Jos saisit lisää rahaa, tekisikö se sinut onnellisemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Voisin vähentää työntekoa, vaihtaa vähemmän stressaavaan työhön ja viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Minulla olisi myös enemmän aikaa liikuntaharrastukselle ja ystävien tapaamiseen, millä olisi positiivinen vaikutus hyvinvointiini.

Tämän kommentin kirjoittaja lisää vielä, että rahaa pitäisi olla niin paljon että se mahdollistaisi työn vaihtamisen pienempipalkkaiseen. Palkankorotus nykyisessä roolissa ei vaikuttaisi onnellisuuteeni.

Olen tavallaan vankina nykyisessä työssä. Palkka on niin hyvä, etten oikein voi lähteä, kun vastaavan ansiotason pestejä on hankala löytää, mutta tehtävä niin stressaava ja töitä niin paljon että se heikentää hyvinvointia.

Olet vankina omassa ajattelussasi. Kerrot, että työ heikentää jo hyvinvointiasi. Jos sinulle kelpaisi pienemmät tulot, pääsisit tuosta työstä pois, eikä hyvinvointisi muuttuisi kenties lainkaan. 

Ei tekisi, lisää vapaa-aikaa ja vähemmän palkkatyötä tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, vain raha voi parantaa ihmisen elämänlaatua.

Ihmissuhteet, mieluisat harrastukset, merkityksellinen osallistuminen ja hyvä terveys myös parantaa elämänlaatua. Jos nuo on jo kunnossa niin sitten vain raha tekee asiat vielä paremmaksi.

Mainitsemasi asiat eivät kuitenkaan ole sellaisia, että jokainen ihminen tarvitsee niitä ollakseen onnellinen. Minä en esim. kaipaa tunnetta merkityksellisestä osallistumisesta. 

Tuskin, meillä on riittävästi ja vähän enemmän. Kummankaan ei tarvitse rahan vuoksi tehdä töitä enää ja omaisuutta on riittävästi ja lapsetkin tulevat saamaan mittavan perinnön.

Jos nyt oikein paljon rahaa tulisi jostain, niin privaattisuihkukoneen ostaisin, helpottaisi liikkumista asuntojen välillä.

Kyllä, meillä olisi monia hankintoja, jotka tukisivat onnellisuutta, kuten lisämaan osto tuosta vierestä.

Kyllä! Yrityksellä velkaa paljon ja rahaa ei ole välillä edes ruokaan. Eli liiketoiminta vaikeuksissa asioiden talia joille en itse voi mitään. Talo homehtui ja jouduttiin vuokralle, vaikeuksia maksaa sitäkin. Potkaisen sitä nilkkaan joka väittää että raha ei tuo onnea.

Tottakai. Ei tarvitsisi centtejä venyttää joka kuukausi jotta rahat riittää.

Mulle auttaisi jo tosi paljon, jos saisin 100 euroa eläkettä enemmän kuukaudessa.

Eläkkeeni on tosi pieni.

Tämä on mulle just nyt ajankohtainen aloitus. Iäkäs tätini menehtyi eikä hänellä ollut omia lapsia. Veljeni kanssa perimme siis tätini. Juuri tänään sain veljeltäni viestin, että hän on aloittanut perinnönjaon ja siirtänyt tililleni osuuteni perinnöstä, joka on noin 146 tuhatta. Myöhemmin meille tulee vielä hieman lisää jaettavaa kun tädin pieni asunto myydään, se tosin ei nykyisellään ole erityisen arvokas.

Nyt tunnustelen fiiliksiäni: olenko onnellisempi, kun tuohan tuokin summa ekstraa hieman huolettomuutta oman talouden pitoon? Summahan ei tietenkään ole valtava, mutta toisaalta olen tullut omillani toimeen ihan kohtalaisesti tähänkin saakka. Meillä ei ole enää kovin paljon asuntolainaa eikä muita lainoja ollenkaan. Toisaalta olen vähentänyt työntekoa ja saanut lisää vapaa-aikaa jo ennen tietoa tästä yllätysperinnöstä ja ajatellut että osaan elää vähän vaatimattomamminkin.

Olen huomannut, että mitä enemmän tuollaista rahasummaa miettii, sitä levottomammaksi se minut tekee. Toisaalta tuntuu että pitäisi alkaa hyvin aktiivisesti sijoittamaan sitä että tulisi edes jotain tuottoa. Kuitenkaan tuolla summalla ei esim. saa mitään järkevää sijoitusasuntoa eikä nyt kai muutenkaan ole vuokranantajan markkinat.

Oikeastaan koko ajatus saa minussa aikaan enemmän levottomuutta ja ahdistusta kuin onnea.

"mitä se köyhä rahalla tekkee ku ei sillä oo sitä koskaa ennenkään ollu eekä se siitä mittää ymmärrä, köyhälle vaan riittävän paljon kaikenlaista tekemistä ja puuhastelua sekä vaatetus ja majoitus"

ei kaljaa ei tupakkaa ei pullaa ei makkaraa ei hedelmäpelejä ei mitään vaan ainoastaan Kovaa Työtä aamuvarasesta iltamyöhään

🤯

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Voisin vähentää työntekoa, vaihtaa vähemmän stressaavaan työhön ja viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Minulla olisi myös enemmän aikaa liikuntaharrastukselle ja ystävien tapaamiseen, millä olisi positiivinen vaikutus hyvinvointiini.

Tämän kommentin kirjoittaja lisää vielä, että rahaa pitäisi olla niin paljon että se mahdollistaisi työn vaihtamisen pienempipalkkaiseen. Palkankorotus nykyisessä roolissa ei vaikuttaisi onnellisuuteeni.

Olen tavallaan vankina nykyisessä työssä. Palkka on niin hyvä, etten oikein voi lähteä, kun vastaavan ansiotason pestejä on hankala löytää, mutta tehtävä niin stressaava ja töitä niin paljon että se heikentää hyvinvointia.

Mä otin ja lähdin vastaavassa tilanteessa. Heittäydyin vielä tyhjän päälle ja ajattelin, että ”elämä kantaa”. No on se kantanutkin. Ja olen kyllä huomattavasti onnellisempi nyt.

Olet rohkea! Itselläni ei ole munaa lähteä, ellei ole toista pestiä katsottuna valmiiksi. Asuntolainaa on sen verran ja katson että velvollisuuteni on huolehtia lapsista myös taloudellisesti. Jos olisin velaton ja lapsua ei olisi, saattaisin uskaltaa toimia kuten sinä.

Lisäraha ei tekisi juurikaan onnellisemmaksi, jos edes ollenkaan.

Riippumattomuus työstä tekisi.

Työpaikat ovat niin epävarmoja nykyään, ja koko ajan on käynnissä verinen keilpailu työpaikoista ja sitten työtehtävistä kun työpaikka on saatu.

Tekisi, koska tienaan näin korona-aikana alle tonnin kuussa ja sitä ennen tienasin n. 1 300 €/kk. Raha aiheuttaa jatkuvaa stressiä. Olisi varmasti helpottavaa, jos saisin esim. 100 000 euron sijoitussalkun/vararahaston pahan päivän varalle. 

Tekisi. Jos saisin vaikka satasen kuussa enemmän, en joutuisi enää käymään leipäjonossa vaan saisin ostettua kaupasta perusterveellistä ruokaa. 

200 000 riittäisi niin ostaisin sillä oman asunnon. Sitten voisin vähentää töitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Voisin vähentää työntekoa, vaihtaa vähemmän stressaavaan työhön ja viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Minulla olisi myös enemmän aikaa liikuntaharrastukselle ja ystävien tapaamiseen, millä olisi positiivinen vaikutus hyvinvointiini.

Tämän kommentin kirjoittaja lisää vielä, että rahaa pitäisi olla niin paljon että se mahdollistaisi työn vaihtamisen pienempipalkkaiseen. Palkankorotus nykyisessä roolissa ei vaikuttaisi onnellisuuteeni.

Olen tavallaan vankina nykyisessä työssä. Palkka on niin hyvä, etten oikein voi lähteä, kun vastaavan ansiotason pestejä on hankala löytää, mutta tehtävä niin stressaava ja töitä niin paljon että se heikentää hyvinvointia.

Olet vankina omassa ajattelussasi. Kerrot, että työ heikentää jo hyvinvointiasi. Jos sinulle kelpaisi pienemmät tulot, pääsisit tuosta työstä pois, eikä hyvinvointisi muuttuisi kenties lainkaan. 

Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Jos on nyt senioriroolissa, ei kukaan palkkaa juniorimpaan rooliin, kun ajattelee että se lähtee kuitenkin kohta pois kun löytää paremman paikan. Eikä headhunterit soittele juniorirooleista, kun perusoletus on että kaikki pyrkii eteenpäin.

Yritän toki katsoa vastaavan tason tehtäviä, joissa firman työkulttuuri olisi mahdollisesti parempi, mutta niitä on vähän tarjolla.

Tällaiseen satimeen voi joutua, kun etenee urallaan vaativiin rooleihin. Omaa osaamista vastaavia tehtäviä on vain vähän ja alempiin rooleihin on hankala vaihtaa. Toisaalta ei uskalla heittäytyä tyhjän päällekään, kun sijoitusomaisuus ei riitä kuittaamaan asuntolainaa ja perheestä pitää huolehtia.

Tällä hetkellä suunnitelma on sinnitellä ja katsella samalla vaihtoehtoja.

Riippuu ihan rahamäärästä. 10 c on sekin lisää rahaa, mutta tuskin sillä onnea saisi. Puoli milliä tekisi onnelliseksi: saisin ostattua vaatimattoman, mutta omistusasunnon (3h+k, max 100k€) pikkukaupungista, ja jäisi vielä paljon yli tasapainottamaan arjessa raahustamista oletettavasti muutamaksi vuosikymmeneksi eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, vain raha voi parantaa ihmisen elämänlaatua.

Ihmissuhteet, mieluisat harrastukset, merkityksellinen osallistuminen ja hyvä terveys myös parantaa elämänlaatua. Jos nuo on jo kunnossa niin sitten vain raha tekee asiat vielä paremmaksi.

Noita asioita ei saa ilman rahaa.

Riippuu, kyllä joillain köyhilläkin on hyviä ystäviä tai kumppani, halpoja harrastuksia joista pitää ja sattumalta hyvänä pysynyt terveys. Mutta ainahan kaikki on varmempaa ja parempaa rahan kanssa

Parisuhdetta tai ystäviä ei löydy jos on köyhä koska ei ole varaa tehdä tai mennä mihinkään, ainoa halpa harrastus on kävely mutta ei se ole harrastus vaan jonkinlaisen kunnon ylläpitoa ja kävelyyn sopivat kengät ja vaatteet maksaa, terveys on fyysisesti ja psyykkisesti romuna ja niiden korjaaminen maksaa. Tuilla lähinnä pysyy elossa mutta ei ole varaa muuhun ja on siten henkisesti ja fyysisesti loppu lopun ikää.

Ei. Olen tk eläkkeellä. Rahat riittää hyvin mut rahalla ei kaikkea haluamaansa saa vaikka olisi kuinka paljon.

Joo jos sais sen verran että saisi asumisasiat kuntoon. Asutaan ihan liian ahtaasti kolmen muksun kanssa, kyllä se jonkinverran elämänlaatua heikentää. Muuten ei vaikutusta koska ns. pikkurahaa on.