotta lapselle pääsyä lukitesteihin. Ope vaan siihen, että luki seula tehdään jok vuosi kaikille.

Kun vihdoin tältä palstalta sain selville, että se on koulupsykologi, joka testaa, vein lapseni heti sinne, kun vaan ajan sai. Selvä lukihäiriö ja maksusitoumus kuntoutukseen. Ja kyllä se lukiokin sitten aikanaan hyvin meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, ala-asteella oli pari kk sijainen, joka ei osannut opettaa, antoi vain neg. palautetta ja huusi ja valitti.

Olin ajatellut, että lapsemme on niin taitava, että opettajan opetustaidolla ei ole kauheasti merkitystä, oppii silti. Kun lapsi tuon sijaisen "opetuksessa" ei yllättäen oppinutkaan mitään ja häntä piti opettaa kotona, tajusi sen opettajan merkityksen.

Lisäksi oli järkytys, kun aina ennen vain hyvää palautetta saanut lapsi yllättäen sai hirveästi negaa. Jälki-istunnollakin ope uhkaili.

Kun oma ope palasi, hän laittoi koko luokalle pahoittelevan viestin sijaisen toiminnasta. Ei siis ollut vain meidän lapsen kokemus.

Onhan noita parempia ja huonompia opettajia ollut paljonkin, mutta tuo oli ihan pohjanoteeraus.

Vähän samankaltainen kokemus omalla lapsellani opettajasta (vakinainen, ei sijainen), joka myös huusi, valitti aina ja kaikesta. Hän tuntui olevan kireällä kuin viulun kieli, suosi tyttöjä mutta ei tullut poikien kanssa toimeen. Hän otti lapseni silmätikuksi ja syntipukiksi ja lätki tälle jälki-istuntoa milloin mistäkin syystä. Aina jos luokassa tapahtui jotakin ikävää, ensimmäisenä epäiltiin ja syytettiin lastani, joka oli todella ahdistunut tilanteesta.

Lapseni oli ennen tämän opettajan tuloa ollut kiinnostunut ja hyvä kaikissa luonnontieteissä (biologia, maantieto, matikka, kemia, fysiikka), mutta ikävä kyllä juuri tämä ikävä opettaja tuli opettamaan pienessä koulussa kaikkia luonnontieteitä. Niinpä lapseni kiinnostus noihin aineisiin loppui vuosiksi. Karmeaa. Yksi p*skamainen ope vielä juuri ja juuri menee kaiken muun ohessa, mutta on hirveää jos yksi opettaja onnistuu tappamaan oppilaiden innostuksen noin monessa aineessa! Lapseni siis ei ollut ainoa luokallaan (ja koulussaan), joka ei pitänyt tästä opettajasta, harva häntä sieti. Kaiken huipuksi kyseinen opettaja otti kerran mukaansa oman pienen lapsensa tunnille, ja unohti tämän päivän päätteeksi kotiin lähtiessään luokkaan! Muutama oppilas jäi sitten hämmentyneenä huolehtimaan taaperosta, ja vihdoin opettajakin tajusi  jotakin unohtuneen ja palasi kasvot punaisina koululle, tempaisi taaperon mukaansa ja häipyi.

Varsinainen kansankynttilä.

Hyi kun nousi karvat pystyyn tätä lukiessa. Ihan kuin mun yksi opettaja ala-asteella. Oli niin olevinaan hienokin nainen ja tiukkapipoinen kuin mikä. Tappoi kyllä innon opiskella aika tehokkaasti, kun mikään ei riitä ei kelpaa ja olisi pitänyt valmiiksi jo osata.

Niinpä. Opettajalla/opettajilla on uskomattoman suuri merkitys siihen, kiinnostuuko lapsi jostakin tietystä aineesta ja innostuuko koulun käynnistä. Itse aloin inhota matematiikkaa yläasteella, kun meille tuli niin nuiva opettaja. Historia oli pari ensimmäistä vuotta lempiaineeni, sillä opettaja oli aivan mahtava. Hän kertoili meille tarinoita, esitti yhdenmiehen kuvaelmia opettajankorokkeelta käsin ja piirsi upeita kuvia liitutaululle. Sitten parin vuoden autuuden jälkeen meillä vaihtui opettaja. Tämä uusi opettaja veivasi veivaamistaan yksitoikkoisella tekstillä kirjoitettua piirtoheitinkalvorullaa tunnista toiseen ja puhui samaan aikaan toista asiaa. Siihen loppui kiinnostus historiaan, ikävä kyllä.

Ohis: tosiaan, piirtoheittimissä on sellainen rullan näköinen. En ole ikinä nähnyt sitä käytettävän mihinkään.

Kiintoisaa. En tiennyt, että oli saatavilla piirtoheitinkalvoa rullana käytettäväksi.

Yliopistolla yksi, joka usein kysyi, onko se ja se asia teille tuttu. Muutama harva aina viittasi.

Suututti, sillä suurin osa (kuten minä) olisi halunnut asian selitettävän.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistolla yksi, joka usein kysyi, onko se ja se asia teille tuttu. Muutama harva aina viittasi.

Suututti, sillä suurin osa (kuten minä) olisi halunnut asian selitettävän.

Mikset pyytänyt? Aikuiset ihmiset.

Koulun rehtori oli kiusaaja. Aiemmassakin koulussa oli sama juttu ja sieltä siirtyikin.

Oppilaiden vanhemmat ja opettajakunta sen taas savisti pois ja meni seuraavan joulun riesaksi. Sen tuttu oli avissa töissä koulupuolella.